Sveitsin lauluja.
1.
Kalastajapoika.
Vesi uimahan vaativi, maininki päilyy,
poika rannalle nukkui, ruohikko häilyy,
hän helkkehen kuulee
kuin huilujen ois,
kuin enkelikuorot
maill' Edenin sois.
Hän herää, jo autuutta ahmaisee,
hänen rintaansa lainehet huuhtoelee.
Soi aalloista ääni:
mies nuor', ole mun!
Ma nukkujan noudan
jo nuorena sun.
2.
Paimen.
Kesä keikkuen läks,
jäi laitumet huoleen,
syys saa, kotipuoleen
jo paimenet käy.
Me vuorille lähdemme, jällehen näymme,
käen laulavan kanssa kun laaksoja käymme,
kun lähtehet läikkyy ja maa pukeuu,
runot raikuu ja tohisee toukojen kuu.
Kesä keikkuen läks,
jäi laitumet huoleen,
syys saa, kotipuoleen
jo paimenet käy.
3.
Alppi-ampuja.
Jyly vuorilla käy, epävarma on tie,
ei pelkää, ken alppi-ampuja lie,
hän uljaana astuu,
on ympäri jää,
kevät ei kuki, virpi
ei vihreäpää.
Hänen allansa on meri usmainen ain,
hälle maailma on rako pilvien vain,
hän ihmisten kaupungit
unhoittaa,
mikä luonnon on muoto
ja kukkiva maa.
Walter.
Myötä nuoli, jousi
vuorta, korpea
metsästäjä nousi
aamunkoitossa.
Niinkuin ilmat ylhät
kotka hallitsee,
metsämiesi jylhät
vaarat vallitsee.
Nuolenkantamalta
hänen kaikki on,
saalis yltä, alta
yhtä verraton.
Hautavirsi.
Pian saapuu kuolo ihmisen,
ei pitkää anna aikaa armon,
pois tempaa kesken päivien,
pois syöksee kesken toimen, tarmon,
liet valmis tai et, pakko sulla
on tuomarisi eteen tulla.