LAITINEN.
Jää siis vanhaksi piiaksi.--
HEINONEN.
Minun täytyy mennä työhön.--
LAITINEN.
Juo nyt! Lökäpöksy on juomatta triijausmatkalla.--HEINONEN.
Mutta jos tulee peräti frii maanantai.--
LAITINEN.
Pidetään sitten kippi tiistai.--Noh--skool.
HEINONEN.
Skool.--
LAITINEN.
Niitä lapsiakin on niin saakelisti siunattu meille, että kiittää
Jumalaa, kun yhdestä tyttärestään pääsee. Vielä pojista on talliin apua
mutta Herra auta, kun on talossa 7 likkaa.--Ennenkuin noille kaikille
on saanut miehen--on hulluheikki helkkarissa. Pitäisi flikkalapset.--
Miksi siunataan liika paljon naisväkeä mailmaan?----Minun on niin
paha olla että pyöryttää.--Ploiskis Heinonen.--
HEINONEN.
--Ikävä tuo minunkin elämäni on ollut.--Seitsemän vuotiaana läksin
kotoa suutarinoppiin. Aamusta klo 3 sai näyttää päreellä tulta
mestarille.--Palkasta ei ollut puhettakaan--mestarin akka keitti
vanhoja perunia ja kaksi sipulia niitten joukossa höysteeksi
päivälliseksi.--Velliä keitettiin maanantaina pata täyteen--sitä
lisättiin vedellä kunnes oli ihan hullinkia ja hapanta kuin ryssän kaali
ja sitä sitten syötiin niinkauan kuin kesti.--Mestarilla oli viisi
lasta--akka neuloi kengänpäällyksiä--lika kävi yli pään--luteet
söivät yöllä--minkä nahkaani päivällä olin pistänyt.--Seinä oli
punaisena.--
LAITINEN (ihan päissään).
Skool.--
HEINONEN.
Sitten tulin Helsinkiin.--Paljon olutta oli täällä--ja vähän
viisautta.--Nuoren miehen elämä keikkui verstaan ja kapakan välillä.
--
LAITINEN.
Kuin minun--roskien ja kapakan.--
HEINONEN.
Mitä sille voi.--Ei jaksa illalla lukeakaan--kun on koko pitkän
päivän lestiä vastaan koputtanut----ottaa ryypyn ja nukkuu.--
Ploiskis!--
LAITINEN.
Nyt ne ottavat viinankin meiltä pois, sillä ne eivät soisi meille
sitäkään iloa.
HEINONEN.
Antakoot meille sitten muuta iloa sijaan----mutta ilman iloa emme voi
elää ei Jumaliste.--Skool pruur!
7:sä KOHT.
Fiina, Laitiska, edelliset.
SIGRID.
Mitä lääkäri sanoi?
LAITISKA.
Heikkoa verta on ollut Hennassa alusta pitäen.--Olin muka itse surrut
liika paljon Hennaa kantaessani.--Se oli silloin kun isä makasi
kuumesairaana.--Sitte olen kai itse säikähtynyt jotain--kai silloin
kun tuo rakennusmestari tappeli meillä juovuspäissään niistä
ajorahoista.--Siitä on Hennalle johtunut arka luonto. Heikkoa ruokaa
syönyt--paljossa melussa elänyt.--Itse liikaa kerran säikähtynyt.--
Voisi parantua, jos ei koskaan mieli loukkaantuisi.--Mistä meikäläinen
ottaa sellaisia kreivinnan päiviä?----Tohtori lupasi toimittaa hänet
kuudeksi kuukaudeksi Lappvikiin.--
SIGRID.
Oh, sitä miestä!--
LAITISKA.
Ei tiedä, liekö se siitä.--
SIGRID.
Se on siitä.--Mitä olimme tuolle miehelle tehneet, että hän meille
niin kovasti kosti?
FIINA.
Roisto oli koko mies. Mutta sellaiset ne ovat aina ne vanhat pojat! Nekö
olisivat muka siveitä vielä mitä.--Elävät naimatonna, jotta saisivat
enemmän liassa ryvetä.--Teillä on nyt raha tiukalla. Voisi Anttikin
lainata, koska me muutenkin tullaan sukulaisiksi.--
SIGRID.
Te olette liika hyvä--mutta kyllä meidän täytyy itse asiamme
järjestää.--
FIINA.
Älä vaan lainaa noilta katunaisilta!--Heidän rahansa on synnillä
saatu.--
SIGRID.
Ei tiedä kuka synnillä rahansa mailmassa saa.--Kun en ole vielä
Heinosen vaimo, en voi antaa vanhempien ottaa rahoja häneltä.
LAITINEN.
Aiotko vielä niskoilleni jäädä?--Meitä on 10 ilman sinua.--
SIGRID.
En sitäkään--vaan--odottakaa,--kyllä Annette täti lainaa.--
Kaikissa tapauksissa en voi ottaa vastaan vierailta ihmisiltä rahaa.--
LAITINEN.
Luuletko, että Annette antaa?--
SIGRID.
Tahdon tehdä työtä.--Itseäni voin ainakin elättää--ja Oskar voi
antaa äidille----ja isä----
LAITINEN.
Kai et aiokaan huolia Heinosesta?! Se vielä puuttuisi.--
LAITISKA.
Laitinen--älä huuda--kyllä hän vielä suostuu.--
LAITINEN.
Se on ainoa keino.--Läksinryyppy Heinonen.--Kyllä minä saatan tytön
luoksesi, jos en muuten niin tukasta vedän.
LAITISKA.
Fiina ei pane pahaksi Sigridin itsepäisyyttä.--Hän on niin
lapsellinen.--
FIINA.
Noh!--En pane.--Mutta kyllä hänen huonosti käy, jos ei hän järkeänsä
käytä.--(_Annette tulee, menevät_).
HEINONEN.
Tules meille Efraim, niin tarjoon sinulle--harjakaiset.--
8:as KOHT.
Edelliset, Annette (paitsi Laitinen).
ANNETTE.
Noh!--Mitä asiaa teillä on?--Tahdotteko kai jälleen lainata rahaa?
--
LAITISKA.
Se olisi tarkoituksemme.--
ANNETTE.
Ja minun pitäisi kai jälleen lainata?----Minä en lainaa enää tällä
kertaa.--Ensiksi minulla ei ole liikoja rahoja. Minä tulen vanhaksi,
enkä voi liioin ansaita.--Toiseksi minulla on tytär, jonka aion
kouluttaa ihmiseksi, ett'ei hänen tarvitse minun tavallani raataa
elämässä--ja että hän joutuu kunnollisiin naimisiin jota ei ole
minulle suotu.--Kolmanneksi--ei sulhaseni maksa liikoja, ett'en
niitä elämääni tarvitsisi.--LAITISKA.
Meillä on ylen suuri hätä.
ANNETTE.
Enkö sitä ennustanut sinun ottaessasi Laitisen mieheksesi!? Ensin menee
kaksi köyhää ja kokematonta yhteen----ja sitten syntyy lapsia kuin
hiiriä.--Minun täytyy olla suora.--Luuletko, että kukaan tässä
seisoisi vapailla käsillä ja melkoisilla varoilla, jos olisi synnyttänyt
enemmän lapsia kuin mitä markkoja on kukkarossa.--
LAITISKA.
Kun Jumala niitä antaa.--
ANNETTE.
Jumalako?--Työmiesten tyhmyys ne mailmaan saattaa.--Millä nyt
lapsianne elätätte?--Pitääkö minun ehkä vetää niitä perässäni--kuin
kivikuormaa.--
LAITISKA.
Eihän lapsen synnyttäminen ole syntiä.--
ANNETTE.
Syntiä on että jää muille kuormaksi.--Sinä moitit minua siitä, että
olen kevytmielinen. Minä en ruvennut ajurin vaimoksi nälkään
kuollakseni. Minä synnytin lapseni sellaisissa oloissa, joissa se hyvin
menestyy.--Älä pahastu, Mari, mutta mailma on kerran niin järjestetty,
ett'ei hyvyydellä ja siveydellä pitkälle päästä.--
LAITISKA.
Kaikkien luonto ei anna myöten.--
ANNETTE.
Kaikkien! Nostakoot ihmiset minulle olkapäitään--on heidänkin
niskoillaan sellaista, joille voi olkapäitään nostaa--pankkipetosta--
valtiollista kavaltamista.--Heillä on ollut vähempi pakko kuin minulla
--heillä on sentään ollut ruokaa, juomaa, ja hyviä vaatteita.--
Minulla on ollut juoppo isä--olutkuski--itse olen yhteiskunnan uhri.
Olisin minäkin elänyt kunnon ihmisenä, jos olisin voinut.--
LAITISKA.
Olisit elänyt kunnollisena neitsyeenä.--
ANNETTE.
Olisiko minun pitänyt elää ilman rakkautta siksi että olin halvasta ja
köyhästä kodista?--Olisiko minun täytynyt kuihtua työmiehen vaimona?
--Minä olen järjestänyt asiani parhaimman taitoni mukaan. Viktor ei ole
minua nainut, mutta lapselleni hänen täytyy maksaa eläke--ja jos olen
kärsivällinen, voi minusta tulla kaptenska.--Kun Viktor on kerran
sotkeutunut minuun niin pelastakoon nahkansa miten voi, saatan ainakin
estää häntä menemästä toisen kanssa naimisiin. Pitää käyttää edukseen
kaikkia keinoja.--Niin--te olette rahapulassa.--On minulla viisi
kolmatta markkaa.--Ei se pitkälle riitä--vaan en voi antaa enempää.
--Viktor on luvannut ostaa oman laivan ja sitten menemme naimisiin, ja
ehkä sitten minulla on antaa enemmänkin--mutt'ei nyt.--
LAITISKA.
Kiitoksia vaan tuhannesti. Tulee hyyrykin maksetuksi.--
ANNETTE.
Kuka Hennan puolesta maksaa sairaalaan?
LAITISKA.
En tiedä.--
ANNETTE.
Voisin antaa vähäsen--mutta--en voi pitkälle luvata.--
LAITISKA.
Jos Henna saisi senverran hoitoa, ett'ei juuri raivohulluksi tulisi--
niin voisi tuo sitten itsekin ansaita ja takaisin maksaa.--
ANNETTE.
Ja Efraim--juo--tietysti--kuin ennenkin.--
LAITISKA.
Hän ei jaksa ilman sitä työtä tehdä.----Kun pitäisi ostaa
uudenaikaisemmat roskatkin--kun vanhoilla ei saa enää kyytiä--siihen
menee jälleen rahaa. Rosalla ei ole talvitakkia.--Kevätsaketissa
täytyy Sigridin käydä.--Pienemmillä ei ole kenkiä.--Eikä Selim'illä
vaatteita.--Niin se on että vaikka kuinka paikkaa, niin ei mikään
vaate tahdo pitää.
ANNETTE.
Teillä ovat menot pohjattomat.--
LAITISKA.
Tämä huone on niin kylmä ja kostea, että kun lattialla seisoo, on kuin
seisoisi jääkylmässä vedessä--eikä ole varaa puitakaan polttaa.--Ja
kun ei tahdo päästä tuolilta seisomaan, jos joskus istahtaa, kun tuo
leini tässä kylmässä vaivaa.
ANNETTE.
Sigridhän on morsian.--
LAITISKA.
Niin. Heinonen on säästäväinen ja ahkera mies--eikä liioin
huikentelevainen--vanhemman puolinen.----Mutta Sigrid ei huolisi
hänestä--tahtoisi muka nuorempaa.--Mutta millä sitä mies nykyään
nuorena vaimoaan elättää?--
SIGRID.
Äiti voinhan vielä odottaa ja ansaita itse.
LAITISKA.
Itsesi voit tuskin palkallasi elättää--saatikka auttaa meitä.--
Heinonen on luvannut taata isääsi, jos hän nyt aluksi tarvitsee--ja
kyllä me vanhat sitten tullaan toimeen, kun saadaan lapset pois kotoa.
--
ANNETTE.
Aiotko sinä panna Heinosta vastaan?--Se nyt vielä puuttuisi.----
9:äs KOHT.
(Pihalta kuuluu riitaa). (Sigrid ulos).
LAITISKA.
Laitisen ääni. Hän ei vaan mahda riidellä isännän kanssa siitä
hyyryvelasta?! Laitinen pitää, että saisimme asua tässä ilmaiseksi, kun
ei ole mitään palkkaa tuosta kauheasta lumenajosta--ja kun on niin
vaikea tulla toimeen.--
SIGRID.
Nyt ne viheltävät poliisia.--(_ulos_).
LAITISKA.
Laitinen on niin hurja viinapäissään ja viime aikoina se on kiukussaan
juonut enemmän kuin tavallisesti--jos ei se vaan--
SIGRID (ovesta sisään).
(_Itkee). (Ulkona melua ja huutoa_).
LAITISKA.
Mitä on tapahtunut? (_ulos_).
ANNETTE.
Tappeleeko Laitinen?--Nyt ne vievät hänet poliisikamariin.--(_huuto
taukoo_).
(_Alma, Fiina, Sigrid, Sanni, tuovat Laitiskan sisään_).
SANNI.
Älkää itkekö Laitiska.--Ei haava ollut hengenvaarallinen--vähäinen
kuhmu vaan isännän päässä--suitsen peristä.--Ei Laitista tuomita
kuin korkeintaan muutaman vuoden vankeuteen.--
LAITISKA.
Herra Jumala!--Millä me sillä aikaa elämme?--Ei meillä ole
penniäkään säästössä. (_Sannille_). Ja sinut--sinutkin on isäntä
sanonut ylös--Mitenkä hyyryni saan maksetuksi.--
SIGRID.
Täti!--Te tunnette ravintoloitsijoita. Toimittakaa minulle siivojan
tahi tarjoilijan paikka--johonkin höyrylaivaan.--
ANNETTE.
Kyllä! Kunhan vaan voit itse kohtalostasi vastata.--
ALMA.
Vähät siitä, sillä kyllä tässä on rahaa hankittava.--
SIGRID.
On!--Ja keinolla millä tahansa.--
Kolmas Näytös.
Höyrylaivan peräsalonki. Uutimet ovat alhaalla.
1:nen KOHT.
Alma, Mikko.
MIKKO. (pää Alman sylissä).
Kun olin pikku poika, rakastin erästä tyttöä. Maailmassa ei ollut niin
vaaleaa tukkaa, kuin mitä hänellä oli.--Minä en uskaltanut häntä
puhutella--niin äärettömästi minä häntä rakastin.--
ALMA.
Missä hän nyt on?
MIKKO.
Naimisissa.--
ALMA.
Kenen kanssa?--
MIKKO.
Erään kaljupäisen professorin kanssa.
ALMA.
Rakastatko häntä vielä?--
MIKKO.
En tiedä.--
ALMA.
Sinä rakastat häntä,--vaan sinä et sitä sano.--
MIKKO.
Enhän silloin olisi sinun seurassasi.--
ALMA.
Oikeassa olet.--Minäkin olen ollut kerran rakastunut.
MIKKO (väsyneesti).
Kehen?
ALMA.
Hän oli perämies. Minä asuin pikkukaupungissa erään vanhan akan luona
matalassa hökkelissä. Sain lukea paksua pipliaa ja puolata lankaa pitkät
arkipäivät, kun akka kutoi.--Ainoa lysti oli, kun sunnuntai-aamuna
akka osti kymmenenpennin rieskaleivän ja antoi minulle siitä puolen ja
vieläpä kermaa kahvin sekaan, arkeoina pantiin siihen maitoa ja usein
sain juoda kahvia mustana. Kun olin tuon leipäni syönyt pantiin päälleni
kretongilänninki--se oli pyhähame talvellakin vaikka olisi ollut
kuinka kova pakkanen. Arkeoina sain pitää vanhaa kulunutta
sarka-hametta, joka oli tehty äitini vanhasta. Äiti oli olutpanimossa
imettäjänä ja sitten lastenhoitajana ja osti itselleen kerran vuodessa
uuden hameen ja antoi vanhan minulle. Tuossa ohuessa kretongipuvussa
vei kasvatti-äiti minut kylmään kirkkoon. Se oli täynnään mustaan
puettuja ihmisiä, jotka nyökyttivät usein päätään, kun pappi sanoi
Jeesuksen nimen ja tuota nykyttämistä katsellessani ja papin saarnaa
kuunnellessani tuli minun niin uni, että silmät kirvelivät ja päätä
pakotti. Kun tultiin vihdoin kirkosta pois, ja mentiin kotiin, sain
syödä tuoreita keitetyitä silakoita kesällä, talvella oli pala
paistettua suolaista sianlihaa, niin pieni palanen, että yhteen
suuhaukkaukseen mahtui. Sillä välillä söimme arkeoina perunoita,
silakkalaukkaa ja palan kuivaa hapanta reikäleipää, joka aina oli vähän
homehtunutta. Kun sunnuntaina olin syönyt silakkani, piti minun lukea
postillaa, sillä akka ei nähnyt lukea itse--ja sitten sain mennä
tunniksi katsomaan, kuinka muut lapset laskivat mäkeä kelkalla meidän
kortteerikuntamme päässä. Minulla ei ollut kelkkaa enkä rohjennut
sellaista uneksiakaan. Kun vilusta kohmettuneena tulin kelkkamäeltä
kotiin mentiin jälleen iltakirkkoon kello 4 ja sen jälkeen kello 6
rukoushuoneeseen ja sitte nukkumaan, sillä aamulla piti puolata lankaa
kello kuudesta viimeistään, että ehti saada riittävän määrän valmiiksi,
ennenkuin meni kansakouluun. Tätä kesti neljätoista vuotta, kunnes
kasvatti-äitini kuoli. Äitini ei ollut minusta paljon välittänyt, eikä
hänellä ollut siihen aikaa eikä varaakaan. 100 markkaa antoi isäni
äidilleni minun syntyessäni ja se meni äidin ylöspitoon ja ensi
hoitooni. Sitten äiti meni imettäjäksi ja sai palkkaa 18 markkaa kuussa
ja kun hän ei siksi enää kelvannut, sai hän 10 markkaa. Siitä hän maksoi
minusta kymmenen markkaa kuussa ja koetti joskus haalia kokoon minulle
vaatteita, kunnes hän meni naimisiin ja sai perheen, josta ei minulle
mitään riittänyt. Kasvatti-äiti piti minua sitten armosta, kunnes
lopetin 12 vuotiaana kouluni ja sain laputtaa mailmalle palvelemaan.
Jouduin eräälle vanhalle leskirouvalle, joka pani minun tekemään
aika-ihmisen töitä, ja kun en jaksanut märkää pyykkiä kantaa ämpärillä
rantaan sotkettavaksi, sain selkään, vaan en uskaltanut siitä hiiskua
sanaakaan, sillä rouva oli kaupungin vaivaishoidon johtokunnassa--ja
kasvatti-äitini sai vaivaisapua. Jos olisin aikaan saanut rouvalle
ikävyyksiä olisi hän kieltänyt kasvatti-äidiltäni tuon ainoan avun ja
tulon ja hän olisi taas ottanut äidiltäni maksua elättämisestäni ja
äidin mies olisi pidättänyt palkkani tahi kieltänyt minulta kirjaa
palvelemista varten, niin kauvan kuin olin ala-ikäinen. Ja minun
ikäiseni tyttö sai kiittää Luojaa, että sai palvella edes ruuasta. Minä
sain toki 2 mkaa palkkaa kuussa. Pääsin vihdoin rippikoulusta--sieltä
erääseen hotelliin keittäjä-apulaiseksi--sieltä höyrylaivaan. Sen
laivan perämies lupasi naida minut.--Rakastin häntä ja toivoin
itselleni kodin hinnalla millä tahansa.--Tuo mies petti minut, sain
lapsen. Se kuoli kurjuuteen maalla.--Tulin Helsinkiin. Lastasin
lankkuja Söörnääsissä, sain taudin siitä, en jaksanut enää kauemmin
raskasta työtä tehdä--rupesin silittäjäksi, en kostunut liioin
silläkään.--Tein kuin muut kaltaiseni--otin rahaa eräältä
maisterilta, joka nyt on opettaja. Hän oli sukupuolitautinen, minä olin
toki siitä taudista ennen vapaa. Hän ei puhunut minulle, mitä tautia hän
sairasti. Minä en uskonut löytyvän niin katalia ihmisiä sivistyneitten
joukossa, että tieten puhtaan ihmisen saastuttaisi. Hän toimitti minut
päälle päätteeksi Vanhaan klinikkaan ihmisten merkattavaksi.--Sieltä
palattuani pantiin minut poliisin rulleihin--jatkoin pakosta alkamaani
ansio-etsintää. Nyt olen mikä olen.--Halveksitko minua!?
MIKKO.
En.--
ALMA.
Ei tämäkään elämä minua huvita, mutta kun en parempaakaan tiedä.--Jos
minuakin joku rakastaisi.--
MIKKO.
Rakastanhan minä sinua!--
ALMA.
Rakastat! Vaan et mua nai.
MIKKO.
Kuule--jos tahdot tulla paremmaksi, autan sinua.--
ALMA.
Palvelemaan en pääse, enkä haluakkaan--neulominen on ikävää--mutta
hierojaksi jos rupeisin.--Vaan kurssi maksaa 200 markkaa sekä
ylöspito.--Sinulla ei ole siihen varaa.--Anna minun olla mikä olen.
--Kyllä minullekin maailmassa sija löytyy.--
MIKKO.
Elämä on niin sekasotkuista.--
ALMA.
Juo konjakkia, niin tulet iloiseksi.--
MIKKO (kalveten).
Anna tänne.--
ALMA.
Vaan tuolla happamalla naamalla en tahdo sinua nähdä.--
MIKKO.
Olenhan minä iloinen.--
ALMA.
Olenhan minä iloinen.--Olet niin ikävä, kuin maahanpanijaiskaramelli.
--En laske sinua enää koskaan luokseni.--
MIKKO.
Minä en ole enää ikävä--en.--
ALMA.
Lupaatko sen ihan.--
MIKKO.
Varmaan.--
ALMA.
Skool sen asian päälle!--(_juovat_).
MIKKO.
Sinulla on niin kaunis pusero.--
ALMA.
Eikö se somista vartaloani?--
MIKKO.
Erinomaisesti.--Minä rakastan sinua niin.
ALMA.
Syleile minua oikein paljon!--Vielä enemmän! (_nauraa_). Sinä olet
vielä niin nuori et jaksa!--Minä voisin syleillä sinut kuoliaaksi.--
Kah!--Kuinka kalpenit.--Pikku poika.--
2:nen KOHT.
Taube, Liisi, Hisinger, Sanni.
TAUBE.
Madame Violante--ethän sentään tehne kaalia pikku Mikosta.
MIKKO.
Minä en ole mikään pikku Mikko.--
TAUBE.
Pianpa vartuitkin.--Tuossa tuonnoin olit vähällä itkeä.--
MIKKO.
Ole vaiti.--
LIISI (nauraa).
Itkeä.--Mistä syystä? Kertokaa!--
TAUBE.
Mikko ja minä olimme kerran viftillä.--Mikko oli hyvin surumielinen.
--Hänen ensi lempensä esine oli mennyt naimisiin--kaljupäisen
professorin kanssa.--Mikko päätti unohtaa surunsa toisen hempukan
sylissä--vaan ilon ollen ylimmillään purskahti Mikko itkemään. Meidän
täytyi antaa hänelle konjakkia lääkkeeksi.--
SANNI.
Oho!--Sitä ei enää uskoisi.--
TAUBE.
Sitten Mikko on ottanut lusikan oikeaan käteensä--ja nyt hän syö
kaikkea ruokaa hyvin kiltisti.--
HISINGER (hermostuneesti).
Emmekö tilaa jotain!?
SANNI.
Tosiaan!--
TAUBE.
Soita sinä Mikko nuorimmaksesi!--Noh! Aleksandra Feodorovna!--Sinä,
joka etsit täydellistä rakkautta tässä matoisessa maailmassa,--joko
ystävämme Hisinger on se kulttuurikukka,--joka voi sieluasi tyydyttää.
--
SANNI.
Me ymmärrämme toisiamme varsin hyvästi.--
TAUBE.
Viisi markkaako on taksa?--
SANNI.
Olkaa vaiti!--Minä en ole mikään tavallinen nainen!--
TAUBE.
Et! Sinä voisit olla vähintäin Cherlotte Corday, sillä sinussa on
profeetan tyytymättömyys oleviin oloihin.--
SANNI.
Eivät ne ole kehuttavia.--
TAUBE.
Eivät, sillä voisit esim. vaatia, että riikinkukko tuotaisiin eheänä
pöydälle, josta astuisi pieniä sokurienkeleitä ulos niinkuin Sabina
Poppaean ruokapöydällä.--Alexandra Feodorovna--sinä etsit niin
täydellistä tästä elämästä, ett'et huomaa mitä sikaruokaa syöt.--
SANNI.
Älä pistele!--
HISINGER.
Ei tappelua!
SANNI.
Älkää naurako, taikka heitän tämän lasin päähänne.--TAUBE.
Saisimme nähdä vaikuttavan draamallisen kohtauksen.--
SANNI.
Älkää sitä himoitko!--
TAUBE.
Onko sydämesi parantunut,--jonka kiittämätön insinööri haavoitti, joka
niin sydämettömästi sinut petti viattoman enkelin. Jos minun sydämeni
olisi ollut niin rikkirevitty kuin sinun, olisin parannellut sitä
Graalin pyhässä temppelissä eikä meluavassa Helsingissä.--
SANNI.
Varokaa itseänne, muuten heitän tämän lasin päähänne.--
TAUBE.
Tahi ehkä ystävämme Hisinger on se Parsifal, joka sinun haavasi
puhtaudellaan parantaa.
SANNI (heittäen lasin).
Siinä saitte.
HISINGER.
Vähempi riittäisi.--Mene tuonne rauhoittumaan.
SANNI.
Hän riidan aloitti.--(_Sigrid sisään_).
HISINGER.
Suokaa anteeksi neiti, nämä naiset leikkivät hieman.--Korjatkaa lasit!
Minä maksan ne.--Olkaa hyvä ja tuokaa koko konjakki ja 6 pulloa
seltteriä.--(_Sigrid pois_). Koeta olla ihmisiksi, muuten en voi mennä
minnekään kanssasi.
SANNI.
Miksi hänen piti ärsyttää minua.--
HISINGER.
Eihän siksi tarvinne tapella.--
SANNI.
Kun minä suutun,--en tiedä mitä teen.--(_Sigrid sisään_).
HISINGER.
Olkaa hyvä!
MIKKO.
Onneksesi Edvard!--
LIISI.
Pääsette Parisiin--te onnen myyrä.--
ALMA.
Ovatko naiset kovin kauniita Pariisissa?--
TAUBE.
Eivät kauniimpia kuin sinä Belladonna!
ALMA.
Aina te osaatte imarrella.--
LIISI.
Minusta ne ovat niin teeskenteleviä.--
TAUBE.
Oletko käynyt Parisissakin--Mrs Siddous.
LIISI.
Olen, ja asunutkin siellä kolme kuukautta.--
TAUBE.
Parlez--vous français, madam?
LIISI.
Ma foi, minä pyydän.--
ALMA.
Mille baisers.--
MIKKO.
Mikä franskalainen konversatiooni.--
ALMA.
Mitä sinä Sanni motkotat tuolla?--Edvard siitä vaan hermostuu.--
SANNI.
Minä en kärsi, että minua loukataan.--
MIKKO.
Sanni on oikeassa,--Hänellä on periaatteellinen luonne,--eikä sitä
saa loukata.--
SANNI.
Älkää naurako,--taikka minä teille opetan.
LIISI.
Soo--soo juo nyt.--onhan tämä eron hetki sinulle ja Edvardille.--
Silloin pitää itkeä sovussa.--
SANNI.
Minä en välitä Edvardista--enkä mistään.
TAUBE.
Potra akka tuo Sanni.--Minä en uskaltaisi häntä rakastaa,--sillä hän
repisi silmät päästäni.
SANNI.
Sitä ei teidän tarvitse pelätä, sillä en kajoisi hohtimillakaan teihin!
LIISI.
Tilatkaa toinen pullo konjakkia--herra Hisinger.--
ALMA.
Ja minulle lasillinen madeiraa.--
TAUBE.
Ja Sannille kobbelia.--
MIKKO.
Että hän tulisi vähän makeammaksi--
SANNI.
--jotta saattaisin ihmisille vatsataudin niinkuin te kömpelöillä
vitseillänne!
ALMA.
Älkää lörpötelkö.--Juokaamme lähtömalja.
TAUBE.
Sanni ei kelpaisi eduskuntaan. Hän ei ole hituistakaan poliitillinen.
SANNI.
Niin minä en ole kaunopuheliaasti vapaamielinen--vaan minä vaadin
tekoja.
LIISI.
Älkää politikoiko.
MIKKO.
Niin, rakkauden jumala on liberaali, ulkopuolella puoluetaistelusta--
kuin kaikki hallituksen henkilöt.
ALMA.
Älkää meitä kokonaan unohtako Pariisissa hienojen tuttavienne piirissä,
herra Hisinger.
TAUBE.
Alma raukka suree, ett'ei itse ole syntynyt Pariisissa.--Olisi hän
ainakin tukkansa tähden yhtä kuuluisa kuin Cléo de Mérode--
ALMA.
En tiedä--vaikka olisinkin.--
TAUBE.
Ainakin olisi sinulla varaa pitää frisööri.--
ALMA.
Näytänkö minä siis niin kampaamattomalta?
LIISI.
Nyt eroatte herra Hisinger meistä.--Missä nurkassa minäkin asun kun
palaatte.--Käykää katsomassa.--
HISINGER.
Jos sopii.--
TAUBE.
Tulkaa nyt jo! Kello käy jo kahtatoista.--Ja liikkeenne ovat
sulettavat ennen yhtätoista siveellisyyssääntöjen mukaan, jotta
vanhoille piioillekin jäisi hiukan kaupanteon tilaisuutta--sillä he
kadehtivat teitä.
ALMA.
Mikko--mene edellä ja vihellä issikkaa meille.--Minä en ainakaan
viitsi kävellä.--
MIKKO.
Sanasi on lakini--madonna Alma.--
LIISI.
Me odotamme sinua Sanni--minun luonani.--TAUBE.
Hyvästi Hisinger.--Pian saat kulkea uusia uria vanhalla rakkauden
tiellä.--
LIISI.
Missä te viivytte.--Ei saa mennä puun ja parkin rakoon.--
TAUBE.
Ei vaan--(_kuiskaa jotain Liisille, joka nauraa). (Pois_).
3:as KOHT.
Hisinger, Sanni.
SANNI.
Sinä suutuit minuun Edvard,--vaan minä en voi itseäni hillitä.--Älä
halveksi minua siksi.--
HISINGER.
En minä sinua halveksi.--
SANNI.
Minä pidän sinusta kuitenkin niin paljon.--
HISINGER.
Hyvä--Sanni--tässä annan sinulle pienen jäähyväislahjan--300 mk.
Olemmeko kuitit.
SANNI.
Olemme!
HISINGER.
Älä muista minua vihalla.--
SANNI.
Olenko minä sinua vihannut. Minä olen niin rikkirevitty, ett'en jaksa
mitään selvää ajatella.--Minäkin olen kerran rakastanut,--vaan minä
en kelvannut rakastetulleni vaimoksi, sillä hän oli insinööri ja minä
vaan työmiehen tytär.----Raivosin ja itkin--koetin hänet unohtaa--
heittäydyin hurjaksi, vaan sekään ei auttanut.--Sitten kylmenin
elämälle kokonaan.--Nyt on sieluni kuin sammunut hiillos, hetken se
hohtaa, vaan jälleen se mustana häämöittää.--Siksi en voi koskaan olla
onnellinen.----Rakastinhan minä sinua--mutta en ollut sittenkään
tyytyväinen.--Olimme sentään hyvät ystävät,--eikö niin?--
HISINGER.
Hyviä ystäviä.--
SANNI.
Ja kuitenkin.--Niin hyvästi nyt, olet ehkä iloinen,--että pääset
minusta.--En sitä sure.--Minä en pyydä mitään elämältä.--
HISINGER.
Hyvästi sitte.--
SANNI.
Hyvästi.--Käy toki vielä katsomassa.
HISINGER.