KAISA. Jo sen arvas'ki.
LYYLI. Hyljätty ... muka! Niin pimeältä kuin näyttääkin, äiti, tuntuu
nyt kepeämmältä, kun välimme tuli selväksi. (Tuijottaa koskeen.)
KAISA. Pelkoha se tappaa, eikä kuolema.
LYYLI (astuu lähemmäksi koskea). Kuuletko, äiti?
KAISA. A mitä?
LYYLI. Miten se soittaa --? "Tule Lyyli ... tule pois ... pian!"
Niinkuin äiti mun pienenä ollessani.
KAISA. Mitä sie hupsuttelet? Ois' siitt miullki olit koskee' mänemist:
ku _sie_ synny't ... ja enne' ja jälkee'.
(Vallinkorva tulee oikealta, muassaan vanhanpuolinen pitkätukkainen
ja -partainen mies, venäläisten tavoin paidan lieve housujen
päällä. Puhuu itäisempää murretta, jossa m.m. s on eräänlainen
suhuääni. Hän on metsäkauppias Semen Ivaska.)
LYYLI (tarkoittaen Vallinkorvaa). Eikö hän ole isäni?
KAISA. Mitäs sie kaikill tiijoill? (Katsoo tulijoihin.) Ka Ivaskan
matkoiss! Taas juopotelleet.
IVASKA. Shiu mutshuis, Jakoff Matveitsh, da tytär shinun? Kak staroova?
-- "Ivashkan matkoish'" _hyvä_: matkoa tehnyt ijässhäin ylen äijy,
Shuomet, Ruotshit, Venähet shamonnut -- (Yht'äkkiä tarttuu
jalkoihinsa.) Piesshahiset, nää jallaat! (Lyylille.) Ylen oot lempo
shoma! Tässh tauvin kera da ishon ijän kera gävelet: yhtäkaikk
kuteloittaa.
VALLINKORVA. A miull o assiit huonost', Semen Pavlovits. Männyt tuo
huuhkaimen pesä. Puol' velast viel siittenki maksamatt.
IVASKA. Ruotshin laki, koira laki: verost, velast ryövätään. A Venähen
laki moshna -- (Tarttuu jalkoihinsa.) Shieglahiset, nää --!
LYYLI (Kaisalle). Suomea sanoo Ruotsiksi.
IVASKA. Venähen laki moshna: vilussh huoneessh pietääh, da shelgääh
luimitaah -- a _ei ryövätä_.
VALLINKORVA. Nää sen mänettiit, miu talloin. Jos mie mitä yritin
oijast, het' ol': "häpäset isseis ... mitä sie määt häpäsemmää'
issiäis". Yksii ruukkilaise halunkkii!
IVASKA (tarttuu jalkoihinsa). Shieglahiset --!
(Kuuluu lapsen itku.)
LYYLI (rientää tupaan).
VALLINKORVA (Kaisalle). Siinn o siu kiertokouluis ja kansakouluis,
siinn o Helssingi huushollikoulut ja keittokoulut. Nyt onki miu
vuoroin. (Menee tupaan, palaa heti, Lyylin hattu ja päivänvarjo
kädessä.)
IVASKA (sill'aikaa). Tyttö ylen shomah: ei hyvä mushikall olla moinen
shoma. Ruukin ääressh brihat turmeloot, shieglahiset --.
KAISA (herkiää työstä, järjestää pukuaan). Katumoiks' kauneuski
toisinaa.
VALLINKORVA (pannen päähänsä Lyylin hatun, sitte matkivinaan naisten
liikkeitä). Hatull häpiät peitetää. Näättäks fröökynää? -- Näi, näi
sitä sipsutettaa, heilutellaa purstoo ku västäräkit. Tulloo herran
ketale vastaa': (kävelee Ivaskan ohi) kas sillo silmii muljautellaa,
eivät taho pääss kestää. Oom mie siks' vähä mailmaa nähnt, Ivaska, --
mieki. (Jättää kapineet nurmelle).
KAISA (menee tuvan ovelle).
LYYLI (tulee häntä vastaan). Aikooko äiti --?
KAISA. A käyn mie kokolla tok' juhannuksenn.
VALLINKORVA. Kun viissit vanhollas!
KAISA. Vanhemp sie oot. Menee tupaan, josta pukeutuneena kohta lähtee
nurkan taitse.
VALLINKORVA (katsoo hänen jälkeensä).
MARTTA (sillä välin tullut vasemmalta, korjaa tulta padan alle.) Viel
tosiaa viissiip'. Siut heittää yksinäis pesemää'.
LYYLI. Ehkä saan ne yksinkin, enimmät.
VALLINKORVA (Ivaskalle). Sie voitki yöpyy meill, Semen Pavlovits:
ylihuomenn sie vast pääset tillii'. Kontuor' o kiin.
IVASKA. Piesshahine! Potra miesh oot ylen, Jakoff Matveitsh. (Menevät
tupaan.)
MARTTA (katsoo vasemmalle). _Ottaat_ ... oo huoleta! Nyt se on valmis.
ELSA ja AINO (tulevat vasemmalta, Aino polkupyörällä).