RINNUSTELIAIN: Syvät ja matalat surut saisi ajaa kaikki syvimpään
tuli-poroon, jos -- -- -- (Aatami Sorvi tulee, tuoden pulloa ja
laseja).
2:nen Kohtaus.
Entiset. Aatami von Sorvi.
VARONEN: Ahaa!
PALOVIINUS (napsauttaa sormillansa): Hei! Kas semmoista!
RINNUSTELIAIN: Perkele, kun saa aina juoda eikä koskaan tapella!
AATAMI (ystävällisesti): Saapa kyllä, hyvät herrat! Katsokaas noita
kivisiä maita, näitä laihoja peltoja -- -- -- niiden kanssa saisi
tapella vaikka karhun voimilla, ja mahtaisivatko ne sittenkään suurin
totella.
(Pannaan sokeria ja vettä laseihin).
PALOVIINUS: (Laulaa, samalla sävelellä, kun: "Hvarifrån kommer du min
frände"):
Sinä toivottu ystävä, pulla!
Et meitäkään unohda,
Vaan ainapas tännekkin tulla
Tiet Reinin rannoilta.
Saas täst' :.:
Kosk' on hän tuoss'. --
(Täll'aikaa on pullosta kaadettu. Juodaan).
RINNUSTELIAIN (Laulaa. Sävel: "I gamla Åbo stad"):
Niin soivat muinenkin
Ja urhoolliset olivat;
Me tuumme taattoihin
Ja voittelemme kuin pojat,
Nyt ensin pullon parissa,
Juo pois :,:
(Kallistavat)
Vaan joskus vielä sodissa
On toist'; :,:
Kas siell' on päivät suotuisat,
Kun miekat tanssivat.
VARONEN: (Laulaa. Sävel: "Ja man kan riktigt galen bli"):
Ei auta työ ei toimikaan
Eläissä tähän aikahan;
(Katsoo Rinnusteliaiseen.)
Ei miekka eikä kilpi,
Eik's niin?
Vaan viekkaus ja vilppi.
(Kilistää Rinnusteliaisen kanssa.)
Kili, kinkeli kiin!
Varansa pitäminen ain'
Kaikissa paikoin parahin:
(Aatamille.)
Äl' usko koskaan naista,
Eik's niin?
(Paloviinukselle.)
Ja vähitellen maista,
Kili, kinkeli kiin!
(Juotua Aatamille.)
No laulas sinäkin -- -- -- ai anteeksi, herra von Sorvi, en
huomannutkaan ettemme vielä ole veljes-maljaa juoneet -- -- --
RINNUSTELIAIN: No, se käy kuin pyry; ei sitä surra tarvitse.
Kallistetaas Sorvi! (Juovat ja lyövät kättä). Heripertti Rinnusteliain.
AATAMI: Aatami von Sorvi. (Aatami ja Varonen juovat.) Aatami von Sorvi.
VARONEN: Sepeteus Varonen.
AATAMI (Juotuansa Paloviinuksen kanssa): Aatami von Sorvi.
PALOVIINUS: Hapakuk Paloviinus.
VARONEN: Kas niin; laulas nyt veli Sorvi.
AATAMI: Laulaisin kyllä minäkin, mutten ole juuri hyvin harjaantunut;
mitähän olisi, jos laulettaisiin yhdessä. (Laulavat kaikki, Aatamin
aljettua):
Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa;
Ehk' ei riennä riemuksemme
Laiho miesten maatessa;
Leipä kasvaa kyntäjälle,
Onni työnsä täyttäjälle,
Ralla, la, la, j.n.e.
Suomen poika pellollansa
(Kilistetään Aatamille.)
Työtä tehdä jaksaapi;
Korvet kylmät voimallansa
Pelloksensa perkaapi
Rauhass' on hän riemullinen
(Rinnusteliaiselle.)
Mies sodassa miehuullinen.
Ralla, la, la, j.n.e.
(Aatami kilistää toisille.)
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
Täällä tehdään uusia;
Valistus on viritetty,
Järki hyvä herätetty.
Ralla, la, la, j.n.e.
Suomen tytön poskipäihin
(Aatami lakkaa.)
Veri vaatii kukkaiset;
Eipä pysty halla näihin,
Näit' ei pane pakkaset;
Luonnossa on lempeyttä,
Sydämessä siveyttä.
Ralla, la, la, j.n.e.
VARONEN: Kah! Sorvi veljeni, mitäs taas niin murheelliseksi muutuit,
juuri tyttöjen punasista poskista ja lempiästä luonnosta laulaessamme;
ahaa, jo ymmärrän -- -- --
PALOVIINUS: Jo minäkin ymmärrän; "snaju, snaju" sanoi Eksaminanteri,
kun ei hän taitanut muuta. -- -- Ei koskaan olisi tarve likkojen
poskista eikä lempeydestä huolia, mutta ainoastaan juoda ja laulaa
(nostaa lasiansa):
Eukko Noah, eukko Noah
Oli kelpo nais:
Antoi äijän juoda;
Toista käski tuoda:
Naisin miekin, naisin miekin,
Semmoisen, jos sais.
Ei hän naukun', ei hän naukun':
"Älä, ukkoni!
Liian paljon maista."
Vaan hän kaikellaista
Oltta, viinaa, oltta, viinaa
Pöydäll' laitteli.
RINNUSTELIAIN: Sorvi rukalla on varmaan ollut pahat pulat jonkun
tyttösen kanssa; mutta saakeli soikoon! Kyllä me hänen niistä
päästämme. Jutteles, veli pyhä, mikä sinun on -- Onko kultalintusesi
ylpeä? niin -- -- --
AATAMI: Ei! mutta ollaan me tästä puhumatta. Kullakin on surunsa ja
ristinsä; -- minulla minun osani! Te olette vielä huolettomia ja
leikkisiä veikkoja, olette onnellisia, minua taas on jo ehtinyt
kohdella jokin, jota ei voi juuri olla mieleensä panemattakaan.
VARONEN: Niin, niin: olet rakastunut tyttöön, joka sitten on osannut
kuolla, tai ottaa toisen, sinua rikkaamman?
PALOVIINUS: Ohoo! vai rakkaudesta tosissansa! Älä, veli kulta, sentään
meitäkään luule eilisen teeren pojiksi siinä asiassa. Minä tiedän
kyllä, miten on äkäyttävää, kun täytyy jonkun kauvan hyväillyn likkansa
jättää, vaikken kuitenkaan semmoisten vehkeitten vuoksi hirttämään
viitsisi mennä itseäni.
AATAMI (taputtaen Paloviinusta olkapäälle): Vai tiedät sinäkin; ja minä
luulin ettei semmoinen hulivili ollenkaan taitaisi rakastaa muita, kuin
jos juuri Noakin eukkoa.
PALOVIINUS: Ai, et sinä tiedä -- Min' olen kumminkin kymmenen kertaa
ollut varsin naimisen kieppeissä. Esimerkiksi -- -- --
VARONEN: Älä sinä rupee naima-retkiäsi kertomaan. Tiedämmehän
muutenkin, että ne ovat kuin sinä itsekin.
RINNUSTELIAIN: Niin aina: parempi jos minä rupeaisin illan kuluksi
puhumaan, kuinka monta kertaa olen puotiherroille ja merimiehille
selkään antanut --
PALOVIINUS: Ja kuinka monta kuhloa saanut omaan otsaasi.
VARONEN (menee Aatamin kanssa vähän erilleen toisista, jotka jäävät
lasejansa holhoomaan): Kylläpä sinun näkyy aika lailla työtä saaneen
tässä talossa tehdyksi, vaikka vuoden vasta olet ollut; mutta koskas
ruvennet uljaampia huoneita laittamaan, että edes nähtäisiin herroja
tässä asuvan? Sitten kaiketi vasta, kun emäntää aiot tuoda.
AATAMI (surullisesti): Emännän tuomista taidetaan liian kauvan saada
odottaa.
VARONEN: Älä pahaksu, vaikka taas tulin ajatuksesi surullisiin asioihin
johdattaneeksi. Mutta, veikkoseni! puhu edes minulle kahdenkesken,
kuinka laitasi on: jos vaan jotenkin voin auttaa tai taidan edes
lohduttaa sinua, niin teen mitä hyvänsä. Ja nuo kumppaninikaan eivät
suinkaan ole niin peräti hulivilejä, kuin kukaties luulet, ja kuin nyt
näyttävät, kosk' on kaksi lakkia päässä.
AATAMI: Mitäs hullujasi! Tottahan minäkin tunnen Helsingin
ylioppilasten luontoa. Näyttäivät kyllä välisti vallattomiksi, mikä
milläkin lailla, vaan sentään eivät koskaan, jos asiat vaativat, kiellä
apuansa, missä sitä tarvitaan johonkin hyvään. Mutta min' en luule
juuri tarvitsevani apua enkä lohdutustakaan, kosk' en ole missään
hädässä. Kuitenkin jos tahdot, juttelen kyllä, että -- -- --
VARONEN: Että emäntä on tältä talolta kuollut peräti varhain?