Ja narri itsensä naamioi
ja kuolinkasvoilla ilkamoi,
yön kanssa narrien, nuorten naisten
hän yhtyi naljahan naamiaisten.
Ja naiset kuoleman maljan joi,
niin narri juopui ja hoiperoi
nyt kotiin, nukkuen uupui ukseen
ja yöllä heräsi koputukseen:
"Memento mori_!", niin ilkamoi
nyt kuolo, narri kun kiemuroi;
"jo kuolinpilkkasi pöhnään haihtui,
ma olin narris, nyt osat vaihtui.
Sun tiimalasisi tyhmyys kaas,
sen täytän, käännän sen pystyyn taas,
joit tyhjiin, maksaa nyt saat sa naljan
ja juoda kuoleman kanssa maljan."
"Oi, majesteetti, oon narri vain,
kai maljaa maistaen myrkyn sain,
ma varmaan kuolen, ma kadun, että..."
"Hahhaa!" — niin kuolo — "nyt maistoit vettä!"
Pois kalma kulki nyt naurahtain,
sen uhka oli kai unta vain:
"_Memento vivere_ tavoin toisin,
jos sinuun suuttuisin, narri oisin!"
28.