Oskar. Gideon.
_Oskar_ (hengähtäen). Vihdoinkin! (Etsii kirjeen paperien alta.) Nyt
voin katsoa, mitä tuo onneton minulle kirjoittaa.
_Gideon_ (tulee keskiovesta). Tässä minä olen. Tulen maistraatista,
jossa kävin ottamassa selkoa siviliavioliiton solmiamisesta.
_Oskar_. Oi, hyvä Jumala! Mahdotonta... mahdotonta nyt.
_Gideon_. Mitä sinä siinä höpiset?
_Oskar_ (antaa hänelle kirjeen). Lukekaa, setä... lukekaa tämä
Loviisan kirje.
_Gideon_. »Ah, Oskar!»
_Oskar_. Miksi palvelustytötkin on opetettu kirjoittamaan!
_Gideon_. »Ah, Oskar! Herra Tiainen, nuori kanslisti, lupaa minulle
kolmetuhatta markkaa, jos hän saa Ester-neidin vaimokseen.» — Ahaa,
enkö minä heti sanonut, että Tiainen on rakastunut häneen!
_Oskar_. Mitä se minuun kuuluu? Lukekaa edelleen...
_Gideon_ (lukee). »Minä pyydän siis, käskemättä teitä —»
_Oskar_. Mokoma sananmuotokin!
_Gideon_. »Antamaan hänet jo tänään Tiaiselle... Jos ette... silloin
sanon kaikki rouvallenne!»
_Oskar_. Hän sanoo kaikki, kuten kuulette! Mikä kohtaus... mikä melu...
mikä häväistys!
_Gideon_. Anna minun kuitenkin olla rauhassa!
_Oskar_. Kunniani, rauhani tähden... täytyy ehdottomasti...
_Gideon_. Minunko hävittää omani?
_Oskar_. Ei, mutta jos te välttämättä tahdotte mennä naimisiin, niin
onhan niin paljon muita naisia! Miksi te tahdotte juuri tämän, jonka
tuskin tunnette ja joka on varaton?
_Gideon_. Varatonko? (Painokkaasti.) Hänellä on viisisataatuhatta
markkaa!
_Oskar_. Ei ole, sillä eihän hän saanut perintöä, vaan hänen serkkunsa!
_Gideon_. Niin, hänen serkkunsa sai... Mutta anna kuolleiden olla
rauhassa, nyt perii Ester!
_Oskar_. Mitä sanotte?
_Gideon_. Noin kolme viikkoa sitten joutui serkku auto-onnettomuuteen
ja kuoli tekemättä testamenttia...
_Oskar_. Oletteko varma siitä?
_Gideon_. Olin eilen ulkoasiainministeriössä, kun tieto juuri saapui...
Ei ole ketään muita sukulaisia eikä perillisiä kuin Ester...
_Oskar_. Nyt minä vasta käsitän teidän auliutenne!
_Gideon_. Sinä olet luvannut minulle... No, kerta kaikkiaan, jos et
pidä sanaasi, ei minunkaan tarvitse pitää... minun ei tarvitse olla
puhumatta vaimosi läsnäollessa...
_Oskar_ (kauhistuen). Setä!
_Gideon_. Tee päätöksesi!
_Oskar_. Mitä te tahdotte minun tekevän?... Miten minä voin päästä
vapaaksi tuon tyrannimaisen palvelustytön ikeestä, tuon palvelustytön,
joka niin kylmästi käyttää hyväkseen heikkouttani?
_Gideon_. Ei mikään ole yksinkertaisempaa! Tämän kirjeen käsiala
osoittaa, että hän toimii vain ylempää tulleen määräyksen mukaan.
_Oskar_. Niinköhän?
_Gideon_. Kuten kaikissa luottamustehtävissä! Kolmetuhatta markkaa
liittää hänet vastapuolueeseen. Jos hänelle annetaan neljätuhatta,
kuuluu hän meikäläisiin... ja on vaiti...
_Oskar_. Luuletteko niin?
_Gideon_. Minä toimitan sen asian, minä otan kaikki niskoilleni.
_Oskar_. Ah, setä, kuinka kiitollinen olenkaan! Minua vain säälittää
tuottaa teille kustannuksia.
_Gideon_. Oho, sitä en tarkoittanut. Kustannukset saat sinä osallesi...
ja rahasi, jotka minulla on...
_Oskar_. Minusta tuntua kuitenkin...
_Gideon_. Miltä sinusta tuntuu?
_Oskar_. Kuka tässä tahtoo naimisiin?... Te!
_Gideon_. Tietysti. Mutta kuka on syntipukki? Sinä! Kenen siis täytyy
kärsiä? Sinun!
_Oskar_. Sallikaa...
_Gideon_. Tuossa tulee se viekas kissa...