(_pois_).
4:äs KOHT.
(Sigrid sisään, hän korjaa lasit. Hisinger takaisin).
HISINGER.
Te tahdotte kai siivoa täällä.--Minun pitää kai poistua.--
SIGRID.
Kuin tahdotte. (_Hisinger pois_).
5:es KOHT.
Sigrid, Erkki, Nanna.
SIGRID.
Nanna! ja Erkki!
NANNA.
Niin! Me läksimme laivalle saattamaan maisteri Vikstedt'iä, joka lähtee
Ameriikkaan siveellisyysasiaa tutkimaan.--Oi kuinka ilta on kaunis!--
Katso--ulkona paistaa kuu merellä, kuin sulatettua tinaa--(_kuuluu
laulua, naiskööri laulaa "Sua tervehdin"_). Nyt ne laulavat maisteri
Vikstedt'ille.--Tule kuuntelemaan.--Kaikki Aamuruskon laulajanaiset
ovat saattamassa maisteri Vikstedt'iä.--Hän on niin hieno mies.--
ANNETTE.
Täälläkö olet Sigrid! Äitisi tahtoo sinua tavata.--
NANNA.
Jää sinä tänne, niin me menemme laivasillalle--saamme kuulla--
maisteri Vikstedt'in puhuvan nuorisolle.--
SIGRID.
Siveellisyysasiastako hän puhuu?
NANNA.
Mitenkä muuten, kuinka meidän on tehtävä veljellisesti työtä kaikkien
langenneitten naisraukkojen parantamiseksi.--Hyvästi siksi kunnes puhe
on päättynyt.--
ANNETTE.
Isäsi on päässyt vankilasta eilen.--Hän on täällä ja pyytää rahaa
vaatteisiin.--
SIGRID.
Kyllä minä annan.--
ANNETTE.
Mistä annat?--Se heittiö veljeksesi on kokonaan muuttanut tyttöjen
luo.--Siellä se juo ja tuhlaa kaikki rahansa.--Ei hänellä ole monta
tervettä päivää enää jälellä. Maarian sairaalaan saa muuttaa.--
SIGRID.
Minä menen tapaamaan isää.--Missä hän on?--
ANNETTE.
Kyökissä.--Äitisi on myös täällä ja toi pesun. Annoin äidillesi ruusun
troppia ja isällesi illallisen, kun olivat siniset vilusta ja nälästä.
En minäkään jaksa teitä ijankaikkea elättää.--Kun Viktorin ja minun
avioliittoni ei ole vielä varma,--ja minä pelkään pahoin, että se
pakana jälleen saa häät lykätyiksi edemmäksi, että pääsee ulkomaille ja
pois näkyvistäni.--Sellainen nahjus se on.--Kyllä hän minua muistaa
silloin kun tarvitsee, vaan kun on puhe puolustaa minua sukulaisia
vastaan ja vihdoin saada tuo avioliitto aikaan--silloin hän kömpii
pakoon kuin myyrä.--Nytkin on hän juonut viisi päivää pääksytysten,
eikä osaa enää järkevää sanaa suustaan laskea.--
SIGRID.
Jos hän rakastaa toista, niin laske hänet vapaaksi.
ANNETTE.
En--en ikinä!--Jos hän ei minua rakasta, ei hän saa toistakaan.--
Sen kiusan minä hänelle teen.--
SIGRID.
Se ei ole jalomielistä.--
ANNETTE.
Jalomielistä tahi ei.--Kun olen kerran hänelle kelvannut saan kelvata
aina.--Ja minä saatan hänet vihkimäpallille,--saatan vaikka veri
tulisi.--
SIGRID.
Onko sinulla muuta puhuttavaa täti?--
ANNETTE.
Ei muuta kuin, että laitatkin maisteri Vikstedt'in hyttiin kaksi sijaa.
SIGRID.
Kuka maisteri Vikstedt'in kanssa nukkuu?--
ANNETTE.
Eräs Aamurusko-yhdistyksen jäseniä, joka on hänen matkakumppalinsa.--
(_Sigrid menossa_).
ANNETTE.
Tuomari Hisinger tahtoo nukkua täällä,--sillä hänestä hytissä on liian
kuuma ja ummehtunut ilma. Hän on puhunut siitä minulle.--
SIGRID.
Hyvä. Kyllä minä teen hänelle vuoteen tänne.--
ANNETTE.
Äitisi pesu oli tällä kertaa huonosti mankeloitu,--sano se hänelle.--
Sekin raukka ei jaksa enää kunnollista työtä tehdä.--
SIGRID.
Kyllä minä sanon.--(_pois_).
ANNETTE.
Olkaa hyvät ja astukaa sisään.--
6:es KOHT.
Vikstedt, Erkki, Nanna, koko joukko naisia.
VIKSTEDT (kukitettuna).
Te olette liian hyvät rakkaat ystävät.--Vähempi riittäisi.--Vien
tervehdyksenne tovereillenne "Suuressa Lännessä".--
KÖÖRI (laulaa).
"Armaasta erotessa".--
VIKSTEDT.
Hyvästi--hyvästi--nuoret siskot ja veljet.--Kuinka ihana on kesän
kirkkaassa aamuyössä kuulla laulun kaikuvan viattomilta huulilta, joilta
ainoastaan hyveen ylistys kaikuu.--(_kööriläiset pois_).
VIKSTEDT.
Mihin menet?
ANNALA.
Haen matkalaukkuani.--
VIKSTEDT.
Palaa pian.--Hyttimme on valmistettu.--Herra Liimatainen!--
Tahtoisin puhua pari sanaa kanssanne kahden kesken.--Lähettäkää pois
--neiti--en tunne nimeä.--
ERKKI.
Nanna Haglund. Ole hyvä ja poistu hetkeksi. Puhukaa.--
VIKSTEDT.
Meidän yhdistyksessämme on jäseniä, joiden siveellinen tunne on niin
arka, että meidän on vaikea sitä loukata.--Nainen, jonka kanssa
seurustelette.--
ERKKI.
On ollut langennut nainen oikein,--vaan nyt on hän muuttanut elämänsä.
VIKSTEDT.
Minä en tuomitse ketään--en, mutta kun se saattaisi muita loukata--
niin täytyy minun alistua yleisen mielipiteen alle.--
ERKKI.
Ymmärrän, minun morsiameni ei sovi enää tulla Aamuruskon kokouksiin.--
VIKSTEDT.
Kyllä--vaan ette saa asua yhdessä hänen kanssaan.--Ja edullisempi
olisi teille, suosiossa olevalle miehelle, että ylimalkaan välttäisitte
kaikkia väärinkäsityksiä--sellaisia tekoja, jotka voisivat langettaa
vaikka vaan varjon Teidän ja etenkin seuran päälle, jota palvelette.--
ERKKI.
Ihmiset moittivat siis minut siitä, että koetan todella teoissani
osoittaa, että pidän prostitueerattua naista yhtä hyvänä kuin monta
muuta n. k. siveätä neitiä, joita kuuluu Teidän seuraanne, joka on
voinut kylläkin langeta, vaan jonka päälle ei ole varjo langennut, sillä
hänen isällään on varaa hänelle kustantaa ilmaista lystiä. (_nauraa_).
VIKSTEDT.
Minä en teitä moiti--en,--vaan yleisö, joka ei ole taipuvainen liian
rohkeihin uudistuksiin, ei hyväksy kylläkin jaloa vapaamielisyyttänne.
--Ja me olemme riippuvaisia yleisöstä.
ERKKI.
Todella?!
VIKSTEDT.
On ollut puhe, ett'ette voisi olla enää Isänmaan asiamies eikä
Aamuruskon taloudenhoitaja, siitä syystä että mainittu lehti ja seura on
kansan edessä julistanut ajavansa ehdottoman raittiuden ja
siveellisyyden asiaa. Siksi on ehkä paras, että teette juorut tyhjiksi.
--
ERKKI.
Mitä pitää minun tehdä?
VIKSTEDT.
Erota tuosta naisesta.--(_paussi_).
ERKKI.
En ikinä.--
VIKSTEDT.
Siinä tapauksessa täytyy minun vaatia, että etsitte viipymättä toisen
työpaikan itsellenne, sillä Teidän laisesti elävälle miehelle on
Aamuruskon seura suljettu. Suokaa anteeksi.--Minun täytyy olla
järkähtämätön. Oletteko nähnyt herra Annalaa? Hän on mies, joka ei ole
antanut syytä moitteeseen.--
ERKKI.
Ei.--(_Vikstedt pois_).
7:äs KOHT.
ERKKI.
Nanna!--(_Nanna_). Kuulitko meidän keskustelumme?
NANNA.
En!--
ERKKI.
Tuota.--Minulla on vähän velkoja--ja ennenkuin voimme mennä
naimisiin--täytyy--minun tehdä kovin työtä päästäkseni veloista. Ja
koska onnettomuudeksi sattui tuo raitiotieläisten lakko, jossa hävisimme
ja minä johtavana henkilönä sain auttamattoman lähtöpassin, niin--
voisitko jonkun aikaa--tulla yksin toimeen--esim. hankkisit
itsellesi liinavaatteiden ompelua.--Minä muutan erään tuttavan pojan
luo.--Sinä voisit hakea kortteeria muualta.--
NANNA.
Miksi?--
ERKKI.
Minä en voi nimittäin vielä mennä kanssasi naimisiin, sillä minut on
sanottu Aamuruskon taloudenhoitajapaikasta ylös.
NANNA.
Miksi.--
ERKKI.
Siksi että en hyväksynyt maisteri Vikstedt'in matalaa elämän tapaa.--
Koeta olla järkevä, jos mielimme kerran tulla onnellisiksi.--
NANNA.
Liinavaatteita en ole koskaan neulonut enkä opi niin pian.--
ERKKI.
Hae palveluspaikkaa.
NANNA.
Sitä en saa.--Minulla ei ole papereita.
ERKKI.
Mene edellä kotiin--äläkä ole levoton.--Minä tulen jälestä, minulla
on vaan jälellä vähän asioita täällä.--Koeta olla luja! Siinä on ainoa
pelastuksemme. Näkemiin.
NANNA.
Minua niin ahdistaa. (_pois_).
ERKKI (soittaa).
(_Sigrid_).
ERKKI.
Minä pyydän sinun tekemään jotain hyväkseni. Kysy tädiltäsi, eikö Nanna
saisi tässä laivassa siivoojan paikkaa pariksi kuukaudeksi.--Me emme
voi mennäkään naimisiin.--
SIGRID.
Mutta miksi erootte?
ERKKI.
Raittiusseura ei tahdo, että sen virkailijan vaimo on entinen yleinen
nainen ja siksi täytyy minun hakea itselleni toinen paikka--ja siihen
menee aikaa.--
SIGRID.
Ja siksi Nannan täytyy ruveta siivoojaksi.--Ihmiset ovat julmia.--
ERKKI.
Täytätkö pyyntöni?--
SIGRID.
Täytän.
ERKKI.
Kiitoksia Sigrid, sinä olet kunnon tyttö! Kun eivät vaan "Isänmaan"
onnen valvojat kohtelisi sinua kerran niinkuin minua. (_Erkki pois_).
8:as KOHT.
VIKSTEDT (ulkoa).
Aku--niissä on minun yönuttuni?!--
SIGRID.
HISINGER (nauraa).
(_Kotvasen kuluttua_). Neiti! Kuulutteko tekin Valkonauha-yhdistykseen?
SIGRID.
En.
HISINGER.
Tuo aaveenhaamu maisteriksi, tulee kohta niin ihanteelliseksi--ett'ei
juo edes vettä.--
SIGRID.
Se maistunee hänelle.--
HISINGER.
Itseturmelus on kielletty Suomen laissa.
SIGRID (vaikenee).
HISINGER.
Tietääkö neiti, milloin olemme huomenna Hankoniemessä?--
SIGRID.
Kello 7 aamulla.--
HISINGER.
Te ette kai ehdi paljon levätä?--
SIGRID.
En juuri.--
HISINGER.
Siivojan paikka höyrylaivassa ei ole kai hauska?--
SIGRID.
Kuin muukin!
HISINGER.
Olkaa hyvä ja tuokaa minulle kupillinen teetä.
SIGRID.
Voileivilläkö--vaiko muulla leivällä?--
HISINGER.
Kaviaarivoileivillä.--
SIGRID (tuo tarjottimen).
HISINGER.
Ettekö tahdo pitää minulle seuraa!--Istukaa.--Te näytätte niin
väsyneeltä.--Oletteko kauan ollut täällä siivoojana?--
SIGRID.
Kaksi kuukautta.
HISINGER.
Missä te olitte ennen?--
SIGRID.
Tupakkatehtaassa.--
HISINGER.
Eikö tehtaassa ole pieni palkka?
SIGRID.
On.
HISINGER.
Täällä ansaitsette kai enemmän.--
SIGRID.
Kyllä.--(_aikoo mennä_).
HISINGER.
Istukaa vähän ja puhukaa.--Aikani käy niin pitkäksi.--
SIGRID.
Teillähän oli äsken niin hauskaa seuraa.--
HISINGER.
Ne olivat hauskoja tyttöjä, mutta hiukan levottomia.--Minä en pidä
liian voimakkaista naisista.--
SIGRID (aikoo mennä).
HISINGER.
Minun on niin ikävä.--
SIGRID.
Minä luulen, että soitettiin.
9:äs KOHT.
Vikstedt, Hisinger.
VIKSTEDT.
Minä olen vanha mies ja haluan nukkua yöni rauhassa. Pyydän, että
puhutte minun viereisessä hytissäni vähemmän kuuluvalla äänellä.
HISINGER.
Pyyntöänne noudatetaan, jott'ei teidän siveellinen unenne häiriytyisi.
--
VIKSTEDT.
Mitä?
HISINGER.
Olettehan valkoisen nauhan ritari!
VIKSTEDT.
Hävytön mies!--Kaikkea Te ivaatte!
HISINGER.
Tuo nuori mies, joka teitä aina seuraa auttaa kai teitä siveellisessä
taistelussanne.--
VIKSTEDT.
Ihminen, joka ei ymmärrä elämää eikä siveellisyyttä----
HISINGER.
--eikä sano väärää todistusta lähimmäistään vastaan.
VIKSTEDT.
Te olette------
HISINGER.
--parempi kymmenien käskyjen täyttäjä kuin Te.--Pahekin voi olla
luonnollisempi kuin luonnoton hyve.--
10:es KOHT.
ANNETTE.
Täällä ei ole ketään.--(_soittaa_)--(_Sigrid_). Oletko nähnyt
Viktoria?--Hänen hyttinsä ovi oli kiinni.--Kolkutin, vaan en päässyt
sisään.--Kun ei vaan olisi tullut viinahulluksi.--
SIGRID.
Mitä sinä puhut täti?--
ANNETTE.
Ei kukaan usko, että minullakin on surua. Onhan lapseni sentään omaa
lihaani--enkä voi nähdä sen kärsivän.--Lapseni tähden olen riippunut
tässä laivassa myrskyssä ja kylmässä,--lapseni tähden olen hymyillyt
tuolle nautinnonhimoiselle roistolle, joka voi jättää oman lapsensa
ilman laillista nimeä ja sen äidin ilman eläkettä----(_kuuluu
revolverin laukaus_). Mikä pamahdus se oli?--
ANNALA.
Mistä kuului revolverin laukaus?! (_Hisinger ja muita matkustajia_).
ANNETTE.
Avatkaa tiirikalla kapteenin hytin ovi!--
ANNALA.
Onko kapteeni sairas?
VIKSTEDT.
Viinahulluko?
ANNETTE (itkee ääneen).
ANNALA.
Ampunut itsensä kuoliaaksi revolverilla!--(_Hisinger tuo Sigridin
sisään_).
HISINGER.
Miksi tuijotatte noin?--Miksi hymyilette noin katkerasti?--Oliko hän
sukulaisenne?--
SIGRID.
Hän oli perheeni ainoa tuki!
HISINGER.
Oletteko hyvin köyhästä perheestä?--
SIGRID.
Olen.--
HISINGER.
Ja teidän pitää yksin ylläpitää se?!--Ette jaksa!--Minä säälin
teidän kohtaloanne.----Antakaa minun auttaa teitä.--Älkää peljätkö!
--Antakaa minun auttaa teitä!--
(Esirippu).
Neljäs Näytös.
Laitisen huone.
1:nen KOHT.
Sigrid, Oskar (sängyssä).
OSKAR (yskii).
Olisit elänyt siivommin, niin olisit saanut elää kauemmin, sanoi
Soinisen Viki minulle eilen. Hah! Pienenä poikana kun kyhjötin
katukulmissa viluisena sanomalehtipakka kainalossa ja huusin ääneni
painuksiin, silloin ajattelin, kun tulen suuremmaksi, silloin menen
kouluun--tulen eteväksi--ei tarvitse enää peljätä sitä, että söin
liian paljon, ett'ei toisille riittänyt ruokaa, eikä juosta itseäni
hengähdyksiin kun ei ollut kyllin vaatteita yllä ruumiin lämpimäksi.--
Mutta kun tulin suureksi, olin sairas,--elämä oli tärveltynyt jo
lapsuudessa.--Silloin makasin yöt unetonna vuoteellani ja kylmä hiki
tunki ruumiista.--Tiesin että aurinko, ilma ja maan vehreys eivät
kauan minua enää ilahuttaisi, että olin auttamattomasti tuomittu
ennenaikaiseksi mullaksi.--Silloin rupesin juomaan, että ajatukset
eivät olisi voineet minua kiusata. Silloin etsin rakkautta noilta
naisraukoilta, jotka itse sairaina ovat armeliaat taudin saastuttamalle
miehelle, jotta hän hetkeksi unohtaisi kauheat tuskansa.--Oi Sigrid,
elämä on niin julmaa, niin masentavaa--niin kiduttavaa kuin
raastettaisiin lihaamme tylsällä sahalla.--
SIGRID.
En jaksa enää valittaakaan.--
OSKAR.
Sinä olet voinut kohtaloa vastustaa.--Olet vahva luonteinen, olet
lahjakas.--Mutta ajattele niitä, jotka ovat heikkoja, joiden elämän
polkua lisäksi ei yksikään valon--eikä ilon säde ole koskaan
valaissut, jotta ne siitä olisivat voineet elon voimaa ammentaa.--
SIGRID.
Älä puhu noin surullisia ajatuksia.--
OSKAR.
Rukoile Jumalaa niitten puolesta, joita sanotaan langenneiksi naisiksi
ja joita mailma sortaa, vaikka se heitä himonsa uhrina käyttää.--
Rukoile minunkin puolestani, joka tässä kohtalon mujertamana kuolen,--
(_yskii_).--Maarian sairaalassa sanoi hoitajatar,--jos pääsisitte
Nummelan parantolaan, tulisitte terveemmäksi.--Minä en voi enää
koskaan tulla terveemmäksi.
SIGRID (silittää hänen päätään).
Oskar!
OSKAR.
Mitä?
SIGRID.
Olen ollut sinulle sydämetön.--Anna minulle anteeksi.
OSKAR.
En ole minäkään elänyt kuin minun olisi pitänyt,--vaan köyhyys tekee
ihmisen mahdottomaksi--ja ärtyisänä kiroo silloin kohtaloa.--Minun
olisi pitänyt kai vaieten kantaa kuormaani säästääkseni teitä.--
SIGRID.
Sitä ei kukaan olisi jaksanut.--
OSKAR.
Nyt on katumukseni liian myöhäinen.--
SIGRID.
En ole minäkään voinut oikein kotiani suojella! Ja sinullekin olen
ollut.--
OSKAR.
Ei se mitään.--Sinä olet kuitenkin antanut joka rovon kotiin vaikka
itsekin olet usein ollut vaatteidenkin tarpeessa--ja nytkin jaksat
palvella Annette-tädin kosteessa ruokalassa.--
SIGRID.
Älä puhu siitä.--En ole ollut mikään täydellinen sisar enkä tytär.
OSKAR.
Jo sekin on uhraus, että valvot ruokalassa yöt, jotta täti saisi pennin
teen myymisellä.
SIGRID.
Ah!--
OSKAR.
Eikö ruokala kannata? Vai miksi huokaat?
SIGRID.
Olen niin väsynyt.
OSKAR.
Onko sinulla liika paljon työtä!
SIGRID.
Ei--ei!--Suren muuten vaan.--
OSKAR.
Ja vaikka asemasi on ollut niin vaikea, ei minun tarvitse sinun tähtesi
koskaan luoda silmiäni maahan.--
SIGRID.
Et--et.--
OSKAR.
Jos minun se täytyisi tehdä, surmaisin sen miehen, joka sinut olisi
siihen tilaan saattanut--tahi ampuisin itseni.----
SIGRID.
Älä surmaa ketään.--
OSKAR.
Jos sen saisin tietää,--surmaisin joka ikisen.--(_hourii_) mätää on
yhteiskunta täynnä--veren pitää puhdistua--veren.--Me olemme
kuolevaa sukupolvea.--
SIGRID (hoitaa häntä).
Onko sinun nyt parempi olla?--
OSKAR.
On.--Rintani vaan on niin ontto.
SIGRID.
Nuku--niin vaurastut.--
OSKAR (nukkuu).
Niin kova ei ole kohtalo, että se sinut sortaisi.--
SIGRID.
Nuku rauhassa veli.--Me olemme kaikki kohtalon uhreja kuin sinä--
kuolevaa sukupolvea----usko minua.--
2:nen KOHT.
Laitiska, Sigrid, Oskar (nukkuu).
LAITISKA.
Onko hän nukkunut?
SIGRID.
On.
LAITISKA.
Tohtorinna ei olisi maksanut 4 markkaa leiviskästä,--vaikka olin
vaatteet niin kauniisti mankeloinut ja silittänyt.--
SIGRID.
Miksi sinä teet työtä, kun minä voisin rahallani sinua ylläpitää.--
LAITISKA.
Kyllä sinä ne rahat tarvitset itsekin!--Anna minun toimia niin kauan
kuin jaksan.--Lapsetkin kun pitää saada kouluun ja Rosa
neulomaoppiin, joten hän ei niin pian tuntuvasti ansaitse.--Selim on
juoksupoika, hän syö itse tarkoin palkkansa ja kuluttaa meidän ansioista
vaatteita.--Kun vuosi tahi pari on kulunut--niin Selim voi ansaita
enemmän ja Rosa seisoo omilla jaloillaan.--Niin sitten lakkaan minäkin
rehkimästä ja rupean lepäämään.
SIGRID.
Ja Henna on terveempi.--Eikö hänen pitäisi päästä näinä päivinä
sairaalasta.--
LAITISKA.
Aivan niin.--Kuka tietää, vaikka hän tänä päivänä jo pääsisi kotiin.
--Sitten häntä ei mikään täällä kotona hermostuta, kun isäkään ei
vankeudesta päästyään juo, eikä Oskar ole häijy.--Hän on niin
muuttunut.--Jos olisi aina ollut samallainen,--mutt'ei puhuta
menneistä ajoista.--Olisin kai tullut liika ylpeäksi, jos kaikki
elämässäni olisi ollut hyvin.--
SIGRID.
Älkäämme herättäkö Oskaria.--
LAITISKA.
Aivan oikein.--Kuinka Oskar on laihtunut.--Ei kai hänellä ole monta
päivää enää elettävänä.--
SIGRID.
Äiti--pannaanko teetä kiehumaan?
LAITISKA.
Meillä ei ole teetä.
SIGRID.
Minulla on.--Mutta ei sytytetä primuskeittiötä,--siitä tulee paha
ilma,--eikä se ole hyvää Oskarille,--joka niin helposti tukehtuu.--
LAITISKA.
Mutta meillä ei ole puita.--
SIGRID.
Minä menen lapikaupasta ostamaan.
LAITISKA.
Mutta primuskeittiö tulisi halvemmaksi.
SIGRID.
Onhan minulla varaa ostaa puita. (_Sigrid ulos, kotvasen kuluttua
takaisin_).
LAITISKA
(_joka on askaroinut sillä aikaa_). Ihmeellisesti Annette ansaitseekin
ruokalassaan,--koska hän voi maksaa sinulle noin hyvät palkat.--Oli
se sentään onni, että menit höyrylaivaan.--Miten olisimme muuten
tulleet toimeen.--On Henna saanut olla surutta sairaalassa, että ehkä
nyt on sen verran terve, että voi ainakin auttaa minua täällä kotona,--
ja Oskar on saanut lääkkeitä--ja lapset vaatteita--ja isäkin on
lakannut juomasta, kun elämä on ruvennut näyttämään iloisemmalta ja
helpommalta.--Saimme sinun avullasi hänelle uuden hevosen ja uudet
rattaat.--Ja kotikin on tullut siistimmäksi, että kaikkien on niin
hyvä olla omassa nurkassaan. Kun--maailmassa jotain osaa ja yrittää,
kuin sinä, niin voi ansaita rahaa ja ilahuttaa niillä omaisiaan.--
SIGRID.
Aivan oikein, kun jotain uhraa.--
LAITISKA.
Oletko sairas?--Sinä olet ruvennut näyttämään viime aikoina niin
kalpealta.--Sinä valvot öisin liian paljon.--Täytyykö sinun valvoa
ruokalassa?
SIGRID.
Täytyy.--
LAITISKA.
On sekin ammattia jos ansaitseekin siinä rahaa.--
SIGRID.
Vesi kiehuu jo äiti.--
LAITISKA.
Eipäs!--
SIGRID.
Joku kolkuttaa ovelle.--
LAITISKA.
Mene avaamaan!--
3:as KOHT.
Fiina, edelliset.
FIINA.
Hyvää iltapuolta.--
LAITISKA.
Jumal'antakoon.--Fiina on hyvä ja istuu.
FIINA.
Vieläkö Laitiska tarvitsee sitä juomalasia,--jonka lainasitte meiltä?
--
LAITISKA.
Kyllä,--mutta jos sen tarvitsette.--
FIINA.
Kyllä!--
LAITISKA.
Minä annan sen. (_Sigridille_). Mene ostamaan leipää.--(_Sigrid aikoo
mennä_).
FIINA.
Ei minun puolestani.--Minä en juo teetä.
LAITISKA.
Emme nyt niin köyhiä ole, ett'ei meillä ole tarjota teille kupillista
vettä.----Se on muuten Sigrid, joka tarjoo.--
FIINA.
Minä en missään tapauksessa juo teillä teetä, kiitoksia vaan paljon.--
LAITISKA.
Mikä kiire teidän on?--
FIINA.
Minun täytyy nyt vaan.--
LAITISKA.
Kuinka tahdotte!--
FIINA.
Hyvästi!--Kalpeaksi Sigrid on käynytkin.--(_pois_).
4:äs KOHT.
Laitiska, Sigrid.
LAITISKA.
Mikä sitä Fiinaa juoksutti--
SIGRID.
En arvaa.--
LAITISKA.
Fiina on tullut niin--lyhytpuheiseksi--sen Efraimin rikosjutun--ja
sinun takaisin tulosi jälkeen.--Mitä se sinua motkottaa, koska
Anttikin on saanut uuden morsiamen.--
SIGRID.
En tiedä. Onko Heinonen kihloissa?
LAITISKA.
On erään rikkaan muurarin ainoan tyttären 16 vuotiaan tytön kanssa.--
SIGRID.
Oh!--senkin tytön osaa.--
5:es KOHT.
Henna, edelliset.
LAITISKA.
Kas Henna!--Istu nyt ja juo kupillinen teetä.--Sinä olet niin
terveen näköinen.--
HENNA.
Terve minä olenkin. Tohtori sanoi, että olen lihonut neljä kiloa.--
SIGRID.
Se on hauskaa!--Joko sinä tulet kotiin jäämään.
HENNA.
Tulen.--Niin tohtori sanoi.--Minä otan palveluspaikan sitten kun ei
äiti huoli minusta täällä kotona.--
SIGRID.
Jää sinä äidin luo tykkänään--Äiti kun on vanha ja kipeä, ei hän jaksa
uutimia pestä ja pingottaa,--auta sinä äitiä.--
HENNA.
Jos äidillä on varaa pitää.--
LAITISKA.
On, kun Sigridillä on nyt niin hyvä paikka, että voi auttaa meitäkin.--
HENNA.
Onko Sigridillä palveluspaikkaa?--
SIGRID.
On.
HENNA.
Sellainenko, missä ei käy herroja?--
SIGRID.
Sellainen.--
HENNA.
Voisinko minäkin sitten sinua siellä auttaa.
SIGRID.
Kyllä minä autan itse itseäni.--
HENNA.
Sinulla on vissiin paha paikka,--koska olet niin kalpea.--
SIGRID.
Tuo tuli pesässä heittää niin pahan valon.--
OSKAR (herää).
Sinäkö Henna se olet?--
HENNA.
Minä.--Oletko kovin sairas?
OSKAR.
En. Olen vaan muuten väsynyt.--
HENNA.
Minun on niin lysti olla kotona, kun täällä puhutaan niin hiljaisella
äänellä.--Ennen te huusitte niin.--
OSKAR.
Me huusimme nälästä.--
LAITISKA.
Mutta nyt on koko elämä muuttunut, kun Sigrid on saanut tuon hyvän
paikan.--
SIGRID.
Älkää puhuko niin paljon siitä paikasta äiti.--Antakaa meille teetä.
--Älkää panko pahaksenne. Te ette tavallisesti puhu paljon.--en
tahtonut Teitä moittia--mutta minä olen hermostunut tänään.--
LAITISKA.
Niinkuin tahdot.--
6:es KOHT.
Rosa, edelliset.
ROSA.
Alma sanoi tuolla pihalla,--että--
LAITISKA.
Mitä sinä juokset Alman asioita?! Etkö muista että olen kieltänyt sinun
juoksemasta noitten naisten asioita.--Jos minä sen vielä kerran kuulen
--niin----
ROSA (hiljaa).
Alma käski Sigridin--
SIGRID.
Ole hiljaa!
LAITISKA.
Tule juomaan teetä--Rosa--
ROSA.
Kyllä tulen!--(_Sigridille_). Sinun pitää mennä Alman luo.--
LAITISKA.
Tuletko?--
ROSA.
Kyllä!
LAITISKA.
Mikä silkkinauha sinulla on kaulassasi? Mistä sen olet saanut?--
ROSA.
Olen löytänyt sen.--
LAITISKA.
Älä kaikkia löytökaluja kaulaasi tunge.--Anna tänne!--Se pannaan
sellaiseen paikkaan, ett'et sitä ikinä löydä.--Ei mitään itkemistä.--
Niin kauan kun olet minun silmieni alla, et saa pitää tällaisia
kaulassasi, etkä juosta kevytmielisten naisten asioilla.--Mihin sinä
menet Sigrid?--
SIGRID.
Hiukan asialle.--(_pois_).
LAITISKA.
Tiedätkö missä Selim on?--Tuossa tulevat lapsetkin kotiin.--(_Allan
ja Saima sisään_).
ROSA.
Missä Lilli on?
LAITISKA.
Lilli on Annette tädin luona.--Täti lupasi pitää hänet, kun minulla
oli kiire pesulle.--Soo lapset, tulkaa syömään, sitte saatte mennä
isän sänkyyn nukkumaan.--
OSKAR.
Onko sinulla teetä äiti?
LAITISKA.
On.
OSKAR.
Anna tänne!--(_Laitiska vie). (Oskar yskii_). Ei mikään pysy sisällä.
--Se helpotti sentään niin, kun se liukui kuivaa kurkkua alas.--Onko
sinulla tuli pesässä.--Kuinka se tuntuu suloiselta!.--
ROSA (hiljaa).
Alma lähetti terveisiä, että--
OSKAR.
En kaipaa enää kenenkään terveisiä.
ROSA.
Vai niin! Siellä oli niin kaunis joulukuusi. Minä sain niin paljon
makeisia kuin vaan jaksoin syödä.
LAITISKA.
Sinä olet niin raukea Oskar.--Tahdotko toisen kupin teetä.--
OSKAR.
Minusta on niin ihanaa nähdä tuo tuli pesässä.--Se on niin rauhoittava
kuin jouluaamuna kirkossa kynttiläin valo.
LAITISKA.
Menkää nyt lapset nukkumaan.--
ROSA (riisuu nuoremmat).
Voi jos saisi puhtaan paidan.--
LAITISKA.
Sitten saat, kun äiti joutaa pesemään.
ROSA.
Tämä on niin likainen.--
LAITISKA.
Ei jouda pesemään.--Koeta nyt pitää sitä.
SELIM (tulee).
LAITISKA.
Vihdoin tulit.--Tuossa on leipää ja potaatteja!--
SELIM.
Kylmiä potaatteja!--Eikö teillä ole muuta En minä huoli.--Onko
teillä kuppi teetä?--Se edes lämmittää.--
LAITISKA
(_ottaa takin taskusta paperossin_). Mitä tämä on?--
SELIM.
Kauppias antoi.--
LAITISKA.
Kauppias ei anna lapsille tupakkaa. Sinä olet ostanut sen omilla
rahoillasi tahi varastanut.--Kumman olet tehnyt?--(_Selim ei
vastaa_).