Kuolema keinussa kiikkuu,
ulkona ulvoo yö.
Kuoleman laulu liikkuu,
soi kuin sirppi lyö.
Valvon ma yksin yössä,
varjot ne vartioi,
kuolo on tarhassa työssä,
taimeni tallata voi.
Veihän se haaveeni hautaan,
ehkä jo voimani vie,
kolkutti porttini rautaan,
tummui jo tuskani tie.
Kuolema kiertää ja kulkee,
ympäri yltyy yö,
portin hän hiljaa sulkee,
vuodeksi kiinni sen lyö.
Laulu vain luonani liikkuu,
kalma jo kaukana käy,
keinu se yksin kiikkuu,
vaikka ei ketään näy.
27.