Olemmehan nuoria, sydän on meillä,
miks' yhä me kuljemme vain eri teillä?
hän loi Megiin niin riutuvan katseen, että tyttö nauroi hänelle
vasten silmiä ja pilasi hänen ilonsa.
-- Kuinka voitte olla niin julma minua kohtaan? Ned kuiskasi hiljaa.
-- Olette koko päivän pysytellyt tuon jäykän ja kylmän englannittaren
kintereillä, ja nyt teette minusta pilaa.
-- En tarkoittanut mitään pahaa, mutta näytitte niin hullunkuriselta,
etten voinut olla nauramatta, sanoi Meg sivuuttaen syytöksen
alkupuolen, sillä hän oli tahallaan karttanut Nediä muistaen
käyntiään Moffatilla ja keskustelua sen jälkeen.
Ned oli loukkaantunut ja kääntyi kalastamaan lohdutusta Sallielta
sanoen närkästyneellä äänellä: -- Tuo tyttö ei sitten osaa yhtään
keimailla.
-- Ei osaakaan, ei hitustakaan, mutta hän on hyvin herttainen, sanoi
Sallie puolustaen ystäväänsä, vaikka myönsikin hänen vikansa.
Pieni seurue erosi ruohokentällä, jossa se oli kokoontunutkin, ja
siellä sanottiin sydämellisesti hyvästi, sillä Vaughanit lähtivät
seuraavana päivänä Kanadaan. Kun Marchin sisarukset kulkivat
puutarhan poikki kotiin, katsoi Kate-neiti heidän jälkeensä, eikä
hänen äänessään tällä kertaa ollut suojelevaa sävyä, kun hän sanoi:
-- Huolimatta omituisista tavoistaan amerikkalaiset tytöt ovat
sentään aika herttaisia, kunhan heidät oppii tuntemaan.
-- Olen täydelleen yhtä mieltä kanssanne, sanoi herra Brooke.
13.