Monasti oli pieni Lauri isältään kuullut, että lapsien pitää seurata
wanhempien ja ymmärtäwämpien ihmisien neuwoja, sillon koska ihte wielä
owat pienet, osaamattomat ja ymmärtämättömät. Mutta se ei ottanut
warteen näitä hyöwyllisiä muistutuksia, woan unoutti ne heti.
Isän luwalla oli puutarhan-hoitelia tehnyt Laurille ja hänen
wanhemmalle weljelle, Niilolle pienet puutarhat, johon ihte saiwat
istuttoa mieleisiä kukkasia, eli mitä ikänä lystäsiwät.
Niilo, muistaen isänsä muistutuksia kysy siis heti hoitelialta mitä
hänen piti istuttaman puutarhaansa. Puutarhan hoitelia, jonka nimi oli
Perttu, anto hälle monenlaisia pieniä taimia, joita Niilo huolella
istutteli ja hoiteli tarkasti Pertun neuwoijen jälkeen.
Perttu tarjosi Laurillenkin yhenkaltasia taimia, mutta Lauri luotti
woan omaan wiisauteensa, ja ylenkahto Pertun neuwoja, sanoen: "Mihinkä
tuommoset rumat taimet kelpoa? Minä näytän että minun puutarhani tulee
paljon koreammaksi kun Niilon." — Se taitto nyt monenlaisia kukkia,
pisti niitä moahan, ja isoili [isoilen, isoittelen, ylpeilen.] sitte
korean puutarhansa peältä. Mutta toisena päiwänä oli kaikki hänen
soreat kukat lauhtuneet ja näiwettyneet. Se repi ne sentähen pois ja
pisti toisia siaan; mutta niijenkin käwi yhellä lailla. Näin Lauri
monta päiweä istutti ja toas hyljäsi hilwistyneet, mutta tuskastu
wiimen puutarhaansa, ja jätti sen sikseen, kaswamaan wesiheineä ja
muuta mitätöntä ruohoa.
Aikoa tätä jälkeen oiwalsi hän jotain punertawata, joka kuumotti
lehtien wälistä Niilon puutarhassa. "Woi, Niilo, tuleppa kahtomaan,"
huusi Lauri kummastellen, "mikä teältä punottaa." — Nyt näkiwät pojat
isoja mansikoita, jotka jo oliwat joutumaisillaan. "Woi kun en minäkin
istuttanut tuommosia," sano katuwa Lauri, "niin olisiwat minunkin
mansikat joutuneet!"
Moniaan päiwän perästä Niilon puutarhaan toas puhkesi monenlaisia
ihanoita kukkasia. Nyt käwi Laurin mieli warsin pahaksi; se ajatteli
katuwalla sywämmellä: "Kumpa minäkin olisin ollut niin wiisas kun
Niilo, ja totellut Perttua, niin olisi minunkin puutarha yhtä
kukostawa!"
Mutta hywä sywämminen ja siweä Niilo lohutteli weljeään, lausuen: "Elä
ole mielipahoissasi; pietään minun puutarhani yhteisesti ja pannaan
marjat ja kukat kahtia!" Mutta Perttu nuhteli: "Elä toiste luota
omaan wiisauteesi, Laurini! mutta opi tästä seuroamaan ymmärtäwämpien
ihmisien neuwoja, kun rupeat jotain tekemään, kuta et ihte ymmärrä, eli
johon et ole warttunut."