"Tänään olisi mielestäni warsin ilosa leikitellä," sano pieni Juoseppi
isälleen. "Eiköhän isä antasi minun iloilla kaiken päiweä?"
Isä. Kaiken päiweä?
Juoseppi. Niin, hywä isäni, jos saisin luwan? Toisena päiwänä olisin
sitä ahkerampi.
Isä. Luuletko olewan rattosan leikitellä niin kauwan?
Juoseppi. Kyllä se olisi hupasa, jos woan isäni on siihen myötywä.
Isä. Etkö siis tänään ollenkaan taho lukea eikä kirjottoa? Tie miten
mielit! Mutta minä waron, että päiwä sinullen on warsin pitkä ja ikäwä.
Juoseppi. Kost Jumala, isä kulta! Ei sunkaan tule ikäwä.
Samalla laski poika täyttä jalkoa hakemaan leikkikalujaan.
Siitte leikihti Juoseppi hetkensä ilosesti, ja oli warsin riemussaan,
että oman tahtonsa jälkeen soaha iloilla. Mutta kun ei hänen sisaret,
jotka oliwat koulussa, joutaneet hänen kanssa leikkiä tekemään,
rupesi hän wiimen kyllästymään että yksinään leikitellä, ja meni
siis pyytämään äitiään kanssaan kirmailemaan [Kirmailen, yksi kun
leikihtelen.], eli tarinoimaan hänelle satuja eli muita senkaltasia
kertomuksia. Mutta äitikään ei joutanut olla poikansa huwiksi, sillä
hänellä oli kaikellaisia tärkeitä talouwen toimituksia.
Sentähen istu poika nyrpeissään outtamaan sisartensa lupa-aikoa, jona
hyö taitasiwat iloilla hänen kanssa. Kun hyö hiljankin tuliwat, hyppäsi
Juoseppi heijän wastaan, toimittaen kuinka hän oli heitä ikäwöinyt.
Jokainen terwehti sitä ystäwällisesti, ja rupesi sen keralla
leikihtemään, että se wähän wirkistysi ikäwyywestään; mutta Juoseppi ei
ollenkaan tullut ilosemmaksi, woan haukotteli eikä ihtekkään tietänyt
mitä hän tahto.
Sen wanhin sisar Anni oli lukemaan ahkera, ilonen ja siweä tyttö,
se lausu nyt hywyywellä weljelleen: "Juoseppi, mikä sinussa tänä
päiwänä on? Sinulla on ikäwä, etkä ole ennollasi [Ennollasi, toisin
mielihywissäsi.]. Totta et tänään ole lukenut ahkerasti?"
Juoseppi. Se on tosi! Isä anto minulle luwan leikihteä kaiken päiweä.
Anni. Et lie mielinyt lukea. Juur sentähen sinulla nyt on niin ikäwä,
ettei ole lysti ollaksesi sisaristesikaan kanssa. Muisteleppa kuinka
hupanen aika on ollut e'esmenneinä päiwinä, kun luit ahkerasti? Neät
nyt myös kuinka iloset myö olemme koulussa luettuamme; sentähenpä
meillä nyt ahkeruutemme tähen on lupa leikitellä.
Samassa tuli isä lapsiansa terwehtimään, ja kuuli siis kaikki mitä
Anni weljelleen wirkko. "Sisaresi puhuu totta," sano isä Juosepille.
"Jo minä sulle ennustin ikäwätä, kun et koko päiwänä tahtonut lukea,
pait leikitellä woan. Ota siis opiksi, että aika aina on pitkä ja ikäwä
työttömälle, ja että hywällä lapsella on lystimpi, kun ensin teköö
työtä ja siitte leikihtöö."