Pieni Salamon oli jo wakaisena totutettu syömään makeita, jotka
terweywellen owat aiwan woaralliset. Mitä ikään hän näki muijen syöwän
ja juowan, annettiin epäilemätä senkin maistella. Mutta kun hän tuli
wanhaksi, hawahtiwat wanhemmat tämän pahan yltywän tawan, tahtoen
poikoansa siitä luopumaan.
"Sinä turmelet terweytesi," sano äiti sille, "kun syöt paljon makeita.
Se paha tapa soattaa sinua monasti kipeäksi, jos et aijossa luowu
siitä. Minä tunsin pojan joka oli yhtä menewä makeisiin kun sinä.
Kun hän tuli wanhemmaksi, ei hänellä aina ollut rahoja makeita
ostoa, ja ilman se ei tullut aikaan; mitäpä luulisit hänen siitte
tehneen? Se warasti rahoja tähän huonoon tarpeeseen mistä woan sai,
siksi kun se wiimen soatiin ilmi. Siis rangastiin poika ja pantiin
ojennushuoneeseen."
Tämmösiä warotuksia sai Salamon useen, mutta niitä ei se ottanut
warteen. Tosin se nyt ei wanhempiensa lässä-ollessa näyttänyt
ahnauttaan; mutta muijen näkywissa oli hän yhtä ahnas kun ennenkin,
waikka maha useasti oli warsin kipeä makeijen ylellisestä syömisestä.
Kerran oli taloutar pannut peälliskupin kyökin lauwalle. Wähän ajan
perästä tuli Salamon kyökkiin, älysi kupin, ja koska ei ketään ollut
huoneessa, nousi rahille ja joi peällisen suuhunsa. Samassa se kuuli
ihteään huuwettawan, siis pujahti hän wikkelästi kyökistä kennenkään
oiwaltamata, ja pahanteko jäi tällä kertoa tietämämättömyyteen.
Tämä tapahtu niin syksy puoleen, että kirsimarjat jo oliwat joutuneet.
Äiti oli poiminut niitä kourallisen että antoa Salamonille, sillä se
ei tietänyt mitä poika kyökissä oli hötkässyt. Siunoaman ajalla oli
marjat syöty, ja Salamon olisi suonut soawansa niitä enemmänkin. Mutta
wähän ajan perästä rupesi sen wahtoa puremaan. Äiti lohutteli sitä
kiwun kyllä taukoaman; mutta tauti äity ehtimiseen, jotta poika oli
kauheassa tuskassa, ja heitteliin lewotonna wuoteella. Nyt kysyttiin
siltä mitä hän oli syönyt ennen kirsimarjoja? ja häpeäkseen täyty sen
wiimen tunnustaman kuinka hän kyökissä oli käyttänyt ihteäan. Nyt ei
sitä eneä keneenkään tullut surko. Kaiken iltoa ja yötä hän ei soanut
unta, ja täyty peälliseksi tulewana päiwänä olla huoneessa, ja ottoa
kaikellaisia karwaita rohtoja; mutta sisarukset saiwat luwan mennä
käwelemään mehtikköön, jossa niillä oli aiwan ilonen.
Nyt Salamon koki warotella ihteään ahnauwesta, mutta kauwan ei hän
soattanut olla erillään juurtuneesta tawastaan, ja sai sentähen toas
kerran kärsiä yhtä kowan rangastuksen ahnautensa tähen. — Yhtenä
vainuna kun Salamon opettajan pois-ollessa yksinään oli koulusuojassa,
älysi hän nurkassa seisomalla pöywällä yhessä, lasissa, jotain maijon
ja wein näköstä. Kohta teki hänen mieli maistoa tätä, ja koska se oli
imelätä ryyppäsi hän puolen. Mutta wähän ajan perästä tunsi poika
ihtensä niin kipeäksi, jotta hänen täyty ruweta moata; mutta tauti woan
kiintiinty, se käwi walastun palttinan muotoseksi, kylmä hiki puhkesi
ohtassa, ja hän walitti korkeasti kauheassa tuskassa.
Wanhemmat huoleentuwat tästä. "Mikä sinussa on, Salamon," kyseli äiti;
"kun et toas olisi syönyt jotain wahingollista?"
Salamon. En minä juur ole syönyt, mutta maistelin minä kuitenkin jotain.
Äiti. Mitä maistelit? Nyt olet toas unouttanut monet warotukseni!
Jumala armahtakoon kuinka ahnas sinä olet!
Salamon. Pöywällä kouluttajan suojassa oli yhessä lasissa maijon
näköstä imelätä. Koska se mielestäni oli makeata, ryypin minä siitä
wähitellen nuin puolen werran.
Äiti. Onneton poika! Jumala ties mitä toas olet juonut? Entä jos nyt
olisi wiimenen päiwäsi!
Samassa tuli opettaja huoneeseen ja sano huojentuneille wanhemmille,
että hän oli laittanut oksennusrohtoja yhelle, sairaalle palkolliselle
talossa, ja sill'aikana kun opettaja wähän pyörähti pihalle tuli
Salamon huoneeseen, älysi rohot ja ahnauwessaan maisteli niitä.
"Siis soat toas," sanowat wanhemmat, "ansaitun rangastuksen
häpeällisestä ahnauwestasi. Hyöwyllinen on sinullen että soat nähä
kuinka ahnas rankasoo ihtensä."
Peälliseksi waikutti oksennusrohto niin hitaasti, että Salamon monta
tuntia yökötteli ja oli kauheassa tuskassa. Wielä toisena päiwänä oli
hän niin heikko, jotta hän tuskin hoiperoimalla peäsi permannon poikki.
Tämä, ynnä muita yhellaisia tapauksia soattowat häntä wiimen ottamaan
warteen wanhempiensa neuwoja ja warotuksia. Kuitenkin unoutti hän wielä
toisinaan kehuttawan peätöksensä, mutta kun hän hiljankin toen perästä
tahto siitä luopua woitti hän kuitenkin himonsa.
Nyt oliwat wanhemmat toisellaisia sitä kohtaan, sillä hyö ei eneä
tarwinneet panna piiloon mitä ennen warowat Salamonin ahnauwessaan
syöwän ja juowan. Ennen oli Salamonin nuorempi weli heijän poisollessa,
soanut puutarhan awaimen huostaansa, mutta nyt tohtiwat uskoa sitä
Salamonillenkin, joka nyt oli siweä ja luopunut entisestä terweywelle
wahingollisessa ahnauwesta.