Tämä kirje, joka oli kirjoitettu siististi tuoksuvalle paperille,
oli seuraavan täydellinen vastakohta, se oli nimittäin raaputettu
suurelle ohuelle paperiarkille ja koristeltu mustetahroilla ja
monenlaisilla kiehkuroilla ja koukeroilla.
"Kaikkein paras äitiseni! Kolme eläköönhuutoa isälle! Brooke oli
mainio kun sähkötti niin pian ja antoi meidän tietää, että isä on
parempi. Syöksyin ullakolle heti kun kirje tuli, ja aioin kiittää
Jumalaa, mutta en saanut sanotuksi kuin: 'Voi miten ihanaa,
voi miten ihanaa'. Eikö se voi käydä oikeasta rukouksesta --
sydämessäni niitä kuitenkin oli vaikka kuinka monta? Meillä on
hyvin hauskoja hetkiä, ja nyt minäkin voin nauttia niistä, sillä
kaikki ovat hirvittävän kilttejä ja elämme kuin tunturikyyhkyset.
Varmasti nauraisit jos näkisit miten Meg istuu pöydän päässä ja
koettaa olla äidillinen. Hän tulee kauniimmaksi päivä päivältä,
ja väliin olen vallan rakastunut häneen. Lapset ovat oikeita
arkkienkeleitä ja minä -- no niin, minä olen Jo, eikä minusta
koskaan muuta tulekaan.
Ai, mutta minun pitää kertoa että olin vähällä joutua riitaan
Laurien kanssa. Äkämystyin joutavasta pikkuasiasta, ja hän
loukkaantui. Minä olin oikeassa, mutta kielenkäyttöni ei kai
ollut oikein onnistunutta, sillä hän meni kotiin eikä aikonut
tulla takaisin ennen kuin olin pyytänyt anteeksi. Minä suutuin
kauheasti ja sanoin etten pyytäisi. Tuota kesti kokonaisen
päivän, minun oli paha olla ja kaipasin sinua kovasti. Laurie ja
minä olemme molemmat ylpeitä, ja on vaikeata pyytää anteeksi,
mutta luulin hänen sentään tulevan, sillä minä olin oikeassa. Hän
ei tullut, ja myöhään illalla muistin mitä sanoit, kun Amy putosi
jokeen. Luin pientä kirjaani, minun tuli parempi olla ja päätin
etten antaisi auringon laskea vihani yli. Juoksin ulos ja aioin
mennä sopimaan Laurien kanssa. Tapasin hänet portilla -- hän oli
juuri tulossa minun luokseni samalle asialle. Nauroimme molemmat,
pyysimme toisiltamme anteeksi ja olimme taas hyviä ystäviä.
Kirjoitin eilen runon, kun olin auttamassa Hannaa pyykinpesussa,
ja koska isä pitää hupsuista tekeleistäni, pistän sen mukaan
hänen huvikseen. Syleile häntä niin hellästi kuin ikinä voit ja
suutele itseäsi kaksitoista kertaa oman hupsun Josi puolesta."
_Pesijättären laulu_
Pesuammeen äärellä laulelen,
vesi valkea vaahtoilee,
minä hieron ja väännän ja huuhtelen,
sydän reippaana sykkäilee.
Ulos sitten ilmaan tuoksuvaan
vien vaatteet nuoralle kuivumaan.
Jos voisin näin tahrat arkien
joka sielusta pestä pois.
Kuin vesi ja ilma, niin puhtoinen
jos ihmismielikin ois,
ja jättiläispyykki verraton
sais kuivua alla auringon.
On ahkeran mieli virkeä,
hyvä, lämmin ja huoleton.
Ei ehdi turhia miettiä
kun tarpeeksi työtä on,
ja tuskat ja huolet mielestään
saa ahkera kohta hälvenemään.
Ja siksipä kiitän ja iloitsen,
kun työtä näin tehdä saan.
Suo mulle voiman ja terveyden
ja mielen toiveikkaan.
Ole selkeä, pää, sydän lämpöinen,
kädet tehkää työtänne riemuiten.
"Rakas äiti! Minulle jää tilaa vain sen verran että voin
lähettää rakkaat terveiseni ja pari kuivattua orvokkia siitä
taimesta, jota olen kasvattanut ruukussa isää varten. Luen joka
aamu, koetan olla kiltti kaiken päivää ja laulan itseni illalla
uneen isän lauluilla. En voi laulaa 'Rauhan maata' nyt, se saa
minut itkemään. Kaikki ovat hyvin ystävällisiä ja olemme niin
onnellisia kuin voimme ilman Sinua. Amy tahtoo lopun sivua, ja
minun täytyy lopettaa. En ole unohtanut vetää kelloa ja tuuletan
huoneet joka päivä.
Suutele isää sille poskelle, jota hän sanoi minun poskekseni.
Voi, tule pian takaisin! Sitä pyytää