Wilhemin ja Emman wanhemmat oliwat joulu-oattona, tawallisuuwen jälkeen
lahjottaneet lapsilleen kaikellaisia pieniä antimia, jonkatähen
nämät hywät lapset nyt oliwat ilossaan. Mutta Wilhem ei kuitenkaan
ollut niin tyytywäinen ja ilonen kun hänen sisarensa olisiwat
suoneet. "Mikä sinussa on, Wilhem?" kysäsi Emma. "Etkö ole tyytywäinen
joululahjoillasi?"
Wilhem. Olenpa kyllä! Minä olen soanut enemmänkin kun ansaihten, ja
juur sentähen olen ala-ulonen, sillä en taija olla niin kiitollinen
hywiä wanhempiani kohtaan kun minun pitäsi. Meillä ei ole muuta pait
kuuliaisuutemme ja hywyytemme, jolla taijamme kostoa heijän hywyytensä
ja holhomisensa, mutta kuitenkin tiemme niin useen heijän tahtoa
wastaan.
Emma. Tosin niin on! sillä joka päiwä rikomme monella tawalla! Ja
waikka minä toisinaan ihtekseni peätän tulla paremmaksi, unoutan
kuitenkin niin wäleen hywät peätökseni, ja tien kaikellaisia, joita
siitte ka'un, enkä soisi tehneeni.
Wilhem. Ja paljon kun pitäsimme tehä, heitämme tekemätä.
Emma. Mutta kuitenkin pitäwät wanhempamme meistä niin paljon, eiwätkä
koskaan kyllästy tehä meille hyweä.
"Niin hywiä wanhempia ei taija monella lapsella olla," sano Wilhem
liikutetulla sywämmellä ja hoiperoiwalla eänellä; kyyneleet nousiwat
sen silmiin, eikä isoon aikaan soanut puhutuksi; mutta wirkisty toas
wähitellen.
Isä, joka lapsiltaan tietämätä, ole kuunellut heijän keskinäisen
puheen, astu nyt ilosena ja ystäwällisenä huoneeseen, johon
lapset oliwat kokountuneet, ja nyt paraillaan kahteliwat soatuja
joululahjojaan. Pienemmät lapset oliwat warsin iloset, mutta Wilhem ja
Emma eiwät olleet niin ilosia. Siis kysy isä mikä heissä oli?
Wilhem lausu huoleentuneella muo'olla isälleen, niinkun äsken
sisarelleen, kuinka tyytymätön hän useen on käytöksensä kanssa
wanhempiaan kohtaan, sanoen: "Jos isä tietäsi kuinka paljon minä rikon
isääni ja äitiäni wastaan, niin ei sunkaan isä olisi antanut minulle
niin monta ja koreata joululahjoa."
Isä. Rikoksesi ja lapsellisuutesi unoutan mielusesti, koska tiijän
totisesta sywämmestä katuwasi ja pyytämäsi tulla hywemmäksi.
Wilhem. Mutta waikka koetan ojentoa wikojani, niin en kuitenkan
mielestäni tule paremmaksi; wäliste rikon ymmärtämättömyywestä,
toisinaan toas pikaisuuwesta; useen unoutan kaikki hywät peätökseni,
toiste toas olen puuttuwa halua ja woimia niitä seurata. Hywä isäni!
kuinka minun pitäsi olla, että tulisin hywemmäksi.
Isä. Lapseni, koeta aina wältteä pahoa ja tehä mikä hywä on; ota
wastaan hywiä esimerkkiä, eläkä millonkaan unouta että rukoilla
Jumalata jotta Hän joka päiwä antasi sinun harjauntua wiisauteen ja
hywiin tapohin. Jos niin tiet, niin Hän kyllä sinua auttaa joka päiwä
ojentamaan wirheitäsi, että joka päiwä tulet hywemmäksi.
Wilhem. Kumpa minä woan oikeen taitasin rukoilla Jumalata! Koska isä
on opettanut niin monta kaunista rukousta, niin ehkä isä wielä on niin
hywä ja opettaa meitä, kuinka meijän pitäsi rukoilla Jumalalta armoa ja
woimia että tehä mikä on hywä.
Isä. Jos et omilla sanoillasi taija rukoilla, niin pane mieleesi
seuroawan lyhykäisen rukouksen. Tawallisesti opit wäleen niitä
rukouksia, joita sinun ja sisaresi e'essä olen lukenut:
Kaikesta sywämmestä pitäsi meijän totteleman Sinua, hywä Jumala! ja
suuri on tuskamme kun unoutamme käskyjäsi ja huoletamme wanhempamme
koska poikkeamme awun tieltä. Siis rukoilemme Sinua, taiwaallinen
Isä, että tulisimme Sinun kaltasiksi! Koska olet meille hellä ja
armelias, anna meillen armoasi, että joka päiwä tulisimme hywemmiksi.
Anna elämämme olla Sinullen otollinen, ja rakkauwesta meitä heikkoja
kohtaan unouta rikoksemme ja wirheimme!
Wilhem. Kost Jumala, isä kulta! tämän hywän joululahjan e'estä; kyllä
se on parempi muita, kun tänä iltana olen soanut! Ja kuule Emma, nyt
meijän kohta pitää oppia sen ulkoa, että muistamme sen hywin koska
pietään oamu- ja ilta-rukouksia. Hywä Jumala meitä siitten auttaa
tulemaan hywemmiksi, kun tähän soakka olemme olleet.
Emma. Minä pyywän iseä wielä muutaman kerran lukemaan sitä eissämme,
niin ehkä opimme sen ulkoa.
Isä. Mielusesti lapseni, minä sen tien. Antakoon Jumala sen olewan
teille siunaukseksi ja joka päiwälliseksi harjauntumiseksi hywyywen
tiellä.