VALLINKORVA. Meit o vahattu!
IIKKA. Lyylin neuvomast.
VALLINKORVA. Omat lapsetki!
ANTERO (astuu esiin oikealta, kosken rannalta, revolveri ojona). Aseet
pois, taikka minä lasken lävitse! (Päivä valkiaa.)
VALLINKORVA (uhkaa rautakangella). "Freistas pääll vaa", sano'
turkulaine.
VILHO ja IJÄS (hyökkäävät vasemmalta Vallinkorvan kimppuun, vääntävät
rautakangen pois).
VILHO. Turha ponnistella! Hiljaa, niin on helpompi!
ANTERO (tarttuu myös Vallinkorvaan). Siinä seisot nyt!
VALLINKORVA (hengähtää). -- ku puujumala Piikkiön kirkoss. (Koettaa
taas rimpuilla).
IIKKA (on sill'aikaa häristellyt kirveellä, jonka sitte heittää
koskeen).
ANTERO (ravistelee häntä). Tehtaan kirves, tiedätkös?
IIKKA. Siell hää onki, ruuki koskess.
VILHO (yhdessä Ijäksen kanssa raastavat Vallinkorvaa vasemmalle).
Kellariinko hänet sitte pannaan?
VALLINKORVA. Älkäi hiijess kellarii'!
ANTERO. Niinkuin puhuttu.
VALLINKORVA (masentuneena, Vilholle). Taas sie veit voito. Viel
koetellaa kolmais kerta.
VILHO (Anterolle). Eikö hän säilyisi muualla?
ANTERO. Vaikka. Mutta siellä paraiten pää selviää, vilpoisessa.
LYYLI (on tullut jonkun aikaa Anteron jälestä oikealta ja syrjästä
seurannut tapausta. Nyt hädissään). Mitä aijot, Vilho? Lupasithan --?
VALLINKORVA (ryntää häntä kohden). Vai siinn sie oot kukkumass! Malta
sie, naisen hylky?