Ma etsin ja etsin mun lempeäin,
minä onneni oikuissa lemmettä jäin,
sitä yhtä, yhtä en löytänyt vain,
kun sieluista sieluni sointua hain.
Moni uhrasi uskonsa mulle vain,
sylin sieluuni hetken heilimän sain,
sitä yhtä, yhtä sointua vaan
minä etsin kuin armasta ainiaan.
Monen kauttako yhteen ystävään vie
aran aavistukseni autio tie,
sitä yhtä, yhtä mä unelmoin,
sen tähden ma kuolla ja elää voin.
26.
Yöss' sytytän mä joulukynttiläni,
käy sielussani suuri valkeus,
on koko rikas elo edessäni,
sen usko, toivo sekä rakkaus.
Mit' uskoin, oli usko kaikkivoimaan,
mit' toivoin, täyttyi niinkuin ihmetyö,
sain seppelpäin ma lemmen laulut soimaan,
mut ilman rakkautta riutui yö.
Kuin kirkas kolminaisuus liekit puuntaa
nyt pyhin entein kolmihaarussaan,
kuin tieni etsis jotain uutta suuntaa,
mä yöhön katson, rauhan sieluun saan.
Ja valo varjon kauas yöhön heittää,
mä näänkö yksinäisen ystävän,
oi, Rakkaus miks vielä kasvot peittää,
en vielä tunne häntä, miss' on hän?
Soi arat aavistukset, värjyy, väilyy,
nyt tunnen: joku sydän sytyttää
ja yöstä suuret silmät silmiin päilyy,
ja äänen sointu iäks sieluun jää.
Yöss' yhtyvän nään kahden valosäteen,
mi riemuun raukenee ja ristiin lyö
kuin kuulas käsi, joka yhtyy käteen,
kun loistaa rakkauden suuri yö.
27.