_Neiti Oranthy Bluggage_, tunnettu etevä luennoitsijamme, pitää
esitelmän aiheesta 'Nainen ja hänen asemansa' Pickwick-salissa
ensi lauantaina tavallisen kokouksen jälkeen.
_Viikkokokous_ Keittiötorilla, tarkoituksena opettaa nuorille
naisille ruoanlaittoa. Hanna Brown johtaa puhetta, kaikki ovat
tervetulleita.
_Luutaseura_ kokoontuu ensi keskiviikkona ja panee toimeen suuren
juhlakulkueensa kerhohuoneiston yläkerroksessa. Jäseniä pyydetään
saapumaan virkapuvuissa, luudat olalla, tasan kello yhdeksän.
_Neiti Beth Bouncer_ avaa ensi viikolla uuden nukenvaate-aittansa
yleisön käytettäväksi. Viimeiset Pariisin muodit saapuneet.
Tilauksia vastaanotetaan.
_Ensi-ilta_ Barnavillen teatterissa muutamien viikkojen kuluttua.
Esitettävänä näytelmäuutuus, jonka veroista ei koskaan ole nähty
Amerikan näyttämöillä. _'Kreikkalainen orja_ eli Konstantin
Kostaja' on tämän järkyttävän murhenäytelmän nimi!!!
_Huomautuksia_
Jos S.P. käyttäisi vähemmän saippuaa kättensä pesemiseen, ei
hän joka kerta myöhästyisi aamiaiselta. Pyydetään ettei A.S.
viheltäisi kadulla. Olisi hyvä jos T.T. ei unohtaisi Amyn
ruokaliinaa. A.W. älköön nurisko vaikka hänen hameissaan ei
olekaan yhdeksää rimsua.
_Viikkoraportti_
Meg -- hyvä.
Jo -- paha.
Beth -- hyvin hyvä.
Amy -- keskinkertainen.
Kun puheenjohtaja oli lukenut lehden (pyydän vakuuttaa lukijoilleni,
että se on oikea jäljennös oikeasta lehdestä, jonka oikeat
tytöt kerran maailmassa ovat kirjoittaneet), seurasi myrskyisiä
kättentaputuksia, minkä jälkeen herra Snodgrass nousi tekemään erään
ehdotuksen.
-- Herra puheenjohtaja, hyvät herrat, hän alkoi parlamenttipuhujan
tapaan, pyydän ehdottaa kerhoomme erästä uutta jäsentä --
henkilöä, joka mitä suurimmassa määrin ansaitsee tämän kunnian,
olisi siitä syvästi kiitollinen ja arvaamattoman suuresti lisäisi
kerhon hauskuutta ja henkevyyttä ja lehden kirjallista arvoa sekä
olisi iloksi kaikille. Ehdotan herra Theodore Laurencea P.K:n
kunniajäseneksi. Otetaan nyt hänet!
Jon äänensävyn ja puhetyylin äkillinen muuttuminen sai tytöt
nauramaan, mutta kaikki näyttivät levottomilta eikä kukaan sanonut
mitään, kun Snodgrass istuutui.
-- Ratkaisemme asian äänestyksellä, sanoi puheenjohtaja. -- Ne, jotka
kannattavat ehdotusta, vastatkoot: "Suostutaan."
Jon äänekästä vastausta seurasi kaikkien ihmeeksi Bethin ujo
"suostutaan".
-- Toisin ajattelevat vastatkoot: "Ei."
Meg ja Amy vastasivat "ei", ja herra Winkle nousi sanomaan erittäin
kaunopuheisesti:
-- Emme tahdo poikia, he vain meluavat ja virnistelevät. Tämä on
naisten kerho ja sen pitää pysyä yksityisenä ja kaikin puolin
säädyllisenä.
-- Hän voi nauraa lehdellemme ja tehdä meistä perästäpäin pilaa,
huomautti Pickwick kierrellen pientä otsakiharaansa kuten aina
ollessaan neuvoton.
Snodgrass nousi hyvin vakavana. -- Sir, annan teille kunniasanani,
ettei Laurence koskaan tekisi mitään sellaista. Hän kirjoittaa
mielellään, ja hän antaa oikean sävyn sepustuksillemme ja estää meitä
olemasta siirappimaisia, ettekö ymmärrä? Hän antaa meille paljon, ja
meillä puolestamme on varsin vähän annettavaa hänelle. Mielestäni
vähin mitä voimme tehdä on, että otamme hänet jäseneksi kerhoomme ja
toivotamme hänet tervetulleeksi, jos hän vain suostuu.
Tämä hieno viittaus Laurien ansioihin sai Tupmanin hypähtämään
pystyyn ja huudahtamaan päättäväisesti:
-- Meidän täytyy ottaa hänet, vaikka pelkäisimmekin. Minä sanon että
hän saa tulla, ja hänen isoisänsä myös, jos häntä haluttaa.
Bethin innostus tarttui koko kerhoon, ja Jo nousi tuoliltaan ja meni
puristamaan hänen kättään.
-- Äänestetään nyt uudestaan. Muistakaa kaikki, että hän on meidän
Lauriemme, ja vastatkaa myöntävästi! huusi Snodgrass kiihtyneenä.
-- Suostutaan, suostutaan, suostutaan! kuului viipymättä kolmesta
suusta.
-- Hyvä, kiitän teitä! Ja koska on hyödyllistä 'ottaa aikaa
kauluksesta kiinni', kuten Winkle sattuvasti huomauttaa, pyydän saada
heti esittää uuden jäsenemme.
Ja koko kerhon kauhuksi Jo avasi vaatekomeron oven ja näkyviin tuli
Laurie, joka istui mattokasalla tulipunaisena pidätetystä naurusta.
-- Sinä heittiö! Sinä kavaltaja! Jo, kuinka saatoit! huusivat toiset
tytöt, kun Snodgrass voitonriemuisena talutti ystävänsä pöydän luo ja
käden käänteessä istutti hänet tuoliin ja sitoi kunniamerkin hänen
kaulaansa.
-- Te kaksi lurjusta, kylmäverisyytenne on hämmästyttävä, aloitti
herra Pickwick. Hän koetti rypistää kulmakarvojaan uhkaavasti, mutta
onnistui saamaan kasvoilleen vain ystävällisen hymyn. Uusi jäsen
pysyi kuitenkin tilanteen herrana. Hän nousi, teki siron kumarruksen
puheenjohtajan istuinta kohti ja lausui erittäin kohteliaasti:
-- Herra puheenjohtaja ja hyvät naiset -- anteeksi, herrat --
sallikaa minun esittää itseni. Sam Weller, kerhon nöyrin palvelija.
-- Hyvä, hyvä! huusi Jo heiluttaen takanaan olevan vanhan
vuoteenlämmittimen kädensijaa.
-- Uskollinen ystäväni ja jalomielinen suojelijani, joka on esittänyt
minut kunnianarvoiselle kerholle sangen mairittelevalla tavalla,
jatkoi Laurie vilkkain kädenliikkein, ei ole syypää tämän illan
alhaiseen sotajuoneen. Minä suunnittelin sen, ja hän suostui vasta
pitkien arvelujen perästä.
-- No no, älä nyt ota koko syytä niskoillesi, minähän keksin
vaatekomeron, keskeytti Snodgrass, joka iloitsi kepposesta
sanattomasti.
-- Älkää välittäkö hänen sanoistaan. Minä kelvoton olen syypää
kaikkeen, sanoi uusi jäsen nyökäyttäen päätään herra Pickwickille
kuten Sam Weller ainakin. -- Mutta kautta kunniani en koskaan enää
tee niin, vaan omistan tästä lähtien kaiken intoni ja harrastukseni
tämän kuolemattoman kerhon hyväksi.
-- Kuulkaa, kuulkaa! huusi Jo ja löi rumpua vuoteenlämmittimellä.
-- Jatkakaa, jatkakaa! sanoivat Winkle ja Tupman, ja presidentti
nyökäytti suopeasti päätään.
-- Tahdoin vain sanoa, että pieneksi kiitollisuudenosoitukseksi minua
kohdanneen kunnian johdosta ja naapuri valtojen välisten yhteyksien
edistämiseksi olen järjestänyt postitoimiston puutarhan etäisimpään
nurkkaan pensasaidan luokse. Se on kaunis, tilava rakennus, jonka
ovissa on munalukot ja jonka järjestämisessä on pidetty silmällä
käyttäjien mukavuutta. Ennen se oli kaniinikoppi, mutta olen tukkinut
lävet ja tehnyt kattoon aukon, josta voi pistää sisään kaikenlaisia
viestejä ja siten säästää kallista aikaamme. Sinne voi tuoda
kirjeitä, käsikirjoituksia, kirjoja ja paketteja, ja kun kummallakin
osapuolella on oma avaimensa, olen varma että asia tulee herättämään
suurta tyytyväisyyttä. Sallikaa minun jättää kerholle avain ja
suuresta ystävällisyydestänne kiittäen istuutua jälleen.
Vilkkaat kättentaputukset tervehtivät herra Welleria, kun hän pani
pienen avaimen pöydälle ja istuutui. Vuoteenlämmitintä heilutettiin
ja rummutettiin hurjasti, ja kului hetkinen ennen kuin järjestys
palautui. Sitten seurasi esityksen johdosta pitkä keskustelu, johon
kaikki ottivat innokkaasti osaa.
Kukaan ei koskaan katunut, että Sam Weller oli otettu mukaan,
sillä innokkaampaa ja hauskempaa jäsentä ei millään kerholla voi
olla. Hänen puheensa saivat kuulijat vääntelemään naurusta, ja
hänen kirjalliset sepustuksensa olivat erinomaisia -- milloin
isänmaallisia, milloin koomillisia tai jännittäviä, mutta ei koskaan
siirappimaisia. Jo piti niitä Baconin, Miltonin tai Shakespearen
kynän jälkien arvoisina ja muovaili omia teoksiaan niiden mukaan,
mielestään erinomaisesti.
P.T. oli verraton pieni laitos ja menestyi mainiosti, sillä
sen välityksellä saapui vastaanottajille melkein yhtä paljon
hauskoja viestejä kuin oikean postilaitoksenkin. Murhenäytelmiä ja
kaulahuiveja, runoja ja hedelmiä, kukansiemeniä ja pitkiä kirjeitä,
nuotteja ja piparkakkuja, kalosseja, kutsukortteja, nuhdesaarnoja
ja sutkauksia. Vanha herrakin huvitteli usein lähettämällä
'naapurivaltaan' oudonnäköisiä paketteja, salaperäisiä tervehdyksiä
ja hullunkurisia sähkeitä, ja hänen puutarhurinsa, jonka Hannan
suloinen olemus oli sokaissut, lähetti tälle Jon välityksellä
rakkauskirjeen. Kylläpä nauru maistui, kun salaisuus tuli ilmi.
Vielä ei osattu uneksiakaan, kuinka paljon rakkauskirjeitä tuo pieni
postitoimisto välittäisi tulevina vuosina.
11.