ANTERO (keskeyttää). -- Omatuntoko? Joko taas on omatunto vedettävänä
esiin: kaikkien roistojen ensimmäinen ja viimmeinen valtti?
ALPO. Aijoin totella sanoa "omatundo", mutta täällä, näissä oloissa, ei
näy käsitettävän muuta kuin _oma edu_. Parempi tosin olisi sen sijalla
omatundo --
ANTERO. Riittää! Löysit minusta vastineesi, ole huoletta.
(Menee oikealta, sulkien oven lujasti jälkeensä.)
ALPO (Martalle). Sata tuhatta, äidi! Se siellä kivistää. Satatuhatta!
MARTTA. Ja Hilja kaks' sattaa.
MOLEMMAT. Kolme sataa tuhatta!
ALPO. Minusta vielä paisuu rikas mies.
MARTTA. Oisiks siitt vääri? Ni paljo mieki saant ijässäin häpiää. Sie
olit ainuva toivontähti; siell Helssingiss ku juopottelit, pilvess' ol'
sekki.
ALPO (ei kuulevinaan). Nyt voin kiskoa perindö-osani ulos, sieltä
kautta.
MARTTA. Ja lisän kanss. Vuoro vieraiss! Yllytät sie sitä työlakkoo?
ALPO. Ei, ei! Sittehän "setä" ei jaksaisi maksaa.
Kolmas kuvaelma.
Tehtaan valssipaja. Vasemmalla: etualalla valssi, sen takana
hitsiuunit. Perällä putlausuunit. Oikealla pimeä, josta kuuluu
toisinaan takomisen jyskettä ja rautojen räminää. Näkyvissä vaan
etualalla pieni sepän-ahjo palkeineen ja alasimineen. Keskellä
höyryvasara, höyrynjohtoputkineen ja käyttötankoineen. Valssin sivulla
kasa enemmän ja vähemmän jäähtyneitä rautatankoja. Kunkin putlausuunin
edessä penkki, jolla on juoma-astia ja pyyhinliina. Ahjon luona
karkaisuastia. Höyryvasaran ja uunien välillä kuljetetaan hehkuvia
rautaharkkoja pienillä kaksipyöräisillä rautakärryillä.
Yö. Ainoastaan ahjon ja höyryvasaran välillä katossa pieni sähköliekki.
Mutta uuneista tulvaa voimakas, hiukan punertava valo, milloin niitä
avataan. Alussa ovat ne kiinni, silloin valaistus etupäässä lähtee
hehkuvista raudoista: höyryvasaran alla olevasta harkosta ja valssissa
valmistuvasta hoikasta rautatangosta, joka sähisten luikertaa pimeällä
lattialla kuin tulikäärme. Putlaajat eivät keskeytä työtään muulloin
kuin harkkoja ulos otettaessa. Kulku ahjon taitse oikealle, pimeään.
Ensimmäinen kohtaus.
Sepän-alasimella Vallinkorva viimeistelee pihtiä ja sihtailee niiden
suoruutta. Iikka on hänellä lietsojana. Ijäs täyttää höyryvasaraa.
Puhos ja Huuhka valssaavat. Jäntti ja eräs nuorempi työmies, nimeltä
Ilves, "syöttävät" höyryvasaraa. Heille tuo harkkoja putlausuuneista
Leena. Kun harkko on taottu särmikkääksi möhkäleeksi, vie sen
hitsiuuniin nuori tyttö Anni. Kaksi nuorta tyttöä, Kerttu ja Lillukka,
tuovat ulkoa takkia paareilla putlausuunien edustalle.
Putlaajia on kaksi kullakin putlausuunilla. Toinen pitkällä
rautatangolla uunin luukussa olevasta reijästä liikuttelee
rautakeittoa, toinen sill'aikaa istuu, juo ja pyyhkii hikeä, ollakseen
heti valmis tarttumaan työhön, kun toinen väsyy. Aina muutaman minuutin
kuluttua miehet vaihtuvat. Putlausuuneista nostetaan harkot
rautakoukuilla ja laajaleukaisilla pihdeillä. Valssaajat itse ottavat
möhkäleet hitsiuuneista pihdeillään. Miehet, paitse Ijäs, ovat kaikki
noessa, yllä työpuserot, vaan putlaajilla ainoastaan liinahousut ja
kärventyneet paidat, rinta paljas. Jotkut ovat avopäin, toisilla pieni
lakin rähjä takaraivalla. Kaikilla puukengät jalassa.
PUHOS. A jos ensi' pyytäs' muite vaa, lakost ei virkkas' mittää?
HUUHKA. Nii se onki meinink' täss pääss pajjaa.
VALLINKORVA (iskee vasaransa alasimeen ja lähtee kävelemään, pihdit
kädessä). Siinn o miu vasarain. Tartutaa siitt parema palka aikann.
IJÄS. Mut jos mie tään ukkovasaran seisautan?
(Antaa höyryvasaran seista. Lähtee kävelemään.)
IIKKA. Soikiaks' käisiit patruunalt silmät.
(Sammuttaa ahjon.)
PUHOS. Mie sitä lakkoo rupian pelkäämää'. Jääp' täss viel hampaat
naulaa'.
VALLINKORVA. Pitkääks _hää_ siitt kestää? Vahinkoo saap', jot vinkuu
korviss.
JÄNTTI. Mitäs meill o ettuu häne vahingostaa?
VALLINKORVA. Miull o _vihhaa_.
HUUHKA. _Miull_ ei oo, senku nosta's palkkoi.
ILVES. Laupias samaritaan'! Mill viisii vei Vallinkorvaltki maan!
VALLINKORVA. Kaikk' o ruukki syönt ja ryövännt: maat ja mantereet,
vaimot ja lapset ... miu perehein.
PUHOS. Miull ku om polo'sell ni iso pere: hirvittää.
VALLINKORVA. Eiks nyt hyöki vähä jaksas' kärsii, ku siitt tulloo
pehmiämp' peräst.
HUUHKA. A jospa nostaa palkat ilma' mittää, ku pyyvetää?
VALLINKORVA. Kerjäläisiks' herkiätten, armoill.
IJÄS. Ei teist oo: akat mieless.
(Palaa työhönsä.)
ILVES. "Fundeera se ämmä' peell", sano' vallesmann'.
PUHOS. Ka täytyy. Kerra saant hankkineeks'.