Eljas ja Taawetti oli kaksi weljestä, mutta heijän tawoissa ja
käytöksissä oli warsin suuri erotus. Eljas, joka oli wanhempi, oli aina
puhas, mutta Taawetti aina likanen ja huolimaton.
Heti oamusilla kun Eljas hawahti puki hän ihtensä kohta ja siewään;
sillä hän oli tottunut iltasella riisutessaan panemaan woatteensa
yhteen paikkaan, ettei hän oamusilla tarwihtesi niitä hakea.
Taawetti hawautettiin yhellä ajalla kun wanhempi weli, mutta melkeen
aina oli Eljas jo täysissä woatteissa ennenkun Taawetti kerkesi
nousemaan wuoteltaan. Mutta kun se hiljankin rupesi pukemaan ihteään
piti hänen ympäri huonetta hakea woatteitaan, ja löysi niitä useen
lawoijen ja rahien alta jos ei Eljas, niinkuin monasti tapahtu, sitä
ennen kokoillut niitä.
Kohta kun Eljas oli woatteissaan kampasi se heti peänsä, pesi silmänsä
ja kätensä, että hän puhtaana taitasi alkoa tawallista työtään.
Woatteitaan se aina piti kauniisti ja warotellen, harjasi ja tomuutti
niitä ihte, ja warotti, sekä syywessään että leikitessään sisariensa
eli toweriensa kanssa, ettei woatteet likauntusi ja tuhrauntusi.
Mutta Taawetti oli harwon puhas; sentähen täyty wanhempien monasti
ajoa sitä pois pöywästä, kun se tuli ruuwalle likasilla käsillä
ja takkusella peällä. Yhtä oli hänen mielestä jos woatteet oliwat
eheät eli rikkinäiset. Syywessä se tiputteli ruokoa peällensä,
ja kun se toisinaan sai luwan lystäillä towerinensa, juoksi se
wallattomasti wesilammikkoihin; siis oliwat hänen woatteet aina
rikkinäiset, soastatetut ja likaset. Yhtä huolimaton oli Taawetti
kirkkowoatteinsakin kanssa. Sentähen hän aina oli niin soastatettu
ja tuhrattu että wanhemmat useen saiwat häwetä hänen tähen, eiwätkä
millonkaan taitaneet ottoa Taawettia mukaansa, kun meniwät käwelemään
eli terwehtimään ystäwiään ja heimojaan; Taawetin piti tawallisesti
jeämän kotiin rangastukseksi huolimattomuutensa tähen.
Mutta ilonen oli heillen ottoa puhtaan ja siistin Eljaksen myötään,
ja kaikki wanhemmat salliwat mielusesti hänen iloilewan lapsiensa
kanssa. Kun muut lapset eiwät olleet puhtaat, sano heijän wanhemmat:
"Kahtokoa Eljasta kuinka siisti hän aina on; harjauntukoa hänen jälkeen
puhtauteen ja kaikkiin hywiin tapoihin."
Tosin ei ollut Taawetin mieltä myöten, ettei koskaan peästä
wanhempiensa ja sisariensa keralla kyläilemään; mutta koska se oli
hänen oma syynsä, ja hän myös hawahti että wieraat ihmisetkin häntä
karttoivat ja häpäsiwät soastasuutensa ja huolimattomuutensa tähen,
niin se hiljankin peätti eritä pahoista tawoistaan ja harjauntua
puhtauteen ja hywihin tapohin, wanhemman weljensä wertaseksi.
Ensimmältä oli hänestä warsin raskas luopua wanhoista tawoistaan;
mutta kun se joka päiwä seurasi wanhempiensa neuwoja ja warotuksia ja
Eljaksen esimerkiä, harjauntu se wiimen puhtauteen ja siweyteen että
sitä ei olisi tuntenut entiseksi huolimattomaksi Taawetiksi.
Wanhemmat ihastuwat äkättyään poikansa muuttuneen näin siistiksi
käytöksissään ja puhtaaksi woatteinsa puolesta, ja rakastiwat häntä
siis yhtä hellästi ja sywämmellisesti kun muitakin lapsiansa.