AINO. Niin, uudenaikaisimmat.
ANTERO. _Poika_ se oli?
NAISET. Niin.
ANTERO. Ottakaa hänet sitte!
NAISET (hyväillen häntä). Kiitos, Antero -- setä!
ANTERO. Joku teillä aina pitää olla "harrastus". Muuten ette voi hyvin.
(Menevät kokolle, joka taas leimahtaa.)
YHTEISLAULU KOKOLTA. Eläköön!
Viides kuvaelma.
Pesuranta Vallinkorvalla. Oikealla talo, porstuan ovi auki; oven
oikealla puolella kaksi akkunaa. Vasemmalla ulkohuonerakennuksia,
vanhoja ja rappeutuneita. Perällä kosken ranta. Etualalla pata tulella,
pesinpunkka ja pari vesisaavia, kaikki täynnä pyykkivaatteita. Seutu
alastonta kivikkoa, joka takalikolla oikealla kohoaa mäeksi. Yksinäinen
kataja kasvaa mäellä, muuten orjantappuroita y.m. rikkaruohoa.
Ensimmäinen kohtaus.
Kaisa pyykinpesussa, keittää ja huuhtoo vaatteita.
Esiripun noustessa kuuluu talosta lapsen itkua, joka heti taukoo. Lyyli
tulee ovesta, avopäin ja paljasjaloin, hihat ja liepeet ylös
käärittyinä, samoin kuin Kaisallakin.
Ilves tulee kiivaasti vasemmalta.
ILVES. Tuliks siu issäis kottii?
LYYLI. Ei ole näkynyt.
ILVES. Voipas perhana!
LYYLI. On kait tehtaalla, juhannuksen vietossa.
ILVES. _Eikä_, sielt mie tulenki. Inssinyör' kaikk' velloop'
mieleseksee! (Aikoo palata, mutta pyörähtää ympäri. Osanottavasti.) A
nii se nyt käi, Lyyli! Ku kuusee' kurkottaa, ni katajaa' kapsahtaa. Nyt
se Lyylin jätti ku ammutu varikse. (Menee vasemmalta.)