Jon kasvot olivat tutkimisen arvoiset seuraavana päivänä.
Salaisuus painoi hänen mieltään, eikä hän voinut olla näyttämättä
salaperäiseltä ja tärkeältä. Meg huomasi sen, mutta ei vaivautunut
tekemään kysymyksiä, sillä hän oli oppinut, että vastakohtien laki
tehosi Johon parhaiten, ja uskoi varmaan saavansa ennen pitkää
kuulla kaiken jollei kysyisi mitään. Sen vuoksi hän oli ihmeissään
kun hiljaisuutta yhä jatkui, ja Jo kohteli häntä miltei suojelevaa
ylemmyyttä osoittaen.
Tämä harmitti Megiä aika lailla, ja hän puolestaan vetäytyi
arvokkaasti syrjään omistaen aikansa äidilleen. Näin Jo jäi
omiin hoteisiinsa, sillä rouva March oli ottanut hänen paikkansa
sairasvuoteen ääressä ja kehotti häntä lepäämään, olemaan ulkona
ja huvittelemaan pitkän vankeutensa jälkeen. Koska Amy oli poissa,
oli Laurie hänen ainoa turvansa, ja niin paljon kuin hän muuten
iloitsikin tämän seurasta, hän melkein pelkäsi poikaa tähän aikaan,
sillä Laurie oli parantumaton kiusoittelija eikä Jo uskonut voivansa
säilyttää salaisuuttaan häneltä.
Hän oli aivan oikeassa, sillä tuskin tuo veijari oli vainunnut että
jokin salaisuus oli olemassa, kun hän jo päätti ottaa sen selville
ja alkoi kärttää ja kiusata Jota pahanpäiväisesti. Hän houkutteli,
lahjoi, pilkkasi, uhkasi ja torui, teeskenteli välinpitämättömyyttä
saadakseen hänet huomaamatta paljastamaan totuuden, vakuutti
tietävänsä koko asian ja sai vihdoin selville sen verran, että asia
koski Megiä ja Brookea, siinä kaikki. Syvästi loukkautuneena siitä
että hänelle ei uskottu asiaa, joka koski hänen opettajaansa, hän
päätti keksiä sopivan koston.
Sillä välin Meg oli nähtävästi unohtanut koko asian ja syventyi
kokonaan valmistelemaan isänsä paluuta. Mutta äkkiä hänessä näytti
tapahtuneen muutos, ja päivän tai pari hän oli aivan erilainen kuin
tavallisesti. Hän hätkähti kun häntä puhuteltiin, punastui jos joku
katseli häntä, oli hyvin hiljainen ja istui ompelutyönsä ääressä,
kasvoilla ujo, hämmentynyt ilme. Äitinsä kysymyksiin hän vastasi
voivansa aivan hyvin ja vaimensi Jon pyytäen saada olla rauhassa.
-- Hän tuntee että se on ilmassa -- rakkaus nimittäin -- ja
edistyy vinhaa vauhtia. Hänellä on jo melkein kaikki oireet -- hän
on ärtyisä ja hermostunut, ei syö, makaa valveilla ja murjottaa
nurkissa. Yllätin hänet kerran laulamasta tuota laulua, jonka Brooke
antoi hänelle, ja kerran hän sanoi 'John' niin kuin sinä ja lensi
punaiseksi kuin pioni. Mitä meidän on tehtävä? sanoi Jo, joka näytti
olevan valmis miten väkivaltaisiin toimenpiteisiin tahansa.
-- Voimme vain odottaa. Anna hänen olla rauhassa, ole ystävällinen
ja kärsivällinen! Kun isä tulee, kaikki kyllä selviää! vastasi hänen
äitinsä.
-- Tässä on sinulle kirje, Meg, ja vallan sinetillä varustettu. Sepä
kummallista! Teddy ei koskaan pane sinettiä minun kirjeisiini, sanoi
Jo seuraavana päivänä jakaessaan pienen postilaatikon sisällystä.
Rouva March ja Jo olivat syventyneet omiin puuhiinsa, kun Meg parahti
ja sai heidät katsomaan ylös. Tyttö tuijotti kirjeeseen säikähtyneen
näköisenä.
-- Hyvä lapsi, mikä sinun on? huudahti äiti rientäen hänen luokseen,
ja Jo koetti saada käteensä tuon tuhoisan paperin.
-- Se on kaikki erehdystä -- hän ei ole lähettänyt sitä. Voi Jo,
kuinka saatoit? Ja Meg kätki kasvot käsiinsä ja itki kuin hänen
sydämensä olisi särkynyt.
-- Minä! En minä ole tehnyt yhtään mitään! Mistä sinä puhut? huudahti
Jo hämmästyneenä.
Megin lempeät silmät kipinöivät vihasta, kun hän veti rypistyneen
kirjeen taskustaan ja heitti sen Jolle sanoen moittivasti:
-- Sinä olet kirjoittanut sen, ja tuo ilkeä poika on auttanut
sinua. Kuinka saatoit olla noin raaka, halpamainen ja julma meille
molemmille?
Jo tuskin kuuli mitä Meg sanoi, sillä hän luki jo äitinsä kanssa
kirjettä, joka oli kirjoitettu sangen omituisella käsialalla.
"Kallis Margaret! En voi enää hillitä tunteitani ja minun täytyy
saada tietää kohtaloni ennen kuin palaan. En uskalla vielä puhua
asiasta vanhemmillesi, mutta kyllä he varmaan suostuisivat,
jos tietäisivät miten me jumaloimme toisiamme. Herra Laurence
auttaa minua saamaan hyvän paikan, ja sitten, suloinen tyttöni,
teet minut onnelliseksi. Pyydän ettet vielä kerro mitään
vanhemmillesi, mutta rukoilen Sinua lähettämään minulle pari
toivon sanaa Laurien kautta. Uskollinen rakastajasi