Eihän nyt oo joulu kuin ennen oli joulu,
katkera kuin äitipuoli, niin on elon koulu,
missä alkaa aakkoset, niin loppuu heti satu,
mulle koti vieras on ja rakas on vain katu.
Torilla ne rovioihin heittää polttopuita,
hetkeks vain ne lämmittävät köyhän lapsen luita,
ikkunoista loistaa kuuset, helyt sekä herkut,
pöydän päässä rikkaat rehkii, sedät sekä serkut.
Mulla ei oo sukua, ei täällä eikä tuolla
eikä joulupuuron päälle lusikkaakaan nuolla,
kumppanina kirppu vain ma kammon kunnansaunaa
ja ma koko maailmalle kannan mustaa kaunaa.
Ohi kirkon kyyryilen, ja vuotaa kenkärääsy,
siellä sitä veisataan, on sinne vapaa pääsy
niinkuin ehkä taivaaseen, kun ei oo mitään majaa,
mutta ehkä sieltäkin mun vahti yöhön ajaa.
Vilussani vihellän, ja takin tilkat kiiltää,
portit paukkuu pakkasessa, viha rintaa viiltää,
paras purra hammasta, ei kolkutella suotta,
oottakaahan, oottakaahan vielä pari vuotta!
33.