Varhain seuraavana aamuna torven ääni herätti ihmiset unesta. Se
alkoi jossain kylässä, kulki sieltä kuiluun, siirtyi yli sillan,
kaikui pelloilla ja vuorilla ja lopuksi ulvoi kiihkeimmin ja rämisevin
epäsoinnuin morsiustalon ympärillä. Tämä levoton melunpitäjä päivän
sarastaessa oli häiden sanansaattaja. Kirkuvat epäsoinnut puhalsi herra
Jonaique pullistelevista keuhkoistansa.
Ennen päivän valkenemista oltiin »Keijukaisessa» jalkeilla. Aamun
varhaisimpina hetkinä Nancy Joe puhdisti ja pyyhki jokaisen nurkan.
Sen jälkeen Mummi lopetti kakkujen ja leivosten paistamiset uunissa
ja muoteissa. Pian tulivat myöskin naapurien eukot hakemaan härän- ja
lampaanpaisteja, kananpoikia ja ankkoja, jotka he valmistivat kotonansa
päivällisiä varten. Nyt tuli naisten saada vapaasti puuhata ja touhuta,
ja kaikki laiskottelevat miehet toimitettiin pois tieltä.
Yhdeksättä käydessä haukattiin aamiaista seisoaltaan, ja sen jälkeen
oli jokaisen aika ajatella pukeutumista. Taaskin täytyi miehet saada
valmiiksi, ennenkuin naiset saattoivat ollenkaan alkaa. Jo huudettiin
auttajia jonnekin yläkerran huoneihin. Mummi otti Caesarin osallensa.
Peten pukemisesta piti Nancy Joe huolta.
Viime hetkenä huomattiin, että Pete ei ollut muistanut hankkia
itsellensä valkoista paitaa. Eihän voinut ajatella, että hän vihillä
käyttäisi samaa flanellipaitaa, jossa oli matkustanut kotiin Afrikasta.
Se ei mitenkään käynyt laatuun, ei olisi ollut sopivaa eikä arvokasta.
Ei ollut muuta neuvoa kuin lainata paita Caesarilta. Tämä oli vanhaa
muotia ja Peteä ujostutti ottaa sitä. »Ottakaa se, muuten ette saa
mitään», sanoi Nancy ja työnsi hänet huoneeseen. Kun hän tuli siellä
ulos hän asteli jäykkäniskaisena alas ja kaulus ulottui molemmilla
puolin korviin ja kasvojen kohdalla sojotti kahden puolen kuin lepakon
siivet päättyen pitsinipukkoihin ja hänen tuli tarkasti varoa, ettei
puhkaisisi silmiänsä näihin raudankoviksi kovetettuihin nurkkiin.
Samana hetkenä ilmestyi myöskin Caesar puettuna kellerviin housuihin,
kirjaviin liiveihin ja suippohelmaiseen hännystakkiin, päässä korkea
musta huopahattu.
Keittiö oli täynnä miehiä ja naisia ja nuoria miehiä oli kerääntynyt
ryhmiin talon ulkopuolelle, muutamat istuen satuloissa koristettujen
hevostensa selässä, sillä he aikoivat saattaa morsiusparia kotiin
kirkosta. Muutamilla oli mukana ladatut pyssyt laukaistuksensa
kunnialaukaukset kun morsiuspari ilmestyisi. Muutamat taas sitoivat
puiden välille nuoria, joihin oli sidottu kirjavia nenäliinoja lipuiksi.
Ihmisjoukko ulkopuolella yhä suureni joka hetki ja sisällä kävi yhä
ahtaammaksi liikkua. Lukkari John pilkisti sisään matkalla kirkkoon ja
kuiskasi Petelle, että kaikki oli valmiina ja he veisaisivat ihanan
virren.
»Ei ole monta miestä, joiden häistä minä tahdon nähdä näin paljon
vaivaa», sanoi John. »Kun tulette puistokäytävälle, katsokaa silloin
sinne päähän, niin saatte nähdä minut.»
»Eipä hänessä nyt ole ihmeitä kuulla eikä nähdä koko miehessä»,
kuiskasi herra Jelly Peten korvaan lukkari Johnin mentyä. »Miesrahjus
on yhtä musikaalinen kuin minun vanha saappaani. Kuulittako
torvensoittoa tänä aamuna, herra? Minään hääpäivänä minä en ole noussut
ylös niin varhain. Kun te menette kirkkoon, annan minä kuulua 'Mustan
ja harmaan'.»
Mummi ilmestyi esille päässään suunnattoman suuri puolikuunmuotoinen
hattunsa, jonka alta hänen valkea pitsimyssynsä pisti esille; ja hänen
jäljessään asteli Nancy Joe puettuna ylenmäärin rimsuihin, pitseihin ja
tupsuihin ja monta tuumaa tavallistansa pitempänä, niiden sulkien ja
kukkien vuoksi, jotka peittivät hänen tavallisesti paljasta päätänsä.
Sitten alkoivat kirkonkellot soida, ja Caesar päästi pitennetyn »ö —
höm!» ja sanoi voimakkaalla äänellä: »Ovatko vaunut saapuneet?»
»Ne ajavat juuri sillan yli», sanoi joku ovelta ja pian pysähtyivät
peitetyt vaunut oven eteen.
»Ovatko kaikki valmiina?» kysyi Caesar..
»Odottakaa vähän», virkahti Pete ja sitten hän kääntyi Nancy Joehen
kysyen: »Pitääkö miehen olla iloinen hääpäivänänsä, Nancy?»
»No, totta kai, te vanha hanhi. Kuinkas muuten?» hän vastasi.
»No, siinä tapauksessa ilmoitan teille, ettei ainoakaan ihminen voi
olla hyvällä tuulella tällaisessa paidassa», selitti Pete. »Minä menen
ja muutan sen.»
Kahta minuuttia myöhemmin hän palasi iloisena ja luonnollisena, ja
hänen flanellipaitansa sopi mainiosti hänen siniseen merimiespukuunsa.
»Kutsukaa nyt morsian», sanoi Caesar.