KELLARIKERROKSESSA.
VIISINÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ.
Elvira Willman-Eloranta.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Vihtori Kosonen 1907.
Näyttelemisehdoista on sovittava tekijän kanssa.
HENKILÖT:
LAITINEN, ajuri.
LAITISKA.
OSKAR }
HENNA }
SIGRID } heidän lapsensa.
SELIM }
ROSA }
ANNETTE, Laitiskan sisar, ravintoloitsija.
AIRI, hänen lapsensa.
ALMA }
LIISI } naimattomia naisia.
NANNA }
VIKSTEDT, teol. kand.
EDGAR HISINGER, varatuomari.
GEORG TAUBE, pankin virkamies.
MIKKO HÖIJER, ylioppilas.
HEINONEN, suutari.
FIINA, hänen sisarensa.
AUGUST ANNALA } työmiehiä.
VIKTOR SOININEN }
ERKKI, raitiotievaunun konduktööri.
POLIISI.
LAITISEN KOLME PIENEMPÄÄ LASTA.
KANSAA.
Aika _nykyinen_, tapahtuu _Helsingissä_.
Ensimäinen Näytös.
Piha. Perällä oikealle portti, josta näkyy katu, jonka toisella puolella
kohoaa komea kivitalo, jonka seinään on kirjoitettu "Isänmaa"
Sanomalehden toimitus. Perällä vasemmalle on kaksikerroksinen
puurakennus, jonka kivijalassa on ovi, josta johtaa kaksi porrasta
alaspäin. Oven kohdalla on kirjoitettu seinään "Talonmies" oikealle,
vasemmalle on kirjoitettu "A. V. Heinonen, jalkineitten tekijä."
Oikealla kiviseinä, ja rappeutunut puurakennus, jonka oven pielessä on
silittäjän kyltti allekirjoituksella "Alma Sandberg, Pesoa ja
kiiltosilitystä". Vasemmalla on korkea lauta-aita sekä talli ja muut
ulkohuoneet. Piha on ahdas ja alaspäin luisuva.
1:nen KOHT.
Alma ja Liisi oikeanpuolisen puurakennuksen ikkunassa. Sanni ikkunan
alla. Liisi on solakka ja vaaleaverinen, kasvonpiirteet hienot vaan
elähtäneet. Alma on tumma ja punakka, vartalo liian lihava, puku
huolimaton. Sanni on ruma ja keskivärinen, hermostuneen näköinen.
SANNI.
Naurakaa te vaan minulle, mutta sen sanon teille, että minä vaikka
ryömimällä tahdon tästä liejusta päästä. Millä te luulette voivanne
itseänne elättää, kun tulette vanhoiksi!? Ei herrojen antirahoilla
pää-omia koota. Vai luotatteko te luitten kokoomiseen hyyskien alta!?
LIISI.
Mitä sinä nyt siis aiot tehdä?
SANNI.
Minä menen neuloma-oppiin.
ALMA.
Onko sinulla rahaa pankissa maksaaksesi kurssisi?
SANNI.
Minulla on neljäkymmentä markkaa!--Jos en osta uutta talvisakettia,
voin suorittaa niillä rahoilla kurssimaksun--ja jos elän taitavasti,
niin ansaitsen sen ajan ruokani--jonka käyn opissa. Sitten kyllä tulen
toimeen.
ALMA.
Mutta jos kurssissa saavat tietää, millä tavalla ruokasi ansaitset, niin
sinut potkitaan ulos ovesta.--
SANNI.
Mutta minä en sittenkään heitä tuota tuumaa. Minä olen väsynyt tähän
elämään, sillä minä olen siksi liian kunnollinen ihminen.--
ALMA.
Sano, että "affäärisi" on alkanut käydä huonosti.--
SANNI.
Te sydämettömät!--Te luulette, että kaikilta ihmisiltä on häpeän tunto
hävinnyt niinkuin teiltä. Mutta minussa, minussa on häpeän tunnetta.
Minä en ole ammattiani valinnut kevytmielisesti------vaan pakosta--
sittenkun tuo polyteknikkolainen minut petti.--
LIISI.
Et kevytmielisesti? Frågas billigt. Miksi seurustelit
polyteknikkolaisten kanssa?
SANNI.
Voinko minä uskoa hänestä pahaa kun hän ei ollut koskaan ennen
sopimattomasti käyttäytynyt--vaikka hän eräänä sunnuntaina, kun
herrasväki oli poissa----oh------sitä roistoa.------
ALMA.
Vääryyttä minullekin on tehty. Vaan minä en aio tulla hulluksi kuin
sinä! Neuloma-oppiin.--Jaksatko sinä neuloa!? Neulo vaan--mutta minä
en ainakaan aio vähästä palkasta tappaa itseäni herrasväen rimpsujen
silityksellä. Viime vuonnakin oli pääni auki kuusi kuukautta.--
Luuletko, että se voimia lisää--ja jos nytkin tulen työstä hikiseksi,
niin rupeaa päätäni heti pakottamaan.--En ole niin terve kuin miltä
näytän.--Kaikesta tästä saan kiittää tuota perämiestä, joka palveli
samassa laivassa kuin minä. Mitä pikkukaupungissa kasvanut ihminen
suurkaupungin elämästä ymmärsi--ja minulla ei ollut rasvaisia päiviä
sen kasvatusäitini luonakaan. Nälkä ja vilu ja raha minut sokaisi.
SANNI.
Sinä suostuit hyvällä, vaan minulle on tehty vääryyttä. Minä en ole
ikinä tästä elämästäni pitänyt.------
LIISI.
Tahdot sillä sanoa, että me siitä pidämme! Noh, on se yhtä hauskaa kuin
neuloa makasiineissa 1:25 pennillä päivässä.--Ainakaan en minä viitsi
itseäni tylsistyttää ja rääkätä neulomahevosena.--Saada finnejä kasvot
kirjavakseen ja harmaan ihovärin.--Jos minä olisin ollut rikas, olisin
ollut mieluummin laulajatar.--
SANNI.
Pyrithän teatteriin.
LIISI.
En kelvannut enää sinne, kun olin ollut tarjoilijana "Café Suédoissa".
SANNI.
Niinkuin se olisi ollut syy. Sinulla ei ollut lahjoja.
LIISI.
Oli. Olisi minulla ollut yhtä hyvä ääni kuin Aino Achtélla ja vartalo--
mutta kohtalo sorti.
SANNI.
Kustansihan tukkukauppias sinulle laulutunteja.--
LIISI.
Mutta tekikö hän sen ilmaiseksi?--Menetin hänen tähtensä ääneni.--
Mutt'ei maksa vaivaa puhua siitä.--Kosk'en saanut nousta maineen
kukkuloille, luisuin alaspäin, sillä muuripruukkia en viitsinyt äitini
tavalla kantaa talonisäntien kostuttamiseksi--en--enkä mennyt
työläisvaimona kurjuudella tapettavaksi.
SANNI.
Mutta minä menen vielä kerran naimisiin--sanoihan lääkäri, että kolmen
vuoden perästä olen terve--ja sitten muutan maalle--kotipaikalleni.
--Siellä on minulla sisar torpan emäntänä--eikä siellä kukaan minua
tunne eikä pilkkaa. Siellä saan vielä itselleni kunnon miehen ja
kauniita lapsia.--
ALMA.
Kyllä vielä kyllästyt torpanemännän siveelliseen köyhyyteen.--
LIISI.
Sinä et viihdy talonpoikien seurassa--et--
SANNI.
Hyvästi!--Minä sittenkin näytän, että minäkin osaan elää kuin muut
ihmiset.--
LIISI.
Lycky tykö! Mistä saat kunnon ihmisen luona asunnon, jossa voisit työtä
tehdä ja ottaa vastaan työnantajia. Mistä neulomakoneen?--Tule meille
--meillä on uutta hyvää likööriä--ja linnunpaistia.--Sinä olet
hassu, jos et ymmärrä, että se on yhdentekevää miten elää.
Onnettomuudeksi se sittenkin on. (Sanni pois). Sanni rukka uskoo mailman
parannukseen nöyrtymisen ja kristillisen siveellisyyden kautta. Tyhmää
uskoa. Kah Nanna!--Mitä sinä tiedät?
2:nen KOHT.
Edelliset ja Nanna perästä alakerroksesta paitsi Sannia.
NANNA.
Mitenkä jaksatte?
ALMA.
Hyvin!
LIISI.
Sinä olet kihloissa!
NANNA.
Niin, Erkin kanssa.--Erkki on kyllä köyhä, hänellä on 80 markkaa
kuussa, kun hän on vaan raitiotievaunun ylimääräinen konduktööri--
mutta minä neulon koruompelua--ja Erkki antaa rahoja hiukan lisään.
Nyt Erkki on hakenut itsensä raittiusseura Aamuruskon huoneuston
vahtimestariksi--jos hän sen paikan saa, pääsemme naimisiin, sillä
minä voin hoitaa sitä virkaa, kun Erkki on konduktöörinä.--
LIISI.
Jos raittiusseura Aamuruskon jäsenet saavat kuulla, mikä sinä olet
ollut, niin--ajavat sinut ja Erkin pois.
NANNA.
En usko.------
LIISI.
Joka uskoo, hän tulee autuaaksi.--
NANNA.
Te ette usko, ett'ei meillekin voi onni koittaa--mutta minä en olekaan
niin epäuskoinen kuin te.--
ALMA.
Vai niin.--Me emme rakenna tupaamme juoksevalle hiekalle, niinkuin
virressä veisataan.--Milloin herrasväki viettää häitä?
NANNA.
Sitte, kun Erkki on saanut paikan.--
ALMA.
Ja siihen asti aiot elää kuun paisteella.--
NANNA.
Minä neulon koru-ompelua--ja Erkki auttaa ja sitten koetan saada
jotain lainaksi.--
ALMA.
Panet kesäsakettisi talvikorjuun--panttikonttooriin?--Tuolla tulee
ihmisiä--maisteri Vikstedt--joka käy köyhyyden majoissa--
siveellisyyttä saarnaamassa.--Käänny hänen puoleensa.--
3:s KOHT.
Vikstedt, Annala ja Soininen tulevat perältä alakerroksesta.
VIKSTEDT.
Hyvät ystävät, kristillinen siveellisyys on niin tärkeä meille kaikille,
että sen hyväksi on meidän annettava kaikki voimamme alttiiksi.--
Tahdon painaa mieleenne muutaman sanan.--Eläkää itsekieltäymisessä,
niin teistä tulee hyödyllisiä kansalaisia.--
SOININEN.
Kyllä--mutta siinä löytyy niin monta mutkaa.--
VIKSTEDT.
Siitä sanon.--Eläkää Herran pelvossa--niin tulette vahvoiksi.--
SOININEN.
Mutta luonto on ankara.--
VIKSTEDT.
Meidän tulee hillitä luontoamme ja välttää ajan kaksikielistä oppia,
joka luonnollisuuden viehättävässä muodossa johdattaa meitä intohimojen
pyörteeseen, joka lamauttaa toimintaamme, sillä vaistojemme
tyydyttäminen on se, joka meidän henkisiä voimiamme riuduttaa ja
lopullisesti murtaa.
ALMA.
Jesus. Kuinka se lyö flinttiin!--
VIKSTEDT.
Olisin hyvin kiitollinen, jos hankkisitte tilaajia sanomalehdellemme
"Isänmaa."--Suomen kieli--Suomen kansallisuus--kansalaisten
edistyminen kristillisessä siveellisyydessä on lehtemme ohjelma.--
Suosittelen ilmoitusosastoamme.--Emme ilmoita väkijuomia.--
(_Hyvästelevät_).
4:s KOHT.
Edelliset paitsi Vikstedt, myöhemmin Henna. Tytöt nauravat.
SOININEN.
Tunnetko noita?
ANNALA.
Tunnen. Ne ovat langenneita naisia. Tuo tumma on Alma Sandberg--
avioton lapsi pikkukaupungista. Äiti oli paljas piika--isä pormestari,
ylpeä ja ylevä lakiherra.
SOININEN.
Silloin voin hänen elämänsä ymmärtää.
ANNALA.
Lapsena häntä pidettiin kyllä lujilla vanhan akan luona, mutta mailmaan
päästyään hän humaltui ja eräs perämies vietteli hänet. Tuo toinen on
Liisi Silander. Äiti pesi rappusia Seurahuoneella.--Tytär kasvoi
kauniiksi "taiteelliseksi" neitoseksi--hän meni teatteriin--jossa
muuan koristemaalari opetti häntä ensin syömään hyvän ja pahan tiedon
puusta--muuan kyppäri jatkoi alettua uraa ja pikku näyttelijä, joka
ilmoitti, että Liisillä on kaunis laulun ääni. Liisi pyrki
laulajattareksi, tapasi erään jalomielisen tukkukauppiaan, joka ei
pitänyt tavaraansa liian kauan varastossaan. Nyt Liisi on luisunut
kädestä käteen, eikä kelpaa enää muille kuin yhteiskunnan hylkiöille.
SOININEN.
Missä on syy tämän maailman mädännäisyyteen.--
ANNALA.
Ihmisten intohimoissa--tahi väärissä siveellisyyskäsitteissä.--
SOININEN.
Mennään.--Minä tulen hulluksi kaikesta tästä.--
ALMA.
Annalan Aku ja Soinisen Viki.--Ku moron.--Eikö meikäläisiä enää
tunneta?--
ANNALA.
Kyllä--mutta meidän on kiire.--
ALMA.
Tälläkö kertaa?--
ANNALA.
Aina sitä kiirettä on.--
ALMA (nauraa).
Oletko maisteri Vikstedt'in kanssa ruvennut valkoisen nauhan ritariksi
--häh?
ANNALA.
(vaikenee).
ALMA.
Kauniita lapsia sanoi piru porsaita. (_Miehet poistuvat_).
ANNALA.
Hyvästi!
ALMA.
Menkää--menkää herran nimeen, ja lyökää päänne ensimäiseen kiveen.--
LIISI.
Tule pukeutumaan! (_Liisi aamunutussa ikkunaan_). Kas kuinka Vikstedt
kiikkaa tänne särjensilmillään.--Hapanta, hapanta sanoi kettu
pihlajanmarjoista--(_nauravat_).
ALMA.
Tuolta tulee hullu Henna!--Hyvää iltaa Henna, mitä sinulle kuuluu?--
5:s KOHT.
Henna, edelliset.
HENNA.
Poliisikonstaapeli vie minut putkaan.
ALMA.
Ei se tee mitään. Siellähän minäkin olen ollut.--
HENNA.
Minä en tahdo olla sellainen kuin sinä.--Lakeija sanoi, että minulla
ovat mustat silmänalustat.--Se merkitsee, että minä olen huono nainen.
Mutta minä sanoin--ei luulo ole tiedon väärtti.--Katsokaa tuota
herraa kuinka se kyttää tänne.--Kuinka sen silmät kiiluvat.--Hyi
miehiä--hyi.--Repisin heiltä silmät pois päästä--(_sylkee_). Hyi
mokomia.--
LIISI.
Herrahan katsoo Hennan päälle, koska Henna on kaunis.
HENNA.
Minun ei tarvitse olla hänelle kaunis. Jumalan luomasta olen kaunis,
vaan en hänen tähtensä.--Sinäkin Liisi viitsit moisia kärsiä.--
LIISI.
Kun sinä saat rakastajan, niin lepyt miehiin.--HENNA (raivoissaan).
Minä tapan sinut, jos vielä moisia sanoja suustasi syydät.--En ole
mikään herrojen rakastettu, eikä sinun tarvitse minua solvata.--Äiti
minua haukkuu, kun en voi pysyä palveluksessa, Oskar tahtoo minut
murhata, sillä olen hänelle kotona tiellä, Sigrid vie minut putkaan, kun
olen näin huono ihminen (_vetää huivin silmilleen_). Kun käyn näin, ei
kukaan huomaa kuinka kurja minä olen--vaan ne näkevät sen sittenkin,
--kun minä olen näin lihava.--Lihavuus on syntiä ja Jumala tykkää
laihasta.
ALMA.
Mitä sitä laihaa piikuuttasi säästät herran pojalle, anna nyt paremmin
tarvitsevillekin.
LIISI.
Älä ärsytä häntä enää Alma!--Jääkö Henna nyt kotiin?--
HENNA.
Jään.--En voinut palvella.--Tiedättekö--minä olin kerran kyökissä
ja kuulin kuinka lakeija sanoi toiselle.--Kun Henna menee ulos,
varustat sinä issikan ja sillä minä vien hänet johonkin.--Minä juoksin
heti siitä talosta pois!
LIISI.
Henna menee takaisin palveluspaikkaansa--eihän Laitiskalla ole varaa
Hennaa kotona pitää.--
HENNA.
En mene takaisin.--
LIISI.
Henna on nyt kiltti, niin Sigridkin tykkää Hennasta.--
HENNA.
En mene--en.--Se lakeija tappaa minut.--
LIISI.
Hyvästi sitten Henna.
HENNA.
Liisi, sinä joudut helvettiin, sanoi pappi tänään kirkossa.--(_menee
Laitisen ovesta sisään_).
LIISI.
Siitä voi olla erimieltä.--Hoida sinä vaan omia asioitasi, äläkä
muitten tekoihin sekaannu!
HENNA.
Onko minulla asioita?--Olenko minä sellainen kuin sinä, joka annat
miesten solvata itseäsi. Sinä luulet, ett'ei kukaan tahdo elää toisin
kuin sinä.
ALMA.
Oletko sinäkin yksi Herran ihme.--
LIISI.
Älä nyt viitsi häntä kiusata.--Tule pukeumaan Alma.
HENNA (raivoissaan).
Tuollaista kärsitään! Jos minä olisin talon isäntä niin kyllä minä
teidät kyöräisin.--
5:s KOHT.
LAITISKA.
(_kävelee hitaasti, sillä hänellä on leini-tauti_).
Sinäkö täällä huudat Henna? Oletko päässyt näin aikaiseen illalla
kaupungille?
HENNA.
Olen tullut itse.--
LAITISKA.
Herra auta, sinua!--Miksi olet lähtenyt kaupungille ilman herrasväen
lupaa?--Nyt herrasväki taas suuttuu ja erottaa sinut pois
palveluksestansa.
HENNA.
En mene enää takaisin mokomaan palveluspaikkaan.--
LAITISKA.
Et mene?--Tämä on kolmas paikka jossa tänä vuonna palvelet--etkä
siinäkään pysy.--
HENNA.
En mene--en.--Se lakeija tahtoi minut solvata.--LAITISKA.
Lakeija? Kuka sinua solvata tahtoisi?--Ilman aikojasi ällittelet.--
HENNA.
Pakoitatteko tekin minua äiti?!--Silloin menen mereen.--
LAITISKA.
Koeta olla järkevä! Ei kukaan sinulle pahaa tahdo. Sinä vaan luulet.
HENNA.
Luulen--kun minä kuulin selvään, kuinka lakeija sanoi.--Kun Henna
menee ulos, varusta issikka--ja minä vien hänet johonkin.--Hän
olisi minut vienyt.--Tahdotteko, että minä tulen siitä hulluksi?--
LAITISKA.
En--en.--Mene sisälle.--Olen juuri keittänyt kahvia, Oskar tulee
kirjapainosta, saamme puhua tästä.----Mene nyt--
HENNA.
Voi äiti, miksi pitää minun olla näin kurja!? (_vilkkaasti_) Mutta koska
he muutenkin minusta näkevät, että olen huono nainen, niin miksi en sitä
olisi?--Saisin ainakin rahaa--äiti--rahaa--
LAITISKA.
Mene nyt kahvia juomaan, niin saamme siitä puhua.--
HENNA.
Saisin rahaa--en--ennemmin menen mereen--(_pois_).
6:des KOHT.
LAITISKA (askaroitsee vesijohdon äärensä).
FIINA. (vasemmalta).
Hyvää iltaa Laitiska!
LAITISKA.
Jumal' antakoon!
FIINA.
Hennako täällä huusi?--
LAITISKA.
Henna.
FIINA.
Onko hän jälleen pahempi?--
LAITISKA.
On.
FIINA.
Se on kauheaa!--Eikö häntä saa millään paremmaksi?--
LAITISKA.
Lääkäri sanoo olevan hyvin vähän toivoa, että hän paranee koskaan--jos
ei saa erinomaista hoitoa.--Miten sitä meikäläinen saa?--Kunhan vaan
ei tulisi raivohulluksi.--
FIINA.
Mikä hänet tuollaiseksi on tehnyt?
LAITISKA.
Sigrid sanoo, että hän on kerran säikähtänyt. Henna on sen selvempänä
hänelle kertonut.--
FIINA.
Säikähtänyt!--Miten?--
LAITISKA.
Sitä ei Sigrid kertonut--vaan kova se säikähdys lie ollut, koska se
Hennan vereen niin on mennyt. Nyt hän pelkää miehiä ja voivottaa, ett'ei
uskalla palvella siellä, missä on herroja.--Kaksi vuotta on hän ollut
tuollainen.--Sitä ennen palveli hän Pietarissa.--Sieltä hänet täytyi
lähettää kotiin. Selma hänet sinne toimitti ja sieltä takaisin.--
FIINA.
Onko teillä Pietarissa vielä yksi tytär?
LAITISKA.
On!--Yhdeksän niitä lapsia kaikkiaan on meillä.--
FIINA.
Hyvät ystävät! Ja tuon Hennankin piti tulla mielipuoleksi.--
LAITISKA (itkee).
Väliin minä ajattelen, että miksi Herra on minulle näin raskaan kuorman
pannut; mitä pahaa minä olen tehnyt!?--
FIINA.
Älkää itkekö.--Kyllä kaikki vielä paranee. Veljeni käski huomenna
teidän käydä meillä, kun--tuota--veljeni.--Hän on hyvin
kunnollinen mies----ei hän tosin ole nuori, eikä kauniskaan--eikä
enää liioin tervekään.--Monen vuotinen suutarintyö hivuttaa ruumiin
voimia--vaikk'ei hän paljon juokaan, joskus kun sattuu--millä
työmies muuten huvittelee--mutta kyllä hän osaa työtä tehdä.--Ja
hyvin me tullaan toimeen, kun taiten eletään--ei liikoja huoneita
pidetä--kyökki ja verstaa, josta kadunpuoli on puotina.--Kyllä vähän
nahka haisee, mutta--jokaisella ammattilaisella pitää olla merkkinsä.
--Muurari on rapakossa ja konetehtaalainen nokinen.--Leipuri yksin on
valkoinen (_nauraa_). Tulkaa nyt meille--se veljeni--. Teillä on
monta tyttöä--ja huonomman miehen voisi saada kuin meidän Antin.--
Kuihtuvat ne tytön posket suutarin verstaassa--mutta kuihtua täytyy
työmiehen vaimon posket--eikä se tupakkatehdas ole herrassalonki--
eikä----tuo--hutsu-ammattikaan näy voimia lisäävän.--Tulkaa
meille,--onhan Antilla hiukan rahojakin.--Meillä ollaan niin visuja
--ei tuhlata pyykkiin, eikä panna rahoja kermaan.--Jaa.--Vesi on
työmiehen särvin.--Laihana kepeänä hyppii.----Voinhan sen teille
kuiskata----Antti meinaa teidän Sigridiä.--
LAITISKA.
Ei minulla ole mitään Anttia vastaan.--Työmies--kuin työmies----
Ei Sigrid voi tehtaassakaan kauan olla--kun on myös rintatautinen--
ja juohan tuo Laitinenkin--ett'ei paljon kotia jää--tietäähän sen,
kun täytyy katunurkissa issikkarattailla torkkua--täytyy lämmitellä.
--Ja kun herrat tarjoovat aina muuttoaikana ryypyt--sillä se
huonekalujen nosteleminen on niin raskas, ett'ei muulla kuin viinalla
yksin käy päinsä, niin sitä tulee ryypiskellyksi liian paljon.--Talon
isäntä lupasi sanoa meidät ylös ja ottaa hevosen hyyryvelasta
takavarikkoon.--Ei sitä vähästä tahdo saada maksetuksi.--Oskarkaan
ei anna paljoa kotiin--kun--ne kirjaltajat juovat kaikki.--Ei
kotikaan ole hauska----ja nuorena on hänkin saanut mennä kannikkaa
hakemaan ja joutunut maailman jalkoihin--ja kun ei tiedä kuinka kauan
saa elää.----Synkkyys on kaikkialla.--
FIINA.
Olueella nuokin raukat itseään virvoittavat.----Yksi menee iltaista
iloansa varten riistaa hakemaan.--
(_Alma saali selässä yli pihan ulos portista._)
LAITISKA.
Oi voi! Voisi minulla olla sekin risti, että tyttäreni olisi tuollainen!
--
FIINA.
Sanokaas muuta! Mutta kiittäkää luojaa ett'ei niin ole. Mitenkä
tyttärenne Pietarissa jaksaa?
LAITISKA.
Työtä on paljon, jos on palkkaakin.----Valittaa vatsatautia.--
FIINA.
Kyllä kotimaassa olisi sentään helpompi olla.
LAITISKA.
Meni koettamaan onneaan.--Onhan hän nyt voinut lähettää vähän rahaakin
kotiin.----Jaa--isä tulee pian roskineen kotiin----Hyvästi vaan
--(_akat pois_).
7:mäs KOHT.
Oskar, Alma.
OSKAR.
Minun on niin vilu.--
ALMA.
Olenko minä mikään lämmitysuuni?--
OSKAR (vähän päihtynyt).
Kirjapaino on niin pimeä.--Ei siellä ole aurinkoa--vaan--
painomustetta.--Tiedätkö miltä se tuntuu!--Helvetin esimaulta.--Se
tekee veren päässä ihan sakeaksi--siksi niin viluttaa--Alma--anna
minun tulla luoksesi tänä iltana.--
ALMA.
Mutta jos meille tulee herroja tänään.--
OSKAR.
Siinäkin heillä on etuoikeus!--Tahtoisin ne kuristaa.--Anna niitten
mennä--ja rakasta sinä minua.--
ALMA.
Minun täytyy ansaita rahaa.--
OSKAR.
Onhan minulla--(_ottaa rypistyneitä seteleitä esiin_). Tässä on 15
markkaa.--
ALMA.
Ei sillä saa huonettaan maksuun. Isäntä kiskoo meiltä 45 mk. sellaisesta
hökkelistä, josta muut maksavat 15.--
OSKAR.
Kirottu isäntä!--Tässä on rahaa 45 mkaa--ota kaikki--maksa
vuokrasi! Minäkin tahdon olla kerran mies--ja rakastaa! Suostutko nyt
minuun?!
ALMA.
Tule--kello yhdeltätoista.--
OSKAR.
Tottako.--
ALMA.
Toden totta!
OSKAR.
Sinä olet enkeli--niinkuin viisussa lauletaan.
ALMA.
Äitisi tulee--(_menee pois_).
8:as KOHT.
Laitiska, Oskar.
LAITISKA
Isäntä pyytää hyyryn.--Puotiin olen myös velkaa.--Anna rahaa.--
OSKAR.
Rahaa!--Minulla ei ole.--
LAITISKA.
Oletko jälleen ne juonut?!--
OSKAR.
En juuri!
LAITISKA.
Annoitko rahaa tuolle lutkalle?!
OSKAR.
Entäs sitten?
LAITISKA.
Tuollaiselle himojen välikappaleelle!--
OSKAR.
Hän on ainoa ystäväni.--
LAITISKA.
Sinä onneton, millä nyt hyyry maksetaan?!
OSKAR.
Ole huutamatta!--Sinä saat toisen kerran.--En tahdo syödä vanhaa
sillin häntääsi--enkä juoda sikurikahviasi ja sitten sinä mangut aina.
Isä kiroilee juovuspäissään ja kalvaa minua.--Olenko minä enää
liivihousuissa.
LAITISKA.
Pitäähän sinun sääliä minua--kun olen vanha ja kipeä.--
OSKAR.
Olenko minä sitten terve!--Älä tillitä--muuten saat ihmisen tekemään
miesmurhan.--Menen kapakkaan.--Siellä juon itseni humalaan.--Kun
olen humalassa, olen iloinen--ja sitten tytöt tykkäävät minusta--ja
tyttöjen käsivarrella on niin pehmeä nukkua.--Hyvästi. (_pois_).
LAITISKA.
Herra auta minua! (_Henna laulaa sisällä_).
HENNAN LAULU.
Kristuksen tähden menköön vaan
maailma tykkänään,
Kaunihimpana ruusunain
mä pidän ristiäin.
En silleen elä itse mä
vaan Kristus minussa.
Hän pitää maailman melskeessä
lihani kurissa.
Niin Kristus mua rakasti
että päänsä ristissä
Hän kuolemahan kallisti
elääksein hänessä.
Oi Pyhä Henki armias
vahvista uskoni--
Ja suo, ett' olis autuas
mun täältä lähtöni.
9:äs KOHT.
Laitiska, Sigrid (laulun aikana).
SIGRID.
Mihin Oskar meni?
LAITISKA.
Kapakkaan.
SIGRID.
Joko taas!--Onko isä kotona?
LAITISKA.
Ei vielä.
SIGRID.
Kuka siellä sisällä laulaa?
LAITISKA.
Henna!
SIGRID.
Onko hän jälleen jättänyt palveluspaikkansa?
LAITISKA.
On.
SIGRID.
Hyvä Jumala! Antoiko Oskar hyyryyn rahaa?
LAITISKA.
Ei!
SIGRID.
Tässä on palkkani 10 mkaa.--Tarvitsisin talvisaketin--nyt täytyy
tulla kevättakilla toimeen.--LAITISKA.
Puotiin olen 6 mkaa velkaa.--Meillä ei ole potaatteja eikä leipää ja
voita ostaisin edes neljänneskilon ja sunnuntaiksi hiukan lihankinttua.
SIGRID.
Mitä sille Hennalle tehdään? Jos sen saisi edes sairaalaan--vaan se
maksaa.--Isä juo kaikki rahansa--enkä minä ole mies, että voisin
enempää ansaita.--
LAITISKA.
Tule juomaan kahvia. Sinähän ihan horjut.
SIGRID.
Minua väsyttää niin.--Tuo laulukin tekee minut ihan hulluksi.--Oi
tätä elämää--oi! (_pois_).
10:es KOHT.
Laitinen (hevosineen), Alma. Myöhemmin Laitiska.
ALMA.
Laitinen!
LAITINEN.
Mitä!
ALMA.
Tulkaa olueelle!--Onko teillä "pistälninki" meille?
LAITINEN.
Onhan tuota.--Kysyivät äsken tuolla kadulla osoitetta.--
ALMA.
Oliko hienoja herroja?
LAITINEN.
Kultaiset kellonvitjat helisivät.--Käskin tulla kello puoli
kahdeltatoista.--
ALMA.
Tulkaa--saatte konjakkia.--
LAITISKA.
Laitinen--tule tänne.--Minulla on asiaa.
LAITINEN.
Tulenhan tuota--kun olen riisunut hevoseni.
LAITISKA.
Rakas Efraim--tule nyt kotiin, äläkä mene enää minnekkään juomaan.--
LAITINEN.
Kyllä minä kerkiän kotonakin olemaan.--
LAITISKA.
Sitten ähkyt koko yön--kun olet päissäsi.
LAITINEN.
Pitäähän minun mennä tytöiltä palkkaryyppyjäni ottamaan.--Ovathan ne
minulle asiamiesrosenttia velkaa.--
11:as KOHT.
Heinonen (vähän kännissä), myöhemmin Annette.
HEINONEN.
Laitinen--tules meille.--Minulla on pikkuinen taskumatti--
otetaanpas kaffeplörö.--
LAITISKA.
Älä juo itseäsi liika humalaan.--
LAITINEN.
Aina vaimo-ihmiset vikisevät.--Eihän minulla ole mikään kananpää.--
Mene keittämään kahvia, niin me tullaan.--Kah--Annettia.--
"Saturnus"-laiva on tullut kotiin?
ANNETTE.
Jo. Terveisiä--ulkomailta.--
HEINONEN.
Ja se Annette tulee joka päivä pulskemmaksi.
ANNETTE.
Jaa-a.--Kuinkas muuten?--
LAITINEN.
Ei höyrylaivassa ole huonoa provianttia.--Kun on lisäksi kapteenin
morsian.--
HEINONEN.
Oikeinko Annette on kihloissa?
ANNETTE.
Olenhan tuota!--Mitenkä tyttö jaksaa?
LAITISKA.
Airiko? Se voi hyvin.--
ANNETTE.
Onko hän ollut kiltti?
LAITISKA.
On tuo saanut hyvän todistuksen--koulusta.
ANNETTE.
Viktor ja minä olemme arvelleet, että asetamme hänet muualle asumaan,
kun teillä on ahdasta--ja--kun--me menemme kai pian naimisiin--
niin hän tarvitsee paremman kasvatuksen.--Voi Mari hyvä, en tahtonut
sinua sillä loukata--mutta kun teillä on liika ahdasta niin.----
LAITISKA.
En minä loukkaantunut. Astu sisään--meillä on kahvia.--
ANNETTE.
En ehtisi--voinhan tuota--onko tyttö kotosalla.--
LAITISKA.
Hän sanoi menevänsä koulutoveriensa luo.
ANNETTE.
Hm!--Hänen tarvitsee saada parempi kasvatus. (_Menevät_).
HEINONEN.
Annette on niin hieno!
LAITINEN.
Ansaitsee hyvin.--
HEINONEN (nauraa).
Sellaista se on kun nappaa kapteenin.--
LAITINEN.
Eikä tee lastakaan ilman todistajaa,--niin että saa eläkkeen.--
HEINONEN.
Tuletko plörölle.--(_nauraa_).
LAITINEN.
Hetken perästä. (_Heinonen pois). (Laitinen talliin). (Tyttöjen porstuan
ikkunaan sytytetään lamppu_).
12:as KOHT.
Erkki, Nanna.
ERKKI.
Tulen huomenna sinua noutamaan heti, kun olen työstä vapaa.--
NANNA.
Tule!--
ERKKI.
Jos pian saisimme muuttaa omaan yhteiseen kortteeriimme.--Täällä on
sinun ikävä asua. Lupaatko pysyä noista toisista erilläsi?!--Lupaatko?
NANNA.
Lupaan.
ERKKI (hyvästelee).
Hyvästi sitten huomiseksi. (_Pois_).
ALMA.
Laitinen!--(_menee talliin_). Nyt saatte oikein makeaa likööriä--
saatte vaikka samppanjaa, jos tuotte hyviä kundeja.--
LIISI (Nannalle).
Mitenkä morsian jaksaa?--Nyt rupeat siis lattiaa pesemään, parsimaan
sukkia ja hoitamaan lapsia.--
ALMA.
Liisi on aikonut ostaa itselleen gramofoonin.--Me olemme aikoneet
muuttaa uuteen huoneustoon Pietarinkadun varrella, joka on laajempi kuin
tämä.--Se on toisenlainen kuin Erkin vahtimestarikamari jossain
kivijalassa.--
LIISI.
Älä puhu kuuroille korville. Hän on nyt ylen onnellinen konduktöörineen,
joka onkin oikeastaan herra--kivimuurin disponentti.--
NANNA.
Älkää viitsikö!--
13:as KOHT.
Vikstedt (tulee toimituksestaan).
ALMA.
Iltaa!
VIKSTEDT (ei vastaa).
ALMA.
Huomenna menemme Klippaniin.--
VIKSTEDT (vaikenee).
LIISI.
Eikö maisteri tahdo saattaa meitä--kun on pimeä?--Olisimme turvan
puutteessa.--
VIKSTEDT.
Minä en ole teidän ystäviänne.--Olisi teidänkin syytä ajatella, mikä
sielunne rauhaan sopii.
LIISI.
Sielumme rauhaan.--Sielun rauhan häiritsijänä voi olla monta seikkaa
--eikä kaikkien sielun rauha häiriinny, vaikka olisikin syytä.
VIKSTEDT.
Jos te ajattelisitte, rakkaat lapset, hieman vakavammin.
ALMA.
Jos me ajattelisimme vakavammin menisimme hirteen, siksi emme mitään
ajattele, vaan juomme ja laulamme.
VIKSTEDT.
Oi milloin Herra teidätkin etsii!?
ALMA.
Silloin kun hänellä on viisi markkaa taskussa.
VIKSTEDT.
Te ette ole ihmisiä--eikä teidän kanssanne maksa vaivaa väitellä.--
(_Pois_).
LIISI.
Voi enkeli Kaaprielia!--Sinä olet suuri Israelissa.--(_Nauravat_).
(_Kuiskaa_). Puhellaan, että Vikstedt on Annalan Akun sulhanen--
ALMA (nauraa).
Aa'.--Se on sitä fiinimpää sorttia. (_menevät sisään_).
(Rosa Saiman kanssa yli pihan. Ensi kohtauksen ajan he seisovat
ovellaan).
14:as KOHT.
Taube, Hisinger, Mikko.
MIKKO.
Tällaisella pihallako ne asuvat?! Tämähän on kuin navetan tausta
(_nauraa_).
HISINGER.
Ole hiljaa.--
MIKKO.
Onko tuo Betlehemin tähti--joka meitä korvessa johtaa kolmea viisasta
miestä?--
HISINGER.
Älä nyt viisastele.--
TAUBE (kolkuttaa Alman ovella).
ALMA.
Kuka siellä?
TAUBE.
Ystäväsi Georg!
ALMA.
Tulituu.--Odota hetkinen!--Me emme ole vielä oikein puettuja.--
MIKKO.
Jos äitini näkisi minut ja neiti Hedengrén--jota minä hakkailen ja
jolle lähetän ihanteellisia runoja.--Ei--mennään kotiin.--
HISINGER.
Ikävystymään.--
MIKKO.
Aivan oikein--siis yhdentekevää, missä ikävystyy.--Nyt se paratiisin
ovi aukee, jossa Eevalla on kretonginen bebepuku yllä ja tiedon puun
hedelmä Bolls'in muodossa houkuttelee.--Tämä on melkein traagillista.
--(_menevät_).
13:as KOHT.
OSKAR (yksin laulaa).
Man känner ju lite hvar, hur det frestar ibland.--(_kolkuttaa Alman
ovelle_) Alma, avaa kultaseni! Minä rakastan sinua!--Minä vien sinut
hienoon salonkiin--siellä on elämä kuin silkkiä--me rakastamme
toisiamme--emmekä välitä sydämettömistä isännistä.--Minä olen rikas.
--Minulla on sata markkaa palkkaa kuussa.--Ja minä pidän sinua kuin
tyttiä sylissä--sinä olet niin pehmeä ja lämmin--(_kaatuu portaitten
viereen_). Uh!--Siellä oli vettä--atshii--haisee hevoselle--
ptyh!--Se ei maistukaan sampanjalta.--Sinä et ole vielä palannut
kotiin, mutta minä odotan sinua tässä, vaikka koko yön.--Minua
nukuttaa vaan niin hitosti.--(_aivastaa_). Se ei ole otökolonnia!
(Esirippu).
Toinen Näytös.
Laitisen kamari. Kapea, pitkulainen, pimeä ja matala huone. Päässä
ikkuna, sen alla ruokapöytä. Vasemmalla perällä ovi, kolme porrasta
ylempänä kuin lattia, ovesta näkyy kellarikäytävä, jossa on laudoista
tehtyjä puuhuoneaitauksia. Oikealla kakluunihella ja ruokakaappi
tyhjennetyistä tavaralaatikoista. Oikealla sänky, jossa Laitinen nukkuu
humalaisena, ikkunan ja rampin välissä on sänky, jossa nukkuu Oskar.
Perällä sänky. Keskellä lattiaa sijoja, joilla ovat nukkuneet Selim ja
Rosa ja joilla vielä nukkuvat Allan ja Henna. Sigrid pukeutuu.
Perimmässä sängyssä nukkuu Saima. Kätkyessä Lilli.
1:nen KOHT.
(Sanni neuloo, Oskar kääntelee sängyssä).
LAITISKA.
Herääppäs Oskar! Kello on jo kuusi ja sinun on oltava kello seitsemältä
kirjapainossa.
OSKAR.
Anna minun olla! Pirusti tuo kone rämisee.
SANNI.
Kyllä lakkaan.
LAITISKA.
Ole niin hyvä ja jatka vaan. Nouse ylös Oskar.--
OSKAR.
Minua väsyttää niin saakelisti.--Täällä on niin hiton kylmääkin ja
semmoinen tökötin haju. Aih!--Joko se sikurinliemi nyt on valmis?
LAITISKA.
Koht'sillään.
OSKAR.
Oi perkele!--Kyllä sinunkin rasvasi Sanni on kulunut, koska rukkisi
niin rällää.
SANNI (tekee lähtöä).
Kyllä minä valmistelen makasiinissakin, ett'eivät sinun kuivat
rustinkisi rapinasta murene! (_Menee_).
OSKAR.
Oli sekin viisaus ottaa tähän lättiin Sanni, tuo vanha kaappi, joka on
kun pirun repimä rikkisen raato.--Vie sen näkeminen ruokahalunkin.--
Ja kieli sillä on aina poikkipuolin hampaissa vaikkei ole montakaan
haisevaa tökköä kidassa.--Jaa-a--kanna täällä sitte korkealla
ihanteellisuuden lippua!--Päänikin on sakea kun kloakin vesi.--Taas
pitää mennä tuonne kirottuun painomustemyrkkyyn.--Joko se liemi on
latkittavaa, että edes suolet selästä irtaantuvat.
OSKAR (hetken kuluttua).
En minä kauan tässä pystyssä kyki--saatte panna minut pian pitkäkseni.
--
LAITISKA.
Miksi viivyt ulkona öisin?--Nukuit juovuspäissäsi portaitten vieressä
vielä aamulla, kun menin ulos.--Onko se hyvää sinulle, jolla on
keuhkotauti?
OSKAR.
Ennen aikaani sittenkin kuolen.--Paras on, että se käy pian ja
humussa.--Jos saisi tilkan viinaa.--Allan, mene pyytämään tytöiltä
tilkka viinaa.----Älkää mutisko äiti,----en minä ilman viinaa
pääse jalkeilleni.--Noh! Meneekö kukaan?
LAITISKA.
Minä menen itse--ett'ei tarvitse lasta herättää.--(_Pois_).
OSKAR.
Älä vie Sigrid sokuri-astiaa pois! Ei sitä höystettä talossa muutenkaan
paljon suoda--anna edes sokuria tämän pippuriliemen kanssa.
SIGRID.
Tuo palkkasi kotiin, äläkä sitä juo, että on varaa ostaa--sokuria.--
OSKAR.
Pistele sinä!--Ole sinä helvetissä kirjapainossa parikin yötä, niin
kyllä viina maistuu--ja ole sinä varma, että vaikkapa huomenna voit
kuolla perinnölliseen rintatautiin, kyllä kaipaisit rakkautta.--Ilman
sitä on elämä niin ikävää, ett'en huutaisi, jos joku uhkaisi ampua minut
revolverilla.--Ja asu päälle päätteeksi 12 hengen kanssa samassa
hökkelissä--joka haisee.
SIGRID.
Meillä ei ole varaa asua ilman hyyryläistä ja meidän täytyy sietää
likaisten vaatteiden hajua, koska saamme niitten pesulla sinuakin
elättää.--
OSKAR.
Älä nikota--taikken tuo ikinä yhtä penniä kotiin.--
SIGRID.
Äiti ja minä olemme sinua liika paljon hemmoitelleet. Olisimme
heittäneet sinut kadulle, kyllä olisit oppinut kunnollisemmaksi.--
OSKAR.
Kadulla olen elämäni elänytkin, kerjännyt ja myynyt sanomalehtiä. En ole
juuri vanhemmilleni kiitollisuuden velassa.
SIGRID.
Äiti on sinut kuitenkin synnyttänyt.
OSKAR.
Enpä liioin olisi halunnut saapua tähän matoiseen maailmaan--ainakaan
en yhdeksän penskan vanhimpana veljenä.
SIGRID.
Ole solvaamatta äitiä--muuten sanon sinulle viimeisen kerran, jos et
rupea elämään ihmisiksi, saat muuttaa kotoa pois.
OSKAR.
Oh! Oikeinko aiot poliiseilla ajaa?--
SIGRID.
Aion, jos siksi tulee.--
OSKAR.
Hyvä! Minä muutan ilman poliisia. Muutan peräti Alman luo.
SIGRID.
Luuletko hänen pitävän sinua ilmaiseksi?
OSKAR.
Rupean herrojen ulosheittäjäksi.--
SIGRID.
Vaikka siksikin, kosk'et neuvoista parane.--
OSKAR.
Kun kävelet kadulla fiinien tyttöjesi seurassa, saat nähdä veljesi
taluttavan Almaa--(_nauraa_). Onpa se ammatti ja yhtä hyvä kuin moni
muu. (_Laitiska_). Anna tänne viina. Se oli viimeinen tilkka, jonka juon
tässä talossa (_pois_).
LAITISKA.
Riitelittekö taas?
SIGRID.
En voi enää kärsiä Oskaria.--Sinä häntä puolustat.--Sanot, että
häntä on hyvyydellä parannettava.--Hyvyytesi hän palkitsee
hävyttömyydellä, eikä ota omalletunnolleen, että hän syö *aikamies*
meidän ruokaamme.--
LAITISKA.
Onhan parempi, että hän syö meidän ruokaamme, silloin hän ainakin pysyy
kotona, ett'ei ulkona joudu yhä suurempaan surkeuteen.--
SIGRID.
Joutukoon! Ennemmin uhrautukoon hän, kuin että me syyttöminä
surkastumme.--
LAITISKA.
Käskitkö hänen jälleen muuttaa?
SIGRID.
Käskin.
LAITISKA.
Herra tietää, mitä hän silloin hurjuudessaan tekee ja me saamme hänet
sitten ikipäiviksi niskoillemme.--Hän on sittenkin oma veljesi, muista
se.
SIGRID.
Minä tulen hulluksi kaikesta tästä!
2:nen KOHT.
Rosa, Edelliset, Poliisi, Selim.
ROSA.
Minä olen ihan märkä äiti.
LAITISKA.
Miten voit mennä kouluun?--Ota Sigridin villaröijy bluusin alle, niin
et kylmisty.--Voi, voi on tuo sanomalehtien kantaminenkin aamulla
kurjaa.--Kun on 20 asteen pakkanen tai pyryttää, eikä saketissakaan
ole vuoria. Älä herätä lapsia, etteivät ne rupea itkemään.
ROSA.
Minä sain 50 penniä eräältä herralta.--
LAITISKA.
Mistä palveluksesta?
ROSA.
Se käski minun tulla hänen luokseen tänä iltana, kun hänelle tulee
vieraita--ja minä passaisin.--
LAITISKA.
Sinä et mene.--
ROSA.
Minä tahtoisin saada kretongiesiliinan.--
LAITISKA.
Sinä tulet kyllä toimeen ilman esiliinaa.--
ROSA.
Se herra on niin hyvä.--
LAITISKA.
Sinä et mene häntä illalla passaamaan, kun minä en tahdo--kuuletko.--
ROSA.
Minä menen sitten Airin kanssa luistelemaan.
LAITISKA.
Et sinnekään.--
ROSA.
Pääsen minä ainakin kouluun.--
LAITISKA.
Sinä menet kouluun ja sillä hyvä----etkä koskaan enää tuo kotiin
herrojen 50 pennisiä.--
POLIISI.
Asuuko tässä talonmies Laitinen!
LAITISKA.
Asuu.--
POLIISI.
Minä tulen isännän puolesta sanomaan, että jos ette tänään suorita
velkaanne, saatte muuttaa talosta pois ja isäntä ottaa hevosenne
takavarikkoon--ja toiseksi--isäntä ei suvaitse, että pidätte
poliisirulleihin merkittyjä naisia talossa.--Aleksandra Sihvonen on
n. s. prostitueerattu nainen.--Joko häädätte hänet talosta pois, tahi
menette itse.--
LAITISKA.
Kyllä me koetamme toimittaa asiat.
POLIISI.
Se on paras. Hyvästi! (_poliisi pois_).
LAITISKA.
Laitinen! Hän on ihan humalassa.--Sigrid! Juokse sinä Annette tädin
luo--ja pyydä häntä tulemaan tänne.--Annetilla on aina rahaa.--
Jätä tehdas tänään.--Minun täytyy toimittaa lapset kouluun.--Tuossa
tulee Selim! (_Selim sisään_). Hänkin on vilusta ihan musta kasvoiltaan.
--Tule ottamaan kahvia.--Pannussa on vielä tilkkanen.--(_Sigrid
pois_).
HENNA.
Mitä tuo mies tahtoi?
LAITISKA.
Ei mitään erityistä.
HENNA.
Hän tuli hakemaan minua poliisikamariin! (_pukeutuu_). Hän on kuullut
herrasväeltä, että minä olen huono nainen.--
LAITISKA.
Mihin sinä nyt aiot?
HENNA.
Minun täytyy mennä pakoon.----Kyllä hän vie minut vankeuteen.----
Voi äiti kulta, että sinulla pitää olla näin kurja tytär.----
LAITISKA.
Pysy sinä kotona. Ei tuo mies sinusta mitään tahtonut.--
HENNA.
Älä estä minua! Sinäkin olet liitossa hänen kanssaan.--Minä olen
sinulle rasitukseksi ja siksi tahdot minusta päästä.--Älä murhaa
minua!--
LAITISKA.
Rauhoitu nyt Henna. Minä en sinulle mitään pahaa tahdo.--
HENNA.
Minä en voi sille, että olen tällainen--Jeesuksen Kristuksen nimessä.
--Minä olen viaton--vaan nuo miehet.--Kuuletko,--nyt he tulevat.
--Roskat seisahtuivat pihalle.----Ei saa kiduttaa minua.--Sinä
tapat minut.--(_Lapset heräävät. Lilli itkee_).
HENNA.
Älä myy minua noille miehille.--Ai--ai--ai--ai.--
LAITISKA.
Joutukaa pian kouluun lapset! Kyllä Henna on kiltimpi kun palaatte.--
SELIM (nauraa).
LAITISKA.
Mitä sinä naurat, Selim?
SELIM.
Alma istuu kahden herran sylissä--roskissa.
LAITISKA.
Tulkaa pois ikkunan luota.
ROSA.
Alma kaatui--ja tuo herra--
LAITISKA.
Tulkaa pois sieltä! Ja menkää vähän sassiin kouluun.--(_Lapset
lähtevät tirskuen ulos_).
LAITISKA.
Noh nyt ne lapset jäivät kumminkin tuota peliä katsomaan pihalla. Kyllä
isäntä ajaa meidät lasten paljouden vuoksi talosta pois, vaan ei noita,
jotka saavat kunnon ihmisen vapisemaan lastensa tähden--sillä on
tuokin elämä opettavaa (_ovessa_). Lapset, menkää pian kouluun--
paikalla--kuuletteko.----Kaksi hienoa herraa ja ihan humalassa.--
Voi kun se toinenkin on nuori ja kaunis!--Herra varjele niittenkin
äitejä.--(_Henna yhä valittaa_).
HENNA.
Nyt ne tulivat!
LAITISKA.
Pysy nyt siivolla.
LAITINEN.
Kita kiinni, taikka lyön.--
HENNA.
Murhaa--murhaa--
LAITISKA.
Olkaa hiljaa--ole hiljaa, muuten isä suuttuu.--
HENNA.
Päätäni polttaa.
LAITISKA.
Meneppäs nukkumaan Oskarin sänkyyn.--
HENNA.
Se tarttuu--paha tarttuu.----
LAITISKA.
Mene nukkumaan lasten viereen lattialle.--
3:as KOHT.
Sigrid, Edelliset.
LAITISKA.
Lupasiko Annette täti tulla?
SIGRID.
Lupasi.--Kello on jo yhdeksän.--En uskalla enää mennä tehtaaseen.--
Onko sinulla vaatteiden paikkuuta?
LAITISKA.
Onhan tuota aina.--
SIGRID.
Liisi ja Alma elämöivät tuolla pihalla äsken.
LAITISKA.
Lapsetkin sen jo ymmärtävät.--En saanut nukkua paljon tänä yönä kun
roskien pyörät paukkuivat alinomaa kadulla ja pihalla puhuttiin.--Ja
tuota ei isäntä moiti.--
SIGRID.
Onko Henna nukkunut koko ajan?--
LAITISKA.
Ei. Se on elämöinyt jälleen, sitte kun poliisi kävi täällä.--
SIGRID.
Kauheaa.--
LAITISKA.
Soo lapset--ylös--tänne tulee vieraita--(_lapset nousevat_). Voi,
voi Lillin hame on ihan räsyinen.--Sinäkin kiipeät joka paikkaan.--
Älä revi sukkiasi Allan! Etkö voi saada niitä vähemmällä jalkaasi--Voi
voi sinun kinttujasi Saima.----Tässä tekee ihminen syntiä vallan
köyhyyden pakosta.--Rupee jo vihoittelemaan omille lapsilleen.--
LAITINEN.
Onko sinulla kahvia?--
LAITISKA.
Se on jäähtynyttä.--Minä keitän uutta, kun Annettekin tulee meille.--
LAITINEN.
Keitä pian sitten!
LAITISKA.
--Meidät on sanottu ylös--kun velka ei ole maksettu--ja tuo
Sannikin asuu täällä--ja se on ollut tuollainen nainen.--Koettaisit
saada jostain rahaa.--
LAITINEN.
Voinko minä nylkeä nahan selästäni.--
LAITISKA.
Sinä--
LAITINEN.
Joko se alkaa taas tuo vikinä?!----Ja sinä Sigrid toinen hapannaama.
--Kyllä opetan teitä ulvomaan.--Enhän minä rupea täysikäistä ihmistä
elättämään.--Tuossa tuli Hennakin kotiin. Olenko minä mikään kameeli,
jonka selkään voi kaikkea lastata!
LAITISKA.
Älä huuda!
LAITINEN.
Enkö saa huutaa omassa huoneessani?--Menköön palvelemaan.--Se ei ole
muuta kuin laiska. Tahi jos ei palvele--tehköön muuta--vaan minä en
ainakaan rupea häntä perässäni vetämään.
LAITISKA.
Eihän hän voi kadulle kuolla.--
LAITINEN.
Voinko minä rahaksi muuttua?--Mene ostamaan olutta Sigrid.--Älä
mullittele, taikka minä opetan kuka on isäntä talossa!--Riipu sinä
pentele issikan roskissa pyryssä ja pakkasessa yöt ja päivät--voitko
silloin elää viinatta?--Hevosellanikin ovat paremmat päivät kuin
minulla.--Tuleeko siitä kahvia?! Velkaa minä en maksa en.--Sanon
isännälle--ett'ei ole paljon jos saan asua ilmaiseksi tällaisessa
rottaruumassa.--Porstuakin on kuin kylän tanhua--talvella on lunta
täynnä, keväällä vettä. Saisi maksaa vähän enemmän vaivastani.--Saan
ajaa hänen moskansa pihalta--ja la'aista jokapäivä kadulta herrojen
papyrossin pätkiä. Minä sanon sen isännälle että konna kerjäläistä
nylkee.--Älä vikise ämmä.--Minä en pelkää--sanon sen isännälle
vasten naamaa--olen minä ihminen minäkin.--En ole ainakaan ketään
hyyryllä rosvonnut kuin hän! Tuleeko sitä kahvia--tahi pitääkö minun
mennä kohmettuneena talliin?!--
LAITISKA.
Koht' sillään lämmitän primuskyökissä--
LAITINEN.
Siitäkin lähtee sellainen haju.--
LAITISKA.
Menkää pihalle leikkimään lapset.--Ei tänne mahdu--(_lapset ulos_).
Antaa Hennan maata lattialla.--
LAITINEN.
Ylös sanon minä--ei täällä mampselleja kasvateta.--
LAITISKA.
Anna hänen nukkua.--
LAITINEN.
Ylös--
HENNA.
--Isä tappaa minut.--Hyvät ihmiset auttakaa.--Isä tappaa minut--
(_juoksee ulos_).
4:äs KOHT.
Alma, Liisi, Sigrid myöhemmin.
ALMA.
Herra Jestans! Jos ette laita tuota hullua talosta pois, niin tulemme
kaikki hulluiksi.--
LATTISKA.
Onko sinun hyvä olla Laitinen, kun tämän aikaan sait?
LAITINEN.
Ihminen minäkin olen--ja ihminen suuttuu. (_menee ulos_).
HENNA.
Minä en tule sisään--en! Isä tappaa minut.--
FIINA.
Henna tulee nyt.--
SIGRID.
Menkää hakemaan issikkaa.--Minä vien hänet lääkärille.--
LIISI.
Voi voi tätä kauhistusta.--
HENNA.
He tappavat minut.--Oi he tappavat minut.--Hyvät ihmiset auttakaa.
--
LAITISKA.
Minä ja Heinosen Fiina lähdemme häntä viemään lääkärille.--Jää sinä
kotiin Sigrid.--(_Huuto taukoo_).
Sigrid, Alma, Liisi.
ALMA.
Mistä tuo tauti on oikeastaan alkunsa saanut?
SIGRID.
Se on niin surkeaa--ett'ei sitä jaksa kertoa.--Henna on sen minulle
kertonut.--Se on tullut säikähtymisestä.--
LIISI.
Mistä niin voi yhdellä kerralla säikähtyä--että tulee hulluksi?
SIGRID.
Jos on arka ja hienotunteinen--niin voi.
ALMA.
Niin!--Muutamat tulevat hulluiksi, kun heidän tunteitaan loukataan. He
eivät voi luontoaan muuttaa, kuin monet muut.
LIISI.
Kerro nyt Sigrid!--
SIGRID.
Henna oli aivan nuori--hän on aina ollut kovin heikko.--Eräänä
päivänä tuli meille matkamies--eräs isän tuttava--rikas talollinen
maalta.--Ei meillä koskaan otettu matkamiehiä yöksi, mutta kun tämä
oli auttanut isää joskus hätätilassa--rahalla--niin isä otti hänet
yöksi meille.--Hän oli vanha poika.--Me nukuimme kaikki samassa
huoneessa.--Sisareni heräsi yöllä.--En voi sitä kertoa.--Tuo mies
hänet säikytti.--Siitä asti on Henna ollut kovin hermostunut.--
Rippikoulussa hänelle sattui, että eräs pojista.--Se teki hänet
hullummaksi.--Nyt hän pelkää miehiä ja luulee, että jokainen näkee
hänen päältään, miten hänelle on tehty.--Selma sisaremme vei hänet
palvelukseen Pietariin.--Siellä hän palveli eräällä kenraalilla--
mutta eräänä aamuna se kenraali--oh!--Sisareni tuli yhä hullummaksi.
--Hän ei saisi elää kaupungissa, missä alituiseen kuulee ja näkee
kaikkea pahaa--vaan meillä ei ole varaa lähettää häntä maalle tahi
johonkin sairaalaan.--Se on niin surkeata.--
ALMA.
Kyllä olen kurjuutta kokenut ja kurjuudesta kuullut puhuttavan, vaan en
moista ole voinut aavistaakaan.--Mitenkä monella tavalla voi ihminen
tulla ikipäiviksi onnettomaksi.--Oh sitä ihmistä, joka sen aikaan saa.
LIISI.
Älä nyt huuda, kyllä tässä ihminen muutenkin hermostuu.--
SIGRID.
Isä juo.--Iso-isä joi, kun oli olutkuskina ja oli pakotettu ottamaan
osan palkastaan oluessa.--Ei paljon ole jäänyt kodin tarpeeksi.--
Henna ei voi ansaita.--Minunkin ansioni ovat niin epävarmat kun
terveyteni on niin ja näin. Mahorkkatupakan tomu tahtoo minut
tukehuttaa.----Äiti on leinitautinen.--Annette täti ajattelee
Airia, eikä hänellä ole liikoja rahoja.--Hänen sulhasensa ei
suuriakaan summia hänelle maksa ja vaikka täti sitä uskoo ei ole varmaa,
että hän tädin nai.
ALMA.
Meilläkään ei ole liikoja rahoja, vaan tässä on sinulle viisi markkaa--
ensi hätään.--
SIGRID.
Kiitoksia--Anna anteeksi--jos olen joskus.--
LIISI.
Me olemme äreitä ihmisiä--minä tiedän sen--mutta olot pakoittavat.
--Jos tahdot apua----tule meille.--Hyvästi Sigrid.--
ALMA.
Tule meille joskus kahville--käske äitisikin.
SIGRID.
Kyllä--kyllä.--(_tytöt pois_).
5:es KOHT.
Heinonen, Sigrid.
HEINONEN.
Laitinen on tallissako?
SIGRID.
On!
HEINONEN.
Noh!--Ei minulla juuri hänelle asiaa olekaan.--
SIGRID.
Istukaa.--Äiti tulee kai pian.--
HEINONEN.
Ei minulla hänellekään mitään erikoisempaa asiaa ole----(_rykii_).--
Minulla on joltisen hyvä liike.--Puhdasta jää kahdeksan sataa markkaa
vuodessa.----Paikkaamisella minä ansaitsenkin enin--sillä kun
työväellä ei ole varaa ostaa kalliita kenkiä, täytyy antaa kenkiä
halvemmalla--siksi ei se uusien jalkineiden teko kannata--kun en ole
mikään fiini suutari.--Eikä ole varaa pitää oppipoikaa.--Kyökissä on
asunut nuoria miehiä--niin että Fiina on keittänyt ruuan siellä, mutta
nukkunut verstaassa.--Se on hiukan kylmä se verstaa että vesikin
jäätyy joskus lattialla, mutta kun tottuu. Panisimme nuoret miehet pois
--jos Sigrid tahtoo, tahi jos ei----
SIGRID.
Mitä minulla on teidän nuorten miestenne kanssa--tekemistä?
HEINONEN.
En ole mikään nuori--enkä kaunis mies.--Suutarintyö ei tee poskia
punaisiksi--eikä nuorena ole varaa mennä naimisiin.--Niin minä olen
tuumaillut, että--Laitiskakaan ei ole sitä vastaan--minä naisin
Sigridin.--
SIGRID.
Nyt en jaksa ajatella.--
HEINONEN.
Sigrid voi puhua Fiinan kanssa. Fiina tuntee paremmin tällaiset asiat
kuin minä.--Niin kyllä meidän täytyy pitää Fiinan luonamme, vaikka
olemmekin naimisissa, sillä Fiinalla ei ole muutakaan kotia eikä hän
jaksa palvella.--Onhan hän vähän itsepäinen ja kärttyisä--vanha
piika--hänellä ovat jalatkin aina auki--mutta kyllä Sigrid voi tulla
hänen kanssaan toimeen.----Fiina neuloo sitten kengän päällyksiä
masiinalla.----Kyllä Fiina on vähän suulas ja äkäinen ihminen--
mutta nuorten täytyy olla kärsivällisiä vanhempien kanssa.--
SIGRID.
Minä vastaan huomenna.--
HEINONEN.
Se on siis Sigridin mieleen, että--
6:es KOHT.
Laitinen, edelliset.
LAITINEN.
Hyvää huomenta Heinonen--Pannaanko plöröksi?--Minulla on vielä
Matissa.
HEINONEN.
Kiitos.
LAITINEN.
Meneppäs ostamaan lisää ollutta Sigrid.--
HEINONEN.
Minä pistouvaan.--(_Sigrid pois_).
LAITINEN.
Emme juomatta ole vaikka isäntä lupaa panna ryöstölle hyyrynvelasta.--
Vaan minä en maksa sitä--en.--Tulkoon seitsemän poliisia minua
haastamaan oikeuteen--ennemmin juon rahat kuivaan kurkkuun--kuin
annan ne mokomalle saituri pomolle.--Iloita mekin saadaan--koska
isäntä ansaitsee 10,000 vuodessa meidän selästämme ja juo samppanjaa--
ja asuu viidessä huoneessa yksin rouvansa kanssa ja meitä on 12 ihmistä
samassa hökkelissä, eikä sitäkään meille suoda.----Kippis!
HEINONEN.
Kippis!
SIGRID (takaisin).
Älä juo isä. Sinä olet juonut monta päivää yhtä mittaa----yölläkin
olit niin levoton.--
LAITINEN.
Juon etten kuule teidän mankumistanne enkä pelkää isäntää--sillä viina
antaa rohkeutta. Kippis!
HEINONEN.
Kippis!
SIGRID.
Ja tekin Heinonen!
HEINONEN.
Enhän nyt koko mailmaa juo, vaikka hiukan maistan.--Täytyy sitä
sulhaspoikana--sulasta ilosta.----Noh--kyllä minä olen juomatta,
jos tahdot.--
LAITINEN.
Juomattomia ihmisiä on vaan hautuumaalla--Kippis!--
HEINONEN.
Hyvästi nyt!
LAITINEN.
Onko sulla yksipunttisen taipumuksia!--Ei naisväki voi elää ilman
meitä, kyllä taipuvat.--Minkä miehen Sigrid luulet saavasi, jos et
Heinosta ota.--Et kai sinä herrojen helluksi rupea.
SIGRID.