Maria. Oskar.
_Oskar_ (istuu kirjoituspöydän ääreen ja kätkee kirjeen paperien,
alle). Onneksi ei vaimoni ole mitään nähnyt... Jumala suojelee
aviomiehiä!
_Maria_ (on nyt tullut hänen taakseen). No, Oskar, etkö sinä kirjoita?
_Oskar_ (hämmästyneenä). Minä... minä etsin juuri sopivaa johdantoa...
ja kynänvartta.
_Maria_ (antaa hänelle kynänvarren). Tässä on. (Nojautuu hänen
olkapäätään vastaan.) Häiritsenkö sinua?
_Oskar_. Et.
_Maria_. Tahdoin vain sanoa sinulle, sillaikaa kun kirjoitat,
tehtailijan maatilasta, ettei kukaan muu kuin hän itse ole saattanut
minua ajattelemaan sen ostoa... hän on yleensä hyvin rakastettava...
hyvin kiltti minulle...
_Oskar_ (yrittää nauraa). Niin, voisi miltei luulla, että hän
mielistelee sinua...
_Maria_ (nauraa). Sitä hän tosiaan tekeekin... mutta hän tuhlaa suotta
aikaansa, sillä minä sanoin heti hänelle: »Rakastan puolisoani, ja
niin kauan kuin hän rakastaa minua, niin kauan kuin hän on minulle
uskollinen...»
_Oskar_ (itsekseen). Hyvä Jumala!
_Maria_. Jos kaikki muuttuu... sitten kyllä... Onneksi ei tässä
suhteessa ole mitään pelättävää, vaan nyt on puhe ennen muuta
maatilasta, joka sijaitsee hyvin terveellisellä paikalla, kuten hän
sanoo... ja sinun heikontuneen terveytesi vuoksi...
_Oskar_ (kirjoittaen). Oh, minä olen aivan terve.
_Maria_. Et, et, minä olen samaa mieltä kuin hänkin, sillä jo jonkun
aikaa... Etkä sinä tänäänkään näytä aivan terveeltä.
_Oskar_. Se johtuu siitä, ettei minulla ole mieluista tehtävää...
_Maria_. Sinä tarvitset raitista ilmaa. Meillä pitää olla maatila,
jolle sinä joka ilta voit lähteä lepäämään toimistasi. Niin, sinä
tarvitset sitä... ja koska hyvinvointisi riippuu siitä... ja sinä pidät
minusta, rakas mieheni...
_Oskar_. Voitko sinä epäilläkään sitä?
_Maria_ (hellästi). En jätä sinua, ennenkuin suostut.
_Oskar_ (itsekseen). Hän näyttää valitsevan sellaiset hetket, jolloin
en voi häntä vastustaa. (Ääneen.) No, hyvä sitten, niin... minä
suostun... ostan sen sinulle... lahjoitan sen sinulle...
_Maria_. Autonko myös?
_Oskar_ (kärsimättömästi). Myöskin auton!
_Maria_. Ah, kuinka hyvä, kuinka rakastettava sinä olet! Minä kerron
sen koko maailmalle... ja ensin kanslistille, joka on vielä täällä,
koska hän odottaa sinun vastaustasi.
_Oskar_. Enkä minä ole vielä voinut kirjoittaa edes paria riviä!
_Maria_. Niin, minä tässä pidätän sinua... Hyvästi, rakas mieheni.
_Oskar_. Hyvästi, rakkaani!
_Maria_. Nyt päästän sinut rauhaan. Hyvästi, Oskar.
_Oskar_. Hyvästi, Maria.
(Maria menee vasemmasta ovesta.)