PUHOS. Ka semmo'ne sotaväe paljous.
VILHO. -- yhtenäkin aamuna kuleksin pitkin leiriä, niin miehet istuvat
telttainsa edessä ja imeksivät saappaitaan --
ILVES. Jo ol'ki siitt tiukat paikat!
USEAT (näyttävät epäileviltä).
VILHO. -- kulen siinä keisarin teltan ohi, niin keisari huutaa minut
luokseen --
PUHOS. Se ol' näät se vainaa, jonka murhasiit.
HUUHKA. Helssingiss kuvaki, kuuluu.
VILHO. -- keisari on aamukahvilla. "Täss' on viimmeinen voileipä
mullakin", sanoo. "Kahvia saisit kupin, mutta _kermaa_ ei ole. Taitaa
tässä päivemmällä vielä tulla naisvieraita minulle: Englannin
kuningatar aikoi tulla, vanha ihminen. Kaikkiakin! Etkö lähde Vilho",
sanoo minulle, "etkö lähde yhteen matkaan vähä kävelemään --"
JÄNTTI. Louhka mies se vainaa.
USEAT. Hitot, ku tappoit!
VILHO. -- mitäs, läksinhän minä. Astutaan ulos leiristä, niin jopas
tulee metsän laidassa musta lehmä vastaan --
VALLINKORVA. Onnellaa pöllöki seilaa.
VILHO. -- maanitellaan lehmä luoksemme, ja minä senkun käyn
lypsämään --
IIKKA. Sattu'ks astiaa?
VILHO (vähä hämillään). Lakkiini lypsin. -- Keisari piti kiinni, että
lehmä pysyi paikallaan --
VALLINKORVA. Ossaat sie laatii.
VILHO. -- siinä pidellessään juttelee, että "ei se ole mikään ilo
keisarinakaan olla: paljo suita syötettävänä". -- "Eikö vaihdeta
virkoja", kysyn minä. -- "Vaihdetaan jos", sanoo keisari.
USEAT. Vai nii sano'.
ILVES. Ei pyytänt parissoi?
VILHO. Ei penniä vaatinut. -- "Lypsävät valtakunnan rahastoa", sanoi,
-- "Jokainenhan sitä lypsää, niinkuin sinä siinä lehmää: minun ei auta
muuta kuin _pidä sarvista kiinni vaan_", sanoi --
USEAT. Paikallee sano'!
PUHOS. Sill viisiiks inssinyör' kerto' viimeks'ki?
VILHO. En muista tarkkaan.
JÄNTTI. Ehä mie _patruuna' syyks'_ oo panntkaa!
VILHO. Kukas tässä on patruunasta puhunut?
HUUHKA. Kyll myö haistetaa!
VALLINKORVA. -- makkara pussist. Täss seisotat narrinais! Yksii --!
IJÄS (tulee oikealta). Patruunall ei ois ouvot tuumat tekkeill.
USEAT. A milla'set tuumat?
IJÄS. Taipu's, kuuluu, ottamaa' työmiehet osall.