Maria. Oskar. Tiainen. Gideon.
_Gideon_. Rouvansa jalkojen juuressa! Ajattelematon! (Hiljaa Oskarille.)
Vaiti! Vaiti!
_Oskar_. Ei, setä, olen tunnustanut kaikki.
_Gideon_. Hassutusta! Se sotamies ei tietänyt mitään!
_Oskar_. Mutta vaimoni tietää sitä enemmän... hän tietää kaikki!
_Gideon_. Onko se mahdollista?
_Oskar_ (puoliääneen, osoittaen vaimoaan). No, hyvä... »Ah, Oskar,
odotan sinua»...
_Gideon_. Kaiken nimessä, se olitte te!?
_Maria_ (uhaten sormellaan). Ai, ai, setä, te olitte minua vastaan...
mutta rangaistus seuraa! Taistelun jälkeen palkitsee voittaja
liittolaisensa vihollisen kustannuksella, sen te kai vanhana sotilaana
tiedätte? (Tiaiselle.) Herra Tiainen, te saatte mennä Esterin kanssa
naimisiin, sillä mieheni antaa täydestä sydämestään suostumuksensa.
_Gideon_. Mitä hittoa!?
_Maria_. Ja tekin, rakas setä... Suokaa herra Tiaiselle ja Esterille
tämä onni!... Mitä haittaa niin monen valloituksen ja voiton jälkeen
pieni tappio? (Tiaiselle.) Olen teille luvannut myös sotakustannuksien
korvaukseksi myötäjäiset. Te saatte viisisataatuhatta markkaa!
_Tiainen_. Minäkö, rouva?
_Maria_. Oh, ei teidän sentähden tarvitse ruveta kapinoimaan.
Myötäjäiset eivät tule mieheltäni.
_Oskar_. Onneksi!