II

Hannes Borg muisti, että metsänhoitaja Forsgrén häntä odotti ja

kysyi lähtiessään: -- Vieläköhän ehdimme tänä iltana käydä verkot

kokemassa. Forsgrén viipyy tavallisesti myöhäiseen.

Elisabet vastasi:

-- Aion valvoa tänään ja kirjoittaa muutamia välttämättömiä kirjeitä.

Voimme tavata myöhemminkin, jos tahdot.

Metsänhoitaja Forsgrénin käynnit olivat Hannes Borgille tervetulleet.

Sillä vaikka kummankin harrastusmaailma oli erilainen, oli ajatusten

vaihto heidän välillään virkistävä.

Metsänhoitaja istui puutarhanpuoleisella kuistikolla teelasinsa

ääressä. Hänellä oli yllään vihreällä kauluksella ja vihreillä

rinnusliepeillä koristeltu takki ja päässä kapealierinen huopahattu.

Tämä ulkoasu sai hänet muistuttamaan tyrolilaista alppimetsästäjää.

-- Hyvää iltaa ja terve tulemaasi pitkistä ajoista, huudahti Hannes

Borg. -- Onpa hauska, että veli vihdoinkin on terve ja että taas saa

nähdä sinut noin reippaana!

-- Mutta kovalle se tauti otti. Ajattele, että minun täytyi

piileskellä pari viikkoa metsässä, nukkua heinäladossa, jopa yksi yö

ladon lattian alla, kun punaiset kävivät siellä kotitarkastuksella.

-- Se ei suinkaan parantanut vanhaa leiniäsi.

-- No ei, totisesti. Kun pääsin jälleen ihmisten ilmoille, oli

minulla niin kova särky niskassa ja jäsenissä, että luulin tulevani

elinkautiseksi rammaksi. Helsingissä, yksityisessä sairaalassa,

sitten kuitenkin paranin. Mutta yhä vielä, varsinkin huonolla säällä,

tuntuu säärissä pahalta. Mutta viis siitä! Onhan nyt niin paljo

sellaista, josta rehellinen suomalainen voi iloita.

-- On kyllä, mutta on myös paljo sellaista, mikä tekee alakuloiseksi.

Tämä alituinen riitaisuus ja rikkinäisyys. Tuo ainainen kyseleminen,

mihin puolueeseen se ja se kuuluu. Ja jos asianomainen kuuluu toiseen

puolueeseen, hänellä kyselijän silmissä tuskin on oikeata ihmisarvoa.

-- Antaa heidän riidellä, huudahti metsänhoitaja, sivellen lyhyttä

harmahtavaa partaansa. Eivätköhän lopulta saane siitä tarpeekseen.

Se on sentään pikkuseikka sen rinnalla, että maa nyt on vapaa --

ajattelehan, ryssä on karkoitettu pois, eikä se enää pääse tänne

isäntänä rehentelemään, tuo piru. Siitähän saattaa tulla vallan

haltioihinsa ja nuoreksi jälleen.

-- Voit olla oikeassa. Ehkä minä liiaksi takerrun olojemme

varjopuoliin, vaikka ilon aihetta onkin olemassa runsaammin.

-- Niin, sinä piintynyt pessimisti. -- Mutta etpä sinäkään,

kuulemani mukaan, päässyt helpolla siitä jupakasta. Tietysti sinua

suojeluskunnan johtajana erityisesti vainottiin.

-- Olin tuomittu ammuttavaksi, mutta pelastuin viime hetkellä.

Samassa tuli Henrika ilmoittamaan, että illallinen oli valmis. Hannes

Borg kehoitti vierastaan käymään ruokasaliin, selittäen, että se

oli ainoa huone, joka kapinan hävityksen jälkeen oli suhteellisessa

kunnossa.

-- Muissa huoneissa vallitsee vielä hirveä epäjärjestys. Punaiset

olivat sijoittaneet tähän asuntooni "kansliansa". Huoneissani he

lisäksi panivat toimeen ampumaharjoituksiaan ja käyttivät muun muassa

seiniä koristavia tauluja maalipilkkana. Useat niistä ovat kurjassa

tilassa. Sitäpaitsi he jättivät joka paikkaan "puumerkkinsä", seinät

ovat täynnä rivoja kuvia ja kirjoituksia. Kaikenlaista romua, ruuan

jätteitä, tyhjiä sardiinilaatikoita ja likaisia vaateriekaleita oli

kasattu permannoille. Kirjoistani oli revitty lehtiä, niitä oli

töhritty ja heitelty sikin sokin ympäri huonetta. Vaikka siitä jo

on kulunut kuukausia, en ole jaksanut käydä käsiksi perinpohjaiseen

järjestämistyöhön.

Metsänhoitajan tavallisesti hymyilevät kasvot olivat käyneet

vakaviksi ja hän virkkoi:

-- Surullista on, että tämä kapina paljasti kansassamme niin paljon

raakuutta ja eläimellistä julmuutta. Sanottakoon vaan, että se johtui

vanhan aasialaisen verivihollisemme kiihoituksesta ja inhoittavasta

esimerkistä. Vastaanottavaisuutta ja ainestakin kuitenkin piili tässä

kansassa, ja se tietoisuus on surmannut monen ihanteelliset unelmat.

-- Minut se toistaiseksi on siihen määrin lamauttanut, että henkinen

työ on ollut minulle vallan mahdoton. Ja olen joskus epäillyt

tokko ponnistukseni tällä paikkakunnalla kansan sivistämiseksi

ja kohottamiseksi sanottavasti hyödyttävät. Entinen oppilas- ja

kuulijakuntani on kuivunut vähiin, ja katkerinta on, että muutamat

iltakouluni oppilaista, joilla luulin olevan oman vakaumuksensa,

antoivat houkutella itsensä punaisten puolelle. Olen hyvin usein

viime aikoina itseltäni kysynyt: Voiko ihminen yleensä toisen ihmisen

vaikutuksesta tulla paremmaksi?

-- Minun käsitykseni on se, ettei ihmistä ainakaan paljoa voi muuttaa

kasvatuksen ja hyvän esimerkin kautta. Luonnostaan hyvät pysyvät

hyvinä ja voivat vielä vaurastua hyvässä. Mutta pahat pysyvät

pahoina, vaikka heille puhuisi kuin Herran enkeli.

-- Eiköhän veli ole yksipuolinen, jakaessaan ihmiset kahteen

toisistaan jyrkästi eroitettuun ryhmään. Onhan väliasteita. Kaikista

pettymyksistäni huolimatta en minä puolestani vielä tahtoisi heittää

kirvestä järveen. Ollessani ennen ammattiopettajana huomasin kuinka

vähän tällaiselle opettajalle jää aikaa ja tilaisuutta vaikuttaa

oppilaidensa luonteen kehitykseen. Ryhdyttyäni tähän vapaaseen ja

yleistajuiseen opetukseen olen kokeiluistani saanut rohkaisua.

Mutta sitten tuli tämä kapina, eroitti ihmiset toisistaan ja käänsi

kaikki ylösalaisin. Ehkä sentään kapinan iskemät haavat vielä

kerran paranevat. Täytyy alkaa alusta. Luulen, että hyvyydellä ja

epäitsekkyydellä voi saada jotain aikaan.

-- Minulla on siitä toinen käsitys ja huononlainen kokemus. Tiedät,

että hoidan tilani metsät itse. Mutta maanviljelykseni olen

luovuttanut vuokralle. Arentimiehen ja minun välit eivät ole hyvät,

sillä hän on kiero. Vuokraansa hän ei koskaan maksa säännöllisesti,

paraikaa hänellä on melkoinen määrä rästinä. Ymmärrän, että hänellä

on vaikeutensa, ja olen sentähden odottanut ja ollut kärsivällinen.

Mutta hän väärinkäyttää lempeyttäni, tuhlaa rahaa turhuuteen. Jos ei

hänellä olisi perhettä, olisin jo sopimusajan päätyttyä erottanut

hänet.

-- Sinun pitäisi antaa maasi osaviljelykselle. Puhumme siitä toiste

tarkemmin.

-- Niin, noista sinun uudenaikaisista maanviljelyshaaveiluistasi. Älä

luule, että saat minua niihin houkutelluksi.

-- Saammepa sitten nähdä.

He olivat lopettaneet syöntinsä ja nousivat.

Ennen lähtöään sanoi metsänhoitaja:

-- Olemme tässä puhuneet kaikenlaista, ja niin olin vähällä

unhoittaa, että minulla oli sinulle asiaakin, tai oikeammin

vaimollani. Näetkös, siellä meillä on kuukauden päivät asunut nuori

neitonen, vaimoni serkun tytär. Hänellä on kova halu antautua

näyttelijäksi, ja kun tiedetään, että sinä niitä taideasioita

harrastat ja ymmärrät, niin toivoisi hän saavansa sinulta vähän

neuvoja.

-- Kaiketi olette koettaneet saada tuon neitosen luopumaan

teatterihaaveistaan, -- tarkoitan, olette kai selittäneet kuinka

vaikea ja ohdakkeinen ala se on, ja että täytyy omata aivan erikoisia

lahjoja, jos tahtoo tulla huomatuksi.

-- Minä kyllä olen koettanut panna parastani. Mutta hän on vaimostani

saanut vahvan liittolaisen, ja tiedäthän, että kun naisväki saa

jotain päähänsä, olemme me miehet voimattomia.

-- Kernaasti teen minkä voin -- teidän tähtenne. Mutta sen sanon

suoraan, etten lähiaikoina ehdi kiinnittää paljoa huomiota muuhun,

minä kun taas rupean virkoamaan omille töilleni.

Forsgrén nousi kääseihinsä, puristettuaan moneen kertaan Hannes

Borgin kättä ja kehoitettuaan häntä pian käymään Kuuselassa.