Oapo ei ollut paha, mutta niin laiska ja ajattelematon, että hän useen
ei oiwaltanut mitä sille sanottiin. Wanhemmat ja opettaja oliwat
monasti sitä nuhtelleet tästä huolimattomuuwesta, woan se ei ottanut
heijän nuhteita eikä warotuksia korwiinsa, ja sai siis useasti katua
tätä wirhettään.
Kauniina kesäpäiwänä, kun Oapo wielä luki sisariensa kanssa
tawallisessa lukusuojassa, tuli isä ilosena sisään, sulosesti
puhutellen lapsiaan: "Koska tänään on lämmin ja selkeä ilma, on äitinne
ja minä aikonut mennä järwelle lystäilemään, ja myös terwehtimään
ystäwiämme, jotka asuwat tuolla järwen takana; ne teistä jotka
ahkerasti lukewat otamme mielusesti myötämme, jos woan lysteätten
tulla."
Ilo leimahti lapsien silmissä ja nyt koettiwat lukea kilpoa, kuka ennen
ennättäsi ja paraiten osoasi meärätyn lukunsa.
Pihasta kuulu huuto ja jyhäkkä, Oapo meni ikkunaan kahtomaan mikä
siellä olisi. Kaksi kerjäläispoikoa kisaili muka pihassa ja tekiwät
kaikellaista wallatonta koirankuria. Näitä kahteli Oapo niin uutterasti
että lukeminen unehtu, eikä sen koummin muistanut isänsä warotusta,
että joka, ahkerasti luettuaan, sai opettajalta luwan tulla mukaan,
pitäsi tunnin perästä tuleman wenetalaaseen.
Toiset lapset oliwat jo lukeneet meäränsä, ja oliwat nyt walmiit isänsä
keralla menemään rantaan. Wasta Oapo sai kiireen, sillä sekin olisi
mielusesti lähtenyt lystäilemään. Se rupesi siis ahkerasti lukemaan
meärättyä lukuaan, ja peäsikin siitä hiljankin wapaaksi; mutta kun hän
tuli walkamaan oliwat wanhemmat ja hänen ahkerat sisarensa jo kaukana
järwellä. Sentähen täyty hänen häpien ja itkussa silmin keäntyä kotiin,
katuen laiskuuttaan ja ajattelemattomuuttaan.
Toisen kerran tapahtu sille juur saman syyn kautta yhellainen seikka.
Se oli muka kauwan halunut soahakseen kelkan, jolla hän saisi laskea
mäkeä tulewana talwena. Isä oli myös antanut hänelle rahoja, että ensi
markkinoilla ostoa kelkan ihtelleen. Kun markinat tuli, sano sillen isä
että hän rengin kanssa warain oamusella pitäsi menemän ostamaan, että
saisi walita paraimman ennenkun kaikki oli myöty. Mutta Oapo ei pannut
tätä neuwoa mieleensä, eikä ollut milläänkään waikka isä ja renki
monasti muistutti että aika myöhästy ehtimiseen, ja jo pitäsi menemän
ostamaan. Mutta kun hän hiljankin peäsi pukuunsa ja meni markkinoille,
oli jo toiset pojat ostaneet kaikki kelkat, kun oli markkinoilla
kaupan; siis meni se nyrpeissään kotiin ja sai kaiken talwea katua
tottelemattomuuttaan. Isä oli rangastukseksi kieltänyt toisia poikia
lainoamasta Oapolle keikkojaan.
Yhtä huolimaton se oli tarkemmissakin asioissa. Se oli myös warsin
kankea oppimaan, ja jos sille selitti semmosia paikkoja, joita ei
hän ymmärtänyt, niin hän harwon wiihti kuunella mitä sanottiin. Jos
kärpänen lenti, kissa nauku, tahi pihalta kuulu wähänkin eäntä, unoutti
Oapo kirjan ja opettajan, miettien woan kaikellaista lapsellista, eli
kuten hän paraiten taitasi olla hywin wallaton.
Isä koetteli palkinnoilla ja makeilla houkutella sitä ahkeruuteen ja
ajattelemiseen. Siis koska hän osasi selitteä mitä isä eli opettaja
oli opettanut kehu sitä isä ja anto sille kaikellaisia pieniä lahjoja.
Mutta ei tämäkään keino auttanut Oapoa ahkeruuteen ja ajattelemiseen.
Yhtenä päiwänä tarinoi opettaja isän lässä-ollessa lapsille tapauksia
Ruohtin mainio kuninkaa wainoan Gustaf II. Adolphin elämästä. Isä,
jonka mieleiset nämä tarinat oliwat, otti heti seinältä kuwia, joissa
juur samat tapaukset oliwat kuivailtuna, ja lupasi näitä niille
lapsille, jotka muistiwat mitä kouluttaja oli kertonut. Kaikki lapset
pait Oapo toimittiwat nyt kukin yhen tapauksen niistä kun opettaja oli
kertonut tästä kuulusaasta kuninkaasta. Isä anto heille luwatut kuwat
ja kehu wielä peälliseksi lapsiensa ahkeruutta ja oiwaltawaisuutta.
"Entä sinä, poikani," se sano, "etkö sinäkin muista mitään?" — "En minä
eneä muista mitä opettaja toimitti," sano häpiäwä Oapo.
"Warsin paha on," sano huoletettu isä, "että olet niin oiwaltamaton,
sillon kun pitäsit pystyllä korwalla kuunteleman mitä opetetaan.
Sentähen sinun nytkin pitää kärsiä häpeän ettei soaha näitä kuwia,
joita yhtä mielusesti olisin antanut sinulle kun toisillekin
lapsilleni, jos et toas olisi ollut niin oiwaltamaton. Eikö ole suuri
häpeä, että nuoremmat weljesi ja sisaresi osoawat paremmin kun sinä,
etkä siittenkään luowu huolimattomuuwestasi ja ajattelemattomuuwestasi?"
Nyt rupesi Oaps häpiämään huolimattomuuttaan, ja kärsi raskaalla
mielellä rangastuksen, jonka hän sen kautta ihtelleen oli soattanut,
ja uhkasi ihtekseen toiste olla oiwaltawampi; mutta tämä häneseen
piittynyt tapa, ei millonkaan hänestä tyyten luopunut. Siis oli hän
kaiken ikänsä niin huolimaton imeinen, ettei hänen peälle kukaan
tohtinut luottoa, sai sentähen monasti kärsiä pilkoa ja häpeätä, ja
katua ettei hän lapsena ottanut wanhempiensa oppia ja neuwoja warteen.