Hän istuvi illalla
sinisellä sillalla
ja katsovi lumpeen lehtiin,
yön laineet luistavi,
sen illan hän muistavi,
kun lemmenliitto tehtiin.
Yörastas kuunteli
ens kerran kun suuteli
ja armaansa syliin hän nukkui. —
Nyt kylmästi tuulevi,
hän nousee, hän kuulevi...
miks kyynel nyt mereen hukkui?
Hän itkevi illalla
sinisellä sillalla
ja aamuun hän itkeä joutaa,
on venhossa veitonen
ja vieras neitonen,
sitä armas nyt soitellen soutaa.
30.