LIINA. Kyllä kai minunkin on mentävä pukemaan. Tänä iltana ei ole muuta
tekemistä kuin teeskennellä alusta loppuun; jospa se vaan onnistuisi.
(Aikoo mennä kyökkiin vaan lähetystö tulee samalla.)
LÄHETYSTÖN PUHEENJOHTAJA. Onko meillä kunnia puhutella rouva Kiipulaa?
LIINA (ihmetellen). Kyllä.
LÄHETYSTÖN PUHEENJOHTAJA. Me olemme saapuneet tänne rouvan syntymäpäivän
johdosta, -- niin, me olemme kauppaneuvos Sorokoskan työmiehiä -- ja
teidän miehenne on meidän mestarimme. -- -- -- Ja -- koska teillä on
niin kunnon mies -- niin -- täytyyhän teidänkin olla -- kunnon
nainen -- -- --
LIINA. Onko mieheni lähettänyt teidät minua kiusaamaan, vai mitä te
tahdotte?
LÄHETYSTÖN PUHEENJOHTAJA. Me tahdomme vaan toivottaa teille,
kunnioitettava rouva, pitkää ikää -- -- ja kaikkein armollisimman
siunausta koko elinaikananne -- -- --. Teidän miehenne on niin hyvä
ja viisas -- -- ja se tulee siitä, kuin rouva on niin hyvä ja viisas
-- -- sillä -- -- sillä ilman miestä ei vaimo -- -- tuota -- -- ilman
vaimoa ei mies ole mikään, vaan kuin on sellainen vaimo elämän
kumppanina kuin te, niin saa mies sydämmet puolellensa ja rouvallensa.
Eläköön rakkaan mestarimme rouva, eläköön raittius, (kaikki) eläköön,
eläköön, eläköön! (Menevät.)
LIINA. Selittäkää hyvä tohtori, jos voitte, mitä pilantekoa tämä oli?
VARRO. Ei suinkaan se mitään pilantekoa ollut, päinvastoin, se oli suuri
kunnia saada koko lähetystön onnentoivotukset. (Nauraen.) Sen kyllä
myönnän, ettei sanat olleet oikein sujuvia (totisena) mutta sydän
kuitenkin tarkoitti hyvää ja sehän pääasia on.