VARONEN: Kyllä me muistamme vaivasi koskella (iskee Aatamille silmää).
Ja se on suuri kunnia sinun säädyllesi, että saat meittiä seurata.
RINNUSTELIAIN: Ja soutaa meittiä. -- Kyllä mekin autamme, jos saat niin
paljon kunniaa ettäs väsyt.
KIRJALIINI (itsellensä): Sukkelat ajat nyt ovat entisten suhteen. Ei
suinkaan meitinkään iso-isämme, kenraali von Sorvi vainaja -- -- --
jassoo minulla ei ole ollutkaan iso-isää, ja iso-äitinikin oli kuppari
-- tainneet ajatella kuinka tähän aikaan katsellaan perittyjä
jalouksia. Samalla lailla saanevat meitin lastemme lapset nauraa
monelle epäluulolle, joita me vielä pidämme pyhinä.
AATAMI: Lähdetään vaan, hyvät herrat, huomenna varhain. Jos herrat
eivät katso ylön, niin pyydän kaikkia vähän iltaista haukkaamaan.
(Lähdetään pois. Esirippu putoo.)