ALPO (tulee oikealta. Katsoo Vilhoon ja Lyyliin). Jos en häirinne
herrasväkeä?
VILHO. Vapaassa lännessä sellaiset miehet kastetaan tervaan ja
vieritellään höyhenissä.
ALPO. Hoo! Mistä nyt tuulee? Siveyspuuska siltäkin ilmalta.
VILHO. Herra Leiniö! En kehoita Teitä monasti astumaan tielleni. (Menee
kiivaasti tupaan.)
ALPO. Ainahan minä pitän sinusta, Lyyli, vaikka siellä täytyi --
Käsitäthän sinä? Oli myös vähä epäilyksiä vanhempiesi suhdeen. Olenhan
tavallani vastuunalainen siitä, minkälaisia henkilöitä suojelen
talossani.
LYYLI. Etkö yhtään häpee?
ALPO. Miksi? Ei se sinunkaan häpeäsi ole. "Ihmisen vihamiehet ovat
hänen perheensä", sanoo raamattu. Nyt olen voittanut epäilykseni ja --
LYYLI. Olen jo sanonut jäähyväiseni sinulle.
ALPO. Etkö siis enää tee mitään vaadimuksia?
LYYLI. En.
ALPO (ottaa asiakirjan ja kirjoitusneuvot taskustaan). Sen varalta otin
myödäni ehtotuksen kirjalliseksi --