Maria. Oskar. Tiainen. Gideon. Loviisa.
_Loviisa_. Rouva, rouva. Tässä minä olen ja Jaakko, minun kultaseni
myös. Hän odottaa alhaalla.
_Maria_. Meille tuottaa iloa nähdä hänet ja toimittaa teidät naimisiin.
_Oskar_ (iloisesti). Niin, Loviisa, suurta iloa!
_Loviisa_ (rohkeasti). Ja mitä tulee paikkaan, jota pyysin hänelle,
niin on itsestään selvää...
_Maria_. Ettei sinun eikä hänen enää tarvitse ajatella sitä.
_Oskar_. Vaimoni ja minä pidämme vaatimusta kohtuuttomana.
_Loviisa_ (hämmästyen). Silloin... jos niin on... (Käsittäen, hiljaa
Oskarille.) Silloin sanon kaikki.
_Oskar_ (ääneen). Antaa kuulua.
_Loviisa_ (hiljaa Marialle). Rouva, minä ilmaisen kaikki.
_Maria_. Kyllä minun puolestani!
_Loviisa_ (mennen Gideonin luo). Kuinka, herra?...
_Gideon_. No, jaa... sano vain kaikki... mikään ei estä sinua...
_Loviisa_ (hämmästyneenä). Todella! Näyttää siltä, että minä tässä
oikeastaan tiedän kaikkein- vähimmin.
_Oskar_ (Gideonille). Ja minä luulin pettäneeni vaimoani.
_Gideon_. Niin, kuulehan, me molemmat olemme petettyjä pettureita!
_Oskar_ (kääntyen vaimonsa puoleen). Ja todellisuudessa minä en
kuitenkaan ollut rikollinen...
_Maria_. Mutta rangaistus sinun täytyy kärsiä.
_Oskar_. Ymmärrän, pikku veitikka, se maksoi minulle auton...
_Maria_. Ja tehtailijan kauniin maatilan!
Väliverho.