»Hyvää yötä!» huusivat monet äänet vastaan.
Mummi työntyi nyt sisään kääriytyneenä saaleihin ihan leukaan asti.
»Miten ihmeessä minä nyt pääsen kotiin, kun isäsi on jo laputtanut
tiehensä kaksi tuntia sitten?» hän päivitteli.
»Eipä niinkään», virkahti Pete ilmestyen ovelle toinen silmä kiinni
siristettynä ja sormi nenällä. »Ukkeli on istunut takaportaalla koko
illan kuunnellen ja ihmetellen. Ei hän niin pahoja tee, vaikka pauhaa.»
Ja silloin kuuluikin surkea ääni eteisestä: »Etkö sinä _ikinä_ lähde
kotiin, äiti? Minä olen kuollakseni väsynyt odottamiseen.»
Nuoruuden kevät oli Mummille kukkinut uudestansa sen jälkeen kuin lapsi
syntyi.
»Hyvää yötä, Pete», hän huudahti portilta. »Toivotan monen monta yhtä
onnellista ristiäisjuhlaa.»
»Yhdet juhlat riittivät sinulle itsellesi, äiti», vastasi Caesar ja
sitten hänen äänensä häipyi vaunun pyörien ratinaan kadulla.
Philip oli astunut arkihuoneeseen. »Suliahan ei ole vielä mitään
kiirettä», tuumi Pete. »Lasi viiniä ensin? Eikö? Minä olen lähettänyt
hakemaan hevostasi »Mitrestä». Tuossahan se jo tuleekin: tunnen sen
käynnistä. Minun täytyy saattaa sinua kaikissa tapauksissa. Missä se
lyhty nyt on?»
He astuivat ulos. Pete näytti tulta, kun Philip nousi hevosen selkään,
ja saattoi häntä vanhojen puiden varjostamaa käytävää valtatielle.
»Ihana ilta ratsastaa, Phil. Kuuntele! Tuo on lantakuskin kärryjen
ratina Balluren tiellä. Kas niin, hyvää yötä! Hyvää yötä ja Jumala
sinua siunatkoon, kelpo vanhapoika.»
Katen korviin kaikui sisälle Philipin »hyvää yötä», hevosen kavioiden
kopse kivitetyllä tiellä ja kuolainten kilinä. Sitten eteisen ovi
lyötiin kiinni ja jysähdys kumisi kuin hautaholvissa, vitjat vedettiin
paikoilleen ja Pete ilmestyi huoneeseen.
»Miten ihana ilta meillä onkaan ollut! Ja nyt vuoteeseen.»