LYYLI. Pelasta hänet, jos yhtään pidät minusta! Puhu patruunalle!
ALPO. On isälläsikin rahaa aluksi. Hän tundee asianlaatun paremmin kuin
minä.
VALLINKORVA (nousee, oikaseksen. Lyylille). Ei se ni siukaa tauttas'
ollt. Aina'set kestinpiot ruuki akkoin kanss.
ALPO. Missään tapauksessa ei minun asemaani sovellu tässä julkisesti
esiindyä viinanmyyjän suojelijana. Etkö käsitä sitä?
LYYLI. Alan käsittää!
VALLINKORVA (Alpolle). A nytkös käyvää' tekemää' sitä
viljelyskonrahtii?
ALPO. Eikö jätetä sitä toiseen päivään? Isäntä taitaa vähä olla
väsyksissä.
VALLINKORVA. Mites se "settäis" ol' virkku äskö kauppaa tehess?
ALPO. Olisi tarpeen siinä olla emännänkin saapuvilla.
VALLINKORVA. Et enne' sanont! O siinn nyt vuottamist! Tokko pysytkää
puhheessais?
ALPO. Miks'en pysyisi, vaikka en vielä ole selvillä kaikista
yksityiskohtista.
LYYLI. Sinä olet taas toisenlainen, niinkuin siellä!
ALPO. Minun täytyy ottaa lukuun ulkonaisia seikkoja: miltä asiat
näyttävät ihmisten silmissä.
LYYLI. Aijot siis jättää minut?
ALPO. Jättäisinkö sinut, kyyhkyseni!
VALLINKORVA (asettuu hajasäärin Alpon eteen). _A sie taijatki oll niit
yksit ruukkilaise halunkkii_?
LYYLI. Isä!
ALPO (kumartaa) Pyytän andeeksi, minä puhuin Lyyli neidille!
VALLINKORVA. Mut mie puhunki siull! En koko siu kauppois' mie en käy,
em märkääkä!
ALPO. Jospa minä en muulla ehtolla katsoisi olevani sitottu Lyylin
suhdeen?
LYYLI. _Niinkö_, Alpo?
VALLINKORVA. "Tie tahtois, tapa akkais", sannoo Syyrakki!
ALPO. Eipähän sano!
VALLINKORVA (ei sitä kuulevinaan). Mut viekki sie kihlais kaikk'
männessäis! Viel mie siulla'set kutukalat jaksan ruotii!
ALPO (ottaa päällystakkinsa). Näyttää siltä, ettemme kaikista kontista
tällä haavaa pääse yksimielisyydeen. Voimme nyt tyydyä vaan
kauppakirjaan. Siinä on alla minun nimeni sekä Teitän ja Teitän
vaimonne nimikirjoitus (panee hatun päähänsä ja kääntyy ovelle) ynnä
puumerkit!
VALLINKORVA (tarttuu hänen olkapäähänsä). Vai _patruuna'_ neuvost sie
Lyylinki narrasit! Eik hää ennää pysty isse?
KAISA (tulee).
VALLINKORVA. No?