VALLINKORVA (säpsähtää, lauhtuu). "Et kavu". -- Muista vastaki! Muista
issäis sana!
VILHO. Älä ole hädissäsi! Pidän sanani Lyyli. (On Ijäksen avulla vienyt
Vallinkorvan kellariin. Lyyli menee sisälle.)
ANTERO (sill'aikaa Iikalle). Niin paatunut jo nuorena, sinäkin!
IIKKA. Em mie mittää oo tehnt.
ANTERO. Ei päästetty tekemään. Huh, tuollaista pahantekijää! Pyssyn
kanssa vahdattava.
IIKKA. Ka ampusitte. Eiks oo luvalline aika?
ANTERO. Luulin sinussa vielä olevan jonkun pehmeän paikan, johon hyvä
sana pystyisi.
IJÄS (työntää Iikan kellariin, jonka oven Antero kiertää lukkoon ja
ottaa avaimen mukaansa).
ANTERO. Turha sinne työmiesten kokoukseen on mennä meidän kenenkään.
Istumme vaan rauhassa täällä. Samalla voit, Vilho, laittaa
nimismiehelle tiedon tästä jupakasta, että Vallinkorva kerrankin vähä
säikähtää.
IJÄS. A jos päättäät tehä lakon --?
ANTERO. Päättäkööt. Olen minä nyt valmis ottamaan heidät vastaan.
(Vilho ja Ijäs menevät konttoriin, vaan Antero pysähtyy ovella,
kun samassa Alpo ja Ivaska tulevat oikealta).
ANTERO. Hyvää huomenta! Jokos se Ivaska taas tulee rahaa vaatimaan.
IVASKA. Da, daa, vähä djengoa. Ei ylen äijeä, pienet tshotat, pienet
tshotat.
ANTERO (ivahymyllä). Alpolle minulla myös olisi vähän uutisia.
ALPO (kuin tulisilla hiilillä). Mitä ne koskisivat?
ANTERO. Itse asian kyllä tiedät, sanomattanikin.
ALPO (itsekseen). Mitä hän tarkoittaa? -- (Ääneen.) Sen ainakin tietän,
että minun omatundoni on puhtas.