XIV

Aino Vanaja ja Hannes Borg olivat palatessaan Eversenin kemuista

sopineet, etteivät seuraavana päivänä pitäisi osa-analysituntia.

Neiti Vanaja oli huomauttanut, ettei hän väliintulleen juhlan vuoksi

ollut tarpeeksi ehtinyt valmistautua. Ja "osaamatta läksyään" hän ei

kehdannut tulla tohtorin luo tunnille. Hannes Borg oli sanonut hyvin

ymmärtävänsä sen, mutta että he silti seuraavana päivänä tapaisivat

toisensa, sillä hänellä oli asiaa Forsgrénille.

Herättyään ja muutettuaan pukua Hannes Borg läksi tervehtimään

sisarentytärtään. Elisabet oli ollut varhain ylhäällä. Hän näytti

alakuloiselta ja sanoi ikävystyneensä Hannes Borgin poissaollessa.

-- Minulla on tunnonvaivoja siitä, että jätin sinut tänne yksiksesi,

sanoi Hannes Borg, ja että läksin noihin ikäviin kemuihin. Mutta...

Hän keskeytti puheensa, epäröiden mitä sanoa. Oikean lähtönsä syyn

hän hyvin tiesi, mutta vältti sitä koskettelemasta, jatkaen:

-- Olisi epäilemättä herättänyt huomiota, jos me molemmat olisimme

loistaneet poissaolollamme. Se olisi antanut aihetta monenlaisiin

arveluihin ja juoruihin...

Sitten hän kertoi, että kunnan arvostelulautakunta oli päättänyt

suostua alttaritaulun maalauttamiseen alkuperäisen muuttamattoman

luonnoksen mukaan, ja tämä tieto ilahutti Elisabetia. Hän sanoi

ryhtyvänsä työhön ja saatuansa sen valmiiksi matkustavansa ulkomaille.

Hannes Borg ehdotti, että he yhdessä lähtisivät Kuuselaan, ja

Elisabet suostui siihen kernaasti, hän kun kaipasi vaihtelua ja

virkistystä. Ja hänen enonsa virkkoi hetken vaiettuaan:

-- Minulla olisi vielä toinenkin ehdotus, tai oikeastaan se onkin

tilaus. Luuletko, että levätessäsi alttaritaulun maalaamisesta voisit

tehdä muotokuvaluonnoksen. Tiedän, että et kernaasti tee kahta työtä

samaan aikaan. Mutta ajattelin... että kun varsinainen taideaihelma

on valmis, ei tällainen pieni sivutyö kenties häiritsisi.

-- Ei suinkaan. Sinun "tilauksesi" eivät minua yleensä häiritse.

Mutta olenpa utelias kuulemaan mitä saan sinulle maalata.

Ujoudestaan huolimatta Hannes Borg rohkaisi itsensä ja virkkoi:

-- Tahtoisin maalauttaa Aino Vanajan kuvan. Ne tunnit, jotka olen

hänelle antanut, ovat olleet mielenkiintoisemmat, kuin mitä alussa

odotin. Oppilaani on hyvin lahjakas, ja jos hän vaan pääsee hyvään

alkuun, luulen, että hänestä tulee jotain huomattavaa. Hänellä oli

tutkiessamme Desdemonan osaa traagillinen ilme, joka minuun vaikutti

syvästi. Hänen kasvolihaksensa ovat hyvin joustavat ja tottelevat

hänen eri tunnelmiaan, joita silmät ihmeellisesti kuvastavat.

Olisipa mielenkiintoista, jos saisit juuri tuon ilmeen kiinnitetyksi

kankaalle.

-- Minusta on hauskaa maalata neiti Vanajan kuva. Hänen kasvonsa ovat

todella mielenkiintoinen malli. -- --

Saapuessaan Kuuselaan he huomasivat, että oli tapahtunut jotakin,

mikä oli painanut alas isäntäväen muuten tasaiset ja rauhalliset

mielet.

Kun oli vaihdettu tervehdykset ja istuuduttu vanhanaikuisesti

kalustettuun saliin, valitti Forsgrén, että hänellä arentimiehensä

takia taas oli ollut ikävyyksiä, että tämä mies oli ruvennut juomaan

ja että hänen perheensä asiat ja vuokralle ottamansa tilan hoito

olivat joutuneet rappiolle:

-- Minun oli pakko sanoa hänet irti vuokrasopimusajan päättyessä.

Enhän voi sallia, että viljelysmaani joutuvat hunningolle, ja etten

maakamarastani saa irti edes puoltakaan siitä, mitä sen pitäisi

tuottaa.

-- Tekisitpä nyt osaviljelyssopimuksen, johon niin usein olen sinua

kehoittanut, huomautti Hannes Borg.

-- Mikä se oikein on tuo kuuluisa osaviljelyssopimuksesi? kysyi

Forsgrén puoleksi epäilevänä, puoleksi ivallisena.

-- Siitä voisi paljonkin sanoa. Onhan olemassa runsas osaviljelystä

käsittelevä kirjallisuus. Mutta lyhyesti sanoen on osaviljelyssopimus

sellainen, että maanomistaja luovuttaa maansa viljeltäväksi niin

sanotulle osaviljelijälle, samalla myöntäen hänelle vapaan asunnon ja

työkalut. Osaviljelijä viljelee hänen maatansa ja korjaa sadon, jonka

omistaja ja viljelijä keskenään jakavat tasan.

-- Ja siinäkö kaikki?

-- Siinä lyhyesti kaikki, mikä koskee sopimuksen aineellista puolta.

Mutta sen siveellinen puoli on paljon laajempi ja painavampi. Se

henkilö, jolle osaviljelyssopimuksen mukaan olet maasi viljeltäväksi

antanut, ei ole työorjasi, ei ole palvelijasi, vaan on etutoverisi.

Kuta suurempaa huolta hän omistaa viljelystyölleen, sitä suurempi

on hänen osuutensa sadosta ja siis myös hänen työnsä palkka. Siinä

paljon suurempi molemminpuolisen tyytyväisyyden lähde. Arentimies

tekee pakollista työtä, ja kun tulee huono vuosi, on hänen kuitenkin

suoritettava sinulle sovittu maksu. Tämä saattaa arentimiehen

kyvyttömäksi maksamaan sinulle vaadittua vuokramaksua. Se taas

aiheuttaa tyytymättömyyttä ja katkeruutta. Mutta osaviljelystä

harjoittaessanne te molemmat huonon sadon tultua kärsitte vahingon.

Tämä on omansa synnyttämään luottamusta ja tyytyväisyyttä.

-- Tuo kuulostaa lupaavalta. Jospa se vaan olisi meidän oloissamme

toteutettavissa. Mutta tahdonpa joka tapauksessa punnita asiaa.

-- Se minua ilahuttaa. Osaviljelys on lempituumani, ja kun rupean

viljelemään suotani, noudatan osaviljelysaatetta. Ja sinulta, joka

olet suoviljelyksen erikoistuntija, tulen sitten pyytämään neuvoja.

Rouva Forsgrén, jota tämä keskustelu ilmeisesti ei ollut huvittanut,

oli odottanut sen päättymistä ja puhkesi heidän vaiettuaan puhumaan:

-- Tietääkö tohtori, että meillä eilisten kemujen tähden on ollut

ikävyyksiä. Kävin aamupäivällä kirkonkylän puodissa ja tapasin

siellä maanmittari Haaviston rouvan. Hän oli huonolla tuulella ja

tervehti minua jäykästi. Hän oli katkera Eversenin sukulaisellemme

Aino Vanajalle osoittamasta huomaavaisuudesta. "Onhan tässä

pitäjässä muitakin tanssitaitoisia nuoria naisia. Esimerkiksi

meidän tyttäremme, joka on ollut vuoden Sveitsissä ja läpikäynyt

uudenaikaisen salonkitanssikurssin"... näin hän selitti ja sitten

hän kähisten jatkoi: "Mutta se kuuluu olevan hyvin lyhytaikainen se

kapteeni Eversenin suosio. Näkeehän sen siitäkin, että rouva Agathe

Wigge muuttaa pois Louhivaarasta, tänä aamuna hän soitti minulle ja

sanoi tulevansa jäähyväisille..."

Rouva Forsgrénin ystävälliset lapsensilmät hohtivat surullisina ja

hän huokasi syvään sanoen:

-- Mitä me sille voimme, että kapteeni Eversen tanssi enemmän Ainon

kanssa kuin muiden.

Syntyi kiusallinen hiljaisuus, jonka Hannes Borg viimein keskeytti:

-- Kapteeni Eversenillä on päähänpistonsa ja oikkunsa, eikä hän huoli

siitä, jos hän niillä loukkaa muita.

Aino Vanaja tuli nyt saliin vieraita tervehtimään. Hänen kasvoissaan

oli jotain outoa ja uhmaavaa. Hän koetti kuitenkin esiintyä iloisena

ja löi leikiksi pitäjän naisten suuttumuksen:

-- Minun tasapainoani tämä vähäpätöinen seikka ei saa horjumaan.

Minua vaan pahoittaa, että tädillä sentähden on ollut ikävyyksiä.

Hannes Borgia ei miellyttänyt se, että Aino Vanaja otti asian niin

kevyeltä kannalta. Tuo uhma ja toisten mielipiteen ylenkatsominen oli

hänestä vastenmielinen. Ja sitten hän ajatteli: oliko neiti Vanaja

sisimmässään iloinen Eversenin osoittamasta huomaavaisuudesta?

Hän olisi tahtonut sanoa jotakin, mutta selittämätön vaisto esti

häntä sitä tekemästä.

Fredrika rouva tajusi, että tilanteessa oli jotain väkinäistä,

ja haihduttaakseen ikävän tunnelman hän ehdotti, että kahvia

odotettaessa naiset lähtisivät kävelylle puutarhaan, jotta Elisabet

näkisi sen paikan, mistä rouva Forsgrén halusi saada heidän talonsa

maalatuksi, ja että Forsgrén sillä aikaa näyttäisi tohtori Borgille

mehiläisiään.

Ehdotukseen suostuttiin kernaasti. Mutta heidän astuessaan

pihanpuoleiselle kuistikolle, ajoi Eversenin auto portaiden eteen.

Siinä istui ainoastaan kuljettaja, joka toi neiti Vanajalle kapteeni

Everseniltä ison ruusuvihon ja kirjeen.

Aino Vanaja siirtyi kuistikon kulmaan ja luki itsekseen kirjeen:

'Kunnioitettava Neiti.

Kun eilisissä kutsuissani sattui pieniä epäsointuja ja vierailla

oli niin kiire, ettei ehditty panna toimeen mitään intiimimpää

ohjelmaa, olen aikonut täydentää sen mikä jäi vajanaiseksi.

Aikomukseni on järjestää ravunpyyntiretki karjatalolleni, jonka

ohi virtaa rapurikas joki. Tahdon tällä kertaa kutsua pelkkää

nuorta väkeä. Siitä on tuleva nuoruuden ja kauneuden juhla.

Ei varsin paljo vieraita: ahdas, valittu piiri. Eivätkä kai

kaikki pitäjän neitoset olisikaan halukkaita tulemaan. Monet

ovat, mikäli olen kuullut, loukkaantuneet siitä, että viehätyin

tanssimaan etenkin Teidän kanssanne.

Ehkä saamme ilon nähdä Teidän soihtujen valossa tanssivan

tarantellaa. Minulla on naamiopukuvarastossani etelämaalaisia

kansallispukuja. Kenties suvaitsette niistä valita jonkun. Olen

ajatellut täksi huviretkeksi huomisiltaa. Toivon, että voitatte

ennakkoluulot ja tulette, sillä ilman Teitä huviretki menettäisi

pääviehätyksensä.

Autoni tai vaununi ovat milloin tahansa käytettävissänne. Teidän

tarvitsee vaan käyttää puhelinta.

Pyydän vastaustanne.

Kunnioittavimmin:

_Julius Eversen_.'

Luettuaan kirjeen Aino Vanaja kertoi Everseniltä saaneensa

kutsun huviretkelle hänen karjatalolleen.

-- Se vielä puuttuisi, huudahti Forsgrén. Ethän toki aio lähteä

sinne? Tuo karjatalo on hänen pahimpien orgioidensa pesäpaikka.

-- Miksi en lähtisi, vastasi Aino Vanaja. Aion uhmailla tämän

pitäjän naisten pikkumaista suuttumusta.

-- Te nuoret olette niin valmiit uhmailemaan. Ja uhmailkaa

vaan minun puolestani, kun uhmanne on oikeutettua. Mutta se,

mitä sinä sanot pikkumaiseksi suuttumukseksi, on itse asiassa

suureksi osaksi oikeutettua loukkautumista Eversenin ylimielisen

käytöksen johdosta.

-- Se on totta, että kapteeni Eversen suvaitsi tanssia enemmän

minun kuin muiden kanssa. Ja se voi olla hänen asiansa. Mutta se

ei ollut minun syyni, en minä häntä siihen kehoittanut.

Fredrika rouva puuttui nyt puheeseen:

-- Minusta on kyllä ikävä, että verrattain pienestä seikasta on

nostettu suurta melua, ja se voi vielä kiihtyä, jos Aino lähtee

huviretkelle. Mutta paha on myös suututtaa kapteeni Everseniä.

Hän on rikas ja aulis auttamaan. Hän ehkä lainaisi Ainolle

rahoja hänen opintoihinsa.

Forsgrén nuhteli närkästyneenä:

-- Sinä, Fredrika, olet joskus vallan sokea teatteri-innossasi.

Eversen on viimeinen henkilö, jonka puoleen on käännyttävä

raha-asioissa. Hän vaatii aina erityisen korvauksen antamastaan

avusta.

-- Mutta setä näyttää pitävän minua lapsena, jota voi kohdella

mielivaltaisesti. Minä en pelkää kapteeni Everseniä, olenhan

jo nuoresta saanut tulla omin neuvoin toimeen ja osaan pitää

varani. Te nähtävästi pidätte Everseniä hirviönä. Minulle hän on

näyttänyt ainoastaan ritarilliset puolensa.

-- Hän osaa olla ritarillinen ja rakastettava, silloin kun

tahtoo ja niin kauan kuin se häntä itseään miellyttää. Toiste

hän taas voi olla häikäilemätön, jopa raakakin, huomautti

Elisabet.

Aino Vanaja loi Elisabetiin pitkän, kysyvän katseen.

-- Minä en salli, että lähdet tuolle huviretkelle, huudahti

Forsgrén, kun sinne yksinomaan tulee nuoria ja kun pidot ovat

syrjäisellä karjatalolla.

-- Minua ei erityisesti huvita lähteä sinne, mutta minusta

tuntuu omituiselta kieltäytyä ja vaikealta keksiä siihen syy.

-- Sen sanon vaan, virkkoi Forsgrén, että niin kauan kuin

asut minun talossani, en hyväksy lähtöäsi tuon elostelijan

pietarilaiseen orgiaan.

Metsänhoitaja oli käynyt vallan punaiseksi kasvoiltaan. Ja

peläten, ettei voisi hillitä itseään vieraiden läsnäollessa, hän

poistui sisälle.

Tilanne oli kehittynyt lopen tuskalliseksi, ja Elisabet ja

Hannes Borg eivät tietäneet mitä sanoa, miten suhtautua siihen.

Rouva Forsgrén näytti surulliselta ja ehdotti toistamiseen, että

lähdettäisiin kävelylle puutarhaan.