"Vai niin!"
Seurasi tuskastuttava hiljaisuus. "Hän asuu joen suussa", sanoi sitte
Jussa. "Olen nähnyt hänet yhden ainoan kerran, useita vuosia sitten,
nimittäin silloin, kun hän tutki Biettar Oulaa porovarkausjutussa,
häntä, jonka sanoit loihtivan metsän, käymällä vain sen läpi."
"En matkusta jokea alas siinä tarkoituksessa, että kohtaisin hänet."
Mutta Jussa ei vastannut mitään. "Juhani!" huudahti Elna ja ojensi
peloissaan kätensä hänelle. "Älä ole vihoissasi minulle, Juhani! Älä
ole vihoissasi minulle, tyttö-raukalle!"
"Jos pelkäät minua, niin mene pois. Ja sydämellinen kiitos seurastasi!"
sanoi hän puristaen ystävällisesti Elnan kättä. "Pakenemallahan pahasta
päästään."
Elna lyyhistyi Jussan syliin valittavasti itkien. "Ei -- ei voi olla
niin, että me eroaisimme ainiaaksi, -- emme ainiaaksi, Juhani!... Auta
minua, hyvä Jumala! En voi elää sinutta, Juhani! En voi! Sieluni
kuoleutuu minussa, ja minä kuihdun elävänä ja nuorena. -- Älä katso
minuun tuolla tavoin! Ole hyvä minulle, Juhani!"
Tyttö laskeutui makuulle ja sulki silmänsä. "Anna minun suudella sinua
vielä kerran!... Koeta, kuinka minun sydämeni tykyttää!... Luulen
olevani sairas. Älä tee minulle mitään pahaa!... Voi ei, kenties on
turha vaatia sinulta sitä lupausta. -- -- Hivele otsaanikin!...
Kiitos!... Se on kiinni kaulan sivulla; avaan sen itse... Voi, kuinka
viehättävästi hengityksesi lämmittää rintaani!... Kiitos, Juhani,
kiitos hyvyydestäsi!"
* * * * *
Jussa istui taas yksinään. Ja hän istui siinä kauvan. Paha ajatus ja
yksikin kova sana vihloo rakastavan sydäntä aivan kuin hurjan eläimen
purema haava. Ihmistä vaivaa polttava jano saada sovitusta, mutta kun
hän aavistaa sen olevan lähellä, säikähtää hän ja karttaa sitä.
Kuullessaan sauvoimien kolinaa herää hän mietteistään.
Alempana, toisella puolella jokea, niemen takana, näkee Jussa veneen,
jota mies ja vaimo sauvovat ylös leveätä, tasaisesti virtaavaa jokea.
He ovat juuri siinä, missä hietasärkkä niemen takana kapeana yhtyy
hietikkorantaan, joka vesirajasta nousee loivasti ja etempänä jyrkästi.
Vene on uusi, leveäpohjainen ja korkeakeulainen. Ohueen tervattuna
kiiltää se punaiselta auringon valossa. Mies, jolla on valkea paita
yllä ja kudottu punainen huivi uumilla, sauvoo perässä, nainen
keulassa. Hänen lyhyt, rantuisesta patjaliinasta tehty röijynsä on
etupuolelta märkä aina rintoihin asti. He pistävät yhtä aikaa
sauvoimensa veteen, ja nojatessaan pitkiin, sileiksi höylättyihin
salkoihinsa siirtävät he käsiään ainaisin kolmin ottein latvaa kohti ja
työntävät, niin että vesi kuohuu keulan edessä ja aallot vyöryvät
loiskien rannan somerikolle.
Hietikkorinne kajahtelee heidän puheestaan ja sauvoimien säännöllisistä
kosketuksista veneen laitaan sekä veneen pohjalle heitettyjen
kiiltävien peltipannujen kolahduksista. He ovat menossa laidunmajalle.
Hietikkorinteessä, koivun ja katajan juurien koossa pitämän turpeen
alla, on pääskysten kaivamia reikiä. Pääskyset lentävät niistä ulos ja
sisään ja liitävät ristiin rastiin, pyytäessään kilvan sääskiä ja
hietaperhosia.
Jokitörmän, mäkien ja tunturirinteen kuvaiset joessa hajoavat veneen
aalloista ja keikkuvat alhaalla kirkkaassa sinivalkeassa vedessä.
Seuraavana päivänä käyskentelee Jussa kylällä. Se on kesälevossaan.
Lapset ja vanhemmat ihmiset ovat paimenessa. Miehiä on tukinuitossa ja
turskanpyynnissä meren puolella, toisia on lohenpyynnissä joella.
Talojen ovet ja akkunat ovat auki. Avojaloin kutovat naiset sarkaa ja
kehräävät villoja. Tuuletetut ja puhdistetut huoneet kaikuvat heidän
puheestaan ja kaiteittein tiheistä iskuista. Tuulenpuuska panee väliin
heinikot aaltoilemaan ja saa ne kimaltelemaan auringon valossa.
... Palajaisiko hän sittenkin hyvästelemään Elnaa?
-- Ei...
Hän laskeutuu makuulle lehtimetsän reunaan kylän aliniemelle; hän ei
ole etäämpänä jokitörmästä kuin että saa joen näkyviinsä, jos
kohottautuu... Silloin kuulee hän airojen loisketta. -- Entä jos hän
laskeutuisi rantaan sanomaan hyvästi?
-- Ei...
"Soutakaa rantaan", kuulee hän tytön sanovan kyyditsijöilleen. Jussa
juoksee syvemmälle metsään ja piiloutuu sinne.
Tovin kuluttua nousee Elna törmälle, tuijottaa hetkisen jännittyneenä
siihen paikkaan, jossa Jussa oli maannut... ja juoksee takaisin
veneeseen.