(Muistelma Reinin rannoilta.)
Kätchen, tumma tulisilmä,
lempeempi kuin Lorelei,
kerran monta vuotta sitten
sydänrauhan multa vei.
Vanhan linnan liepehellä
valmut vuotti poimijaa. —
Sankt Goarin majatalon
kukkaa kuka rakastaa?
Viiniköynnös ikkunalla
uutimilla unelmoi,
kun hän valvoi vuoteellansa,
kuuhun kauas katseen loi.
Vanha, viisas harmaa mummo
öin ja päivin vartioi
niinkuin julma linnanrouva,
silloin Rein kuin vihaa soi.
Kuljin alla akkunan ja
kuulle turhat laulut tein,
hyvästittä heitin helmen,
allain lauloi öinen Rein.
Niinkuin armas unikuva
heijastui hän haaveissain,
nyt ma niille hymyilen ja
hän on kupla, muisto vain.
Seisahdun ja mietin silloin,
lasken sormet silmillein,
muistan kaksi tummaa silmää,
kuutamossa kiiltää Rein.
Hauholla einäk. 1902.
28.
Kaksi pientä lehteä
on merenrantapuussa,
neito nuori koivun alla
istuu illan suussa.
Niinkuin kaksi sydäntä
ne pienet lehdet häilyy,
värähdellen vastatusten
vasten päivää päilyy.
Ei oo nuoren neidon sydän
kuin se oli ennen,
purret kulkee muille maille
tullen sekä mennen.
Kahden pienen lehden alta
meren silmä hohtaa. —
Missä kulkee kullan pursi,
eikö tule kohta?
29.