Mies korahti kynnyksellä
povessansa pistinpiikki,
sydänverin portahan punasi.
Vaimo kaatui karsinassa
alle rauta-anturoiden
pilkattuna, piinattuna.
Kehdossa parahti pieni
julki konnan kouristaissa;
sulki silmänsä suloiset.
Karautti kankahalle,
kussa kansa karkeloitsi,
raakalaisten rietas lauma.
Tanteren tasahan löivät
nuorukaiset, naiset nuoret
raiskasivat, raatelivat.
Maan rajasta niin rajahan
vihlova valitus viilsi
kallioitakin kovia.
Vaan ei herjat heltynehet,
vaan ei vaiva vaimentunut,
vaan ei oikeus elänyt.