IJÄS. _Lykkäytymmää_ se pitäs' saaha, se lakko.
USEAT. Nii, lykkäytymmää'.
VALLINKORVA. Ei teist oo.
USEAT. Vois'ha vähä vuottaa.
VALLINKORVA (hiljaa Vilholle), Meinaat sie miust viijä _voito_? No, ei
siint vihhaa.
VILHO (katsoo häntä ääneti).
VALLINKORVA (työmiehille). _Vuotoksee_ kerra jäänöö, voip' lauhtuu.
(Nojaa sillan kaidetta vasten, katsoen koskeen.)
IIKKA (samoin).
USEAT. Älä luule, jos _pyhäst_ yl' --.
VILHO. Eikö tässä nyt saada mitään juhannusiloa toimeen? Laulakaa edes,
tytöt, jotakin!
TYTÖT (toisilleen). Laula sie! -- Ehä mie ossaa. -- Laula sie! -- Em
mie.
VILHO. No, mutta Vallinkorva ... ettekös Te ole vanha laulaja? Siellä
valssipajassa kyllä vetelitte "Ruomi röykkiää".
IIKKA (valmistautuu säestämään kanteleellaan). A laulakais isä!
VALLINKORVA. Ni miust _issestäin_, se laulu?
USEAT. Nii! Laula sie!
VILHO. Tosiaankin! Olemmehan Karjalassa.
VALLINKORVA (vastahakoisena, sitte oikaseksen). Se o "_hävinnee muisto_"
nimeltää. (Laulaa.)
Usjast' tulloop' miull aika ettee,
Ku pirttii' uutee mie kullan toi',
Anno'n avvaimet kullan kättee,
Ja huilut iloisest' vastaan' soi:
"Siljä mailman tie!"
Takkavalkia se loimuel',
Ja kulta puuhas' nauruss sui'.
Silt se tuntu', siinn ku silmäel',
Jott kaikk' miu kottiin' kaunistui:
"Siljä mailman tie!"
Katoss orretki uuvet kiilsiit,
Ku tulomaljoi myö maistettii,
Seinät puhtaat vaa silmiss vilskiit,
Ku syämet kirkkainn myö tanssittii:
"Silja mailman tie!"
Päivä laskoo ja länteen siirtyy,
A ruskon hetkeks' vaa heittelöö,
Takkavalkia hiljaa hiiltyy,
Kaikk' siitt pimiään peittelöö:
Synkkä mailman tie!
Lemme liekki kanss usjast' sammuu,
Rakkaus kauniski kattoo pois.
Syäme sisuspuol' sillo tummuu --
A ken ei rintaisa riemuks' jois'?
Liukas mailman tie!
Syämest huuhtelen mailman pilkat --
Mut orret päälläin om mustuneet --
Kunnes tanssin ja laulan illat:
"_Jos ois miu orteni viel uuvet_!"
Liukas mailman tie!
ILVES (lyö häntä olalle). Paljo siull on tehty vääryyttä. (Muille.)
Eiks siitt oo?
TYÖMIEHET (liikutettuina). Nii o! -- Iess se on kuitenki! (Kokko
syttyy kalliolla.)
KAIKKI (paitse Vallinkorva). Kokko! Eläköön! (Muut menevät sinne;
Vallinkorva, nyrkkejään puiden, tehtaalle päin.)(Antero, Elsa ja Aino,
tulevat keskustellen oikealta.)
ELSA. Suostuthan, Antero?
AINO (yht'aikaa). Suostukaa, setä!
ANTERO. Antakaa edes hiukan ajatella! (Huomaa Vallinkorvan.) Taisipas
se vaikuttaa, että selitin Ijäkselle.
NAISET. Kuinka niin?
ANTERO (osoittaen Vallinkorvaa). Ettekö näe ilmapuntaria, ha -- ha!
ELSA. Mutta suostuthan siihen meidän --?
AINO (halaa häntä). Suostukaa, rakas kulta setä!
ANTERO. Paljo minulla nyt on "suostumista", yhteen aikaan kaikki.
NAISET. Meille ei muuta kuin tämä.
ANTERO. Niistä ei tiedä, _aviottomista_. Niin vaaran alaista: vielä
tulee elättämään käärmettä povellaan.