Laulu vanha niinkuin taivas:
koska loppuu kerran vaivas,
minne kuljet, kuinka kauvan
tielle työnnät matkasauvan?
Eespäin, etäämmälle halaat,
kuljet, samaan paikkaan palaat,
rauniona kotis löydät
taikka vieraat pitopöydät,
tiellä oot, et sovi työhön,
tulit yöstä, palaat yöhön,
yöhön vieras valo kiiltää,
ilo ilkeimmin vain viiltää,
kylmä muinoin lämmin käsi,
ymmärrä ei ystäväsi,
kerrot matkas seikkailuista,
ei ne kuule, ei ne muista,
ei sua kukaan pystyyn auta,
kaukaa häämöittävi hauta,
vuotees on kuin sairaspaari,
kauvempana taivaankaari,
kaukaa etsit katinkultaa,
löysit kourallisen multaa.
Niin on menos maailmalla,
vihasi on vaimenneena,
armaas uinuu nurmen alla.
Mit' on kunnia ja maine,
niin ne jäätyy niinkuin laine,
mitä on sun työs ja tietos,
kun ne perii kalman nietos,
toinen toisen hautaa kaivaa,
kaivajaakin kaikki vaivaa,
niin sua elo lyö ja heittää,
pimeys sun pääsi peittää,
katso taakses, taita sauvas,
nyt kun pääsit kerran kauvas.
34.