»Miksi te sanoitte minua keikailevaksi?»
»Tehkää kuten haluatte.»
»Niin teenkin. Philip! Philip! Phil! Hän on mennyt.» Matka Douglasista
Sulbyyn oli kaksikymmentä englannin penikulmaa, mutta Philip oli
»Keijukaisessa» taas seuraavanakin iltana. Hän näki satuloidun hevosen
sidottuna portin pieleen ja Ross oli huoneessa ratsupiiska kädessänsä
läimäytellen sillä kiiltäviä säärystimiänsä.
Kun Philip ilmestyi, Kate alkoi näyttää levottomalta ja Ross sai häijyn
näköisen ilmeen. Caesarilla, joka istui takan ääressä juoden teetänsä,
oli epämieluisa sanaharkka vaimonsa kanssa joka puuhaili lieden
vieressä.
»Pahasti, pahasti on asiat. Hänen elämänsä on kelvotonta ja likaiset
sanat valuvat hänen kieleltänsä», sanoi Caesar.
»Sinä liiottelet, isä!» sanoi Mummi. »Nuorukainenhan on hyvin
sivistynyt ja tytöt ovat tyttöjä. Mitä vahingoittaa joku sana, katse
tai nauru, kun ollaan nuoria ja kauniita.»
»Parempi, jos hänen kasvonsa olisivat rokonarpiset, kuin että hän
joutuu helvettiin», sanoi Caesar. »Kaikki liha on ruoho: ruoho kuivuu,
kukkanen kuihtuu.»
Nancy Joe tuli sinä hetkenä maitokamarista. »Herra hyvästi siunatkoon!
Oletteko te tuollaista nähneet?» hän voivotteli. »Minä oikein
ihmettelen Kittyä, mutta tuollaisiahan miehet ovat, he hymyilevät ja
naureskelevat, eivätkä sentään tarkoita mitään.»
»Hm. Kyllä ne tarkoittavat paljonkin», mörisi Caesar.
Ross oli vapautunut siitä epämieluisasta tunteesta, joka hänet oli
vallannut Philipin saapuessa ja kertoi nyt jotakin juttua, josta ainoat
sanat, jotka saapuivat keittiöön, olivat »minä tiedän, minä tiedän» ja
ne kertautuivat lakkaamatta.
»Te tunnutte tietävän hyvin paljon, herra», huudahti Caesar. »Mutta
tiedättekö, mitä on tulla pelastetuksi?»
Seurasi hetken äänettömyys, jonka kuluessa Ross kiilloitti suurta
sinettisormustansa raidallisiin samettiliiveihinsä, sitten hän sanoi:
»Onkohan isäntä vähän päästänsä sekaisin?»
»Minun mieheni on maallikkosaarnaaja ja hän aina koettaa käyttää
tilaisuutta hyväkseen käännyttääksensä syntisiä», sanoi emäntä rauhaa
rakentaen.
»Sitäkö se vain olikin?» hymähti Ross. »Minä ajattelin, että hän oli
ottanut muutakin viiniä kuin sakramentin.»
»Vaimo, sinä olet minun ristini», mutisi Caesar, »mutta ei kruunua
ilman ristiä.»
»Jätä naisten asiat rauhaan, isä, niin on parasta», sanoi Mummi.
»Naura, kuinka paljon haluat, vaimo. Yksi on kuitenkin ylhäällä, yksi
on ylhäällä, joka näkee.»
Ross jatkoi keskusteluansa Katen kanssa, mutta tyttö näytti hyvin
pelästyneeltä. Philip kuunteli kaikin voimin korviansa höristellen ja
kuuli kaiken, mitä sanottiin.
»Minun pitäisi nyt jo olla poissa täältä. Siellä on hienot illalliset
Handsome Honeyssa, vaikkapa en nyt puhuisikaan iankaikkisista
opiskeluista ja tutkinnoista, mutta jostakin syystä minä en voi itseäni
kiskoa irti täältä. Miksikä en? Ettekö voi arvata? Ette? Eikö, ole
aavistustakaan siitä? Minä menisin jo huomenna — Kitty. Saanko kuiskata
sanan teidän korvaanne — —»
»Mutta toden totta, ei suinkaan hän aikone suudella tyttöä», sanoi
Caesar. »Jos hän sen tekee, silloin niin totta — nyt hän sen teki.
Varokaa, herra.»
Caesar oli hyökännyt jaloillensa ja sinä hetkenä koko talo oli
liikkeessä. Ross kohotti päätänsä, kuten kukko. »Puhuitteko minulle
jotakin, herra?» hän kysyi.
»Puhuin, enkä minä pyydä teitä tekemään tuolla tavalla toista kertaa»,
sanoi Caesar.
»Millä tavalla», hymähti Ross.
»En kehotta teitä hakkailemaan tyttöä, joka ei ole teille sovelias.»