VARONEN: Pahempi kuin, vaikka elääkin, ei tule näin vähäiseen taloon.
AATAMI: Niin taikk'ei päästetä. Isän sana on kanssa jotakin.
PALOVIINUS: Sorvi! tuolla tuodaan sinulle kirjettä -- -- No, sinun ei
tarvitse peljätä nuhde-saarnoja isältä eikä karhun myrinöitä
ravintoherroilta, niinkuin meitin raukkojen Helsingissä.
(Täll'aikaa lähtee Aatami kirjettänsä ottamaan).
3:mas Kohtaus.
Entiset, paitsi Aatamia.
VARONEN: Jopa sain tietää, mikä isäntäämme surettaa. Morsiamensa
isä -- -- --
RINNUSTELIAIN: Isää ei pitäisi yhdelläkään naitavalla tytöllä oleman.
PALOVIINUS: Oikein sanottu (rupee laulamaan, ja toiset yhdistyvät.
Sävel: "Joachim uti Babylon").
Oi! olis mailmassa tyttöjä vaan
Ja poikia pulskia kanssa,
Laulaisimme :,:
"Hurraa" riemuiten;
Muttapa hittoko se säätänyt lie
Äijiä nurisevi äyskeleviä
Neitoin vahdiks'. :,:
Voi, kuin harmittaa!
Tyttö se ihana kun kukkainen,
Sulho se soria ja nuori
Toinen toistaan :,:
Syliin ottaisin;
Vaan ukko välillänsä estävä on,
(Rakkaus hänelle on tuntematon)
Väärä hirsi :,:
Nuorten onnelle.
Maan pääll' ei sopivaisempia
Yhtehen liittyä tahdo,
Luonnostansa :,:
Toistaan kaipaavia;
Ei toki isät tuota päähänsä saa,
Kuin tytön rahojakin avioittumaan
Lempi vaatii :,:
Yljän velkoihin.
4:jäs Kohtaus.
Entiset. Pietari von Sorvi.
PIETARI: Vai niin, vai niin! Terveeksi (kätellään). -- Hyvä kun ei
minulla kumminkaan ole tyttäriä eikä tarvitse ollani kenellekään
vääränä hirtenä. Mutta, paha polvi kun pitää tässä vielä vanhanakin
rupeemani nuorten kanssa vekkuloitsemaan!
PALOVIINUS: Kas se on hyvä! Sitä hauskempi jota usiampi; täss' on lasi
teitille.
PIETARI: Mitäs? En suinkaan minä laseja pitelemään mielestäni vanha
ole.
VARONEN: Aa! vai aiotte tekin vasta ruveta likkoja naiskentelemaan ja
isiä suututtelemaan; mutta mitä teitistä? -- kun on tuo Peltolan
kartano puhemiehenänne; jos pyytäisitte yhtä tytärtä, taritsisi isä
vaikka neljää.
PIETARI: Niin eik' ole velkoja, joiden lauloitte yhtä rakkaasti
liittyvän morsiusperintöön, kuin sulo neito jaloon nuorukaiseen.
VARONEN: Niin sepä pääyhdistys onkin koko naimisessa.
RINNUSTELIAIN: Kumminkin niinkauvan kunnes naiset vapauttamisen
[emancipation] kautta saadaan kaikin tavoin miesten kaltaisiksi, että
kukin saa akkansa kanssa vaikka väkikapulaa vetää.
PALOVIINUS: Ja kilistää totilasiakin. (Juodaan; Pietari Aatamin
lasista; Paloviinus pohjaan). Kas sitten vasta olisi vaimosta miehelle
apua.
PIETARI: Jouduttepa kyllä akattakin, toisten vasta puolivälissä ollen.
-- Mutta unohdan asiani! Missä Aatami ollee?
PALOVIINUS: Minä menen ja käsken hänen toista totivettä tuomaan.
PIETARI: Ei; käskekää hänen kiiruusti pukeutua renkinsä vaatteisiin, ja
muuten muuttaa muotonsa niin, ettei tuttunsakaan häntä tuntisi. Teitin,
hyvät herrat! pitää kutsuman häntä Sipiläksi.
VARONEN: Ai! kas siitä tulee jotain lystiä; kyllä minä menen toimeen.
(Juoksee pois).
5:des Kohtaus.
Pietari von Sorvi. Paloviinus. Rinnusteliain.
PIETARI: Katsokaas, herrat, asia on semmoinen: Aatamilla on olevanansa
morsian tuolla puolen Päijänteen; mutta sen isä, varatuomari Kekkuli,
ei suvaitse ollenkaan koko hankkeita. Pahat kielet puhuvat sen, paitsi
toria, antaneen selkäänkin tyttärellensä, ja Aatamin ajoi kerran pois
talostansa oikein ajamalla (Rinn. pusertaa nyrkkiänsä). -- Surkeeni
minun tulee tyttö raukkaa ja Aatamiakin, joka, niinkuin muutkin nuoret,
panee kaikkia rakkausvehkeitä sydämellensä. Kovemmin kun mikään muu
kävi Aatamin sapelle äijän herjaus-sanat ja poisajaminen; tietenkin on
hänessä vielä vähän aatelismiehellisen ylpeyden jäännöksiä, perittyjä
muinaisajoilta, vaikka minusta on tämä Hämeen vilpas ilma jo aikaa
poistanut semmoiset esi-isäin epäuskot. -- Nyt ovat ylioppilaat
Kirjaliini ja Mikkeli Kekkuli, mainitun varatuomarin poika, (jotka
molemmat arvaten tuntenette) täällä metsästämässä, ja edellinen,
haluava näkemään nepaani uutta taloa, vaan ei tahtova antamaan
toverinsa tietää, että ovat vihattavilla Sorveilla vieraisilla, sai
minun valehtelemaan itseni ryöstöriivariksi Keräjewskiksi ja Aatamin
Sipiläksi. Tällä haavaa tulevat tänne Kirjaliini ja nuori Kekkuli.
RINNUSTELIAIN: Jos tulisi vanha isä Kekkulikin, niin antaisimme
isällisen kurituksen hänelle, taikka vääntäisimme niskansa nurin.
PALOVIINUS: Emme maar! muuta kuin sanoisimme: "ukko! annas tyttäresi
Aatamille, niin saat suureksi kunniakses' juoda sedänmaljan meitin
kanssamme".
PIETARI: Hiljaa, hiljaa, herrat! Tuolla tullaan jo.
6:des Kohtaus.
Entiset. Kirjaliini. Mikkeli Kekkuli (vaatetettuna kuin
Ruckus Pumpenickel; hohto silmillä).
KIRJALIINI: Kah! Kaikkia täällä kohdataan, kun teitäkin. Terve tultua,
terve tultua (kätellään).
MIKKELI: Se ilahuttaa minua suuresti, että saan tavata herroja, joiden
tuttavuutta minull' oli kunnia -- -- --
PALOVIINUS: No, niin saa herra Kekkuli kyllä kunniaa, usein
liiemmaksikin.
MIKKELI (iloisesti) Mitäs kunniasta? Hm, kyllä kai minullakin on
Soiluksia [Zoilus, Homeromastix], jotka panettelevat; mutta
ompa niitäkin, jotka pitävät jotain vähästä taidostani eli
luonnonlahjoistani. -- Mitä Helsingistä nyt kuuluu -- -- minusta,
hm -- hm?
PALOVIINUS: Hyvää vaan. Akseli Ingelius on säveltänyt uuden
tarinalaulusi "Kalojen tappelusta".
MIKKELI (ihastuksissa): Ai! Onko se kaunis sävel?
RINNUSTELIAIN: Sävel yhtä kaunis kun laulukin.
MIKKELI: Mahtoikohan vaan oikein tajuta ja säveliin luonnuttaa
sopivaisten ja sopimattomien jaksojen yhteen sujumista?
KIRJALIINI: Edellisiä ei liene juuri monta laulussasi.
MIKKELI: On maar, mikä on, joka toinen jakso sopivainen, niinkuin:
"Hauki puri krapua,
Ei saanut hampaaseen mitään,
Särjellä oli vähän apua
Kivennuoliaisessa."
(Nauretaan.)
7:mäs Kohtaus.
Entiset. Aatami (Sipilänä, hiukset harjattuina talonpoikaiseen
tapaan, huivi leuvan ympäri). Varonen. (Tervehdetään. Aatami
kumartelee tölppömäisesti.)
PIETARI: Tässä saat, Sipilä, nähdä semmoisia herroja koossa, joit' ei
usein tule taloosi: Tietoviisauden ylioppilaita, lauluniekkoja,
lajinlaatijoita, tähtientutkijoita j.n.e.
AATAMI: Onkos almanakan tekijöitäkin?
VARONEN: Minä olen parhain, kun vaan näen jonkun hyvän uskomaan.
PIETARI: Ja, paha polvi! minunkin pitää tänäpänä oleman. Mutta käyköön
juhlan kunniaksi, Kekkuli herran tähden, jot' emme usein saa kyläämme.
(Nauretaan).
MIKKELI (itsellensä): Oi, voi noita talonpoikia! Niille tyhmille saa
loruta, mitä vaan sylki suuhun ajaa.
KIRJALIINI (itsellensä): Oi, voi tuota Kekkulia, kun aina hänestä
tehdään pilkkaa. Ei tarvitsisi hänen olla niin tyhmän; mutta ei saisi
sentään hulluakaan hulluttaa.
AATAMI: Mitä nauratte? Sanokaa minullekin, kunnioitettava Peltolan
Pekka -- --; ai vai saanko niin puhutellakaan, näin erinomaisten
herrain aikana?
PIETARI: Niin juuri näin (hiljaa) hullun Kekkulin aikana.
MIKKELI: Et sinä, isäntä hyvä! ymmärrä meitin puheitamme, joilla
laviampi tieto on; etpäs sitten talonpoikainen olisikaan. Me pidämme
sentään arvossa työntekijänkin, vaikkei se taida oikein fiinisti elää
eikä nauttia mitä me, erinomattain, jotka elämässä käsitämme mitä
löytyy ihanuutta, kauneutta, suloisuutta. (Huomaiten). Ah! Kas kun on
talonpojillakin semmoisia -- kaiketi herrojen varaksi. Se on oikein,
isäntä (nyökkää Aatamille)! että pitää kunnioitettaville vieraille
kunniallisempaa suun avausta, kun se simppeli, ykstoikkoinen
viinaryyppy; olutta taasen älä koskaan itsekään juo, se on peräti
-- -- -- Mutta mistäs olet oppinut vähän edes sivistystä?
VARONEN: Sipilä kuuluu Raittiuden-Seuraan, sentähden pitää hän totia,
koska paloviinaa ei saa talossakaan kärsiä. Lisään sivistystä taas
oppii sanomalehdistä, erinomattain _Maamiehen-Ystävästä_ ja Gottlunnin
_Suomesta_.
MIKKELI: Sanomalehtiä minä en ollenkaan voi puhuttavankaan kuulla.
Nekös hulluja ja häijyjä ovat, semminkin koska laulu-niekkojen töitä
arvostelemaan rupeevat. Olisin minä mielenmittaajana, niin en antaisi
muuta präntätä paitsi viimeisen sivun Helsingin Sanomista.
PALOVIINUS: Kylläpä sitten tulisi puutos unettavasta lukemisesta.
(Kuuluu ulkoa paimenen torvi; ja sitten laulettavan jotain
samaan säveleen kuin: "O, Värmeland du sköna." Kaikki
kuuntelevat.)
KIRJALIINI: Ai! kuuluipa se kauniilta, vaikk'ei sanoja selvästi
eroittanut. Taidatkos sinä, Sipilä, sitä laulaa? Laulas sitä meille.
AATAMI: Totta ma sen jonkun kerran olen kuullut: mutta rohjennenko
tässä huonolla äänelläni yrittää. Ja hampaani polttokin estää minua
suutani avaamasta.
TOISET: Laula nyt vaan! Laula miten taidat.
VARONEN (kuiskasee Aatamille): Käännä selkäsi Kekkuliin päin, ettäs
saat höllentää poskiliinaistasi.
AATAMI (höllentää huivia ja laulaa sitten):
Kuin sulonen ja kaunis on Suomessa maa!
Kuin ilma sen on ihana ja raitis!
Kosk' aleneepi aurinko lehdikön taa,
On luonto jo tyyntyvä vaiti;
Vain laulavat illalle lintuset viel',
Ja tulossansa paimenet soittavat tiell',
Ja metsä niin koriasti kaikuu.
Ei Hämehessä vaivoja voimainen miel'
Pahoile, se viriä on aina:
Kuin tulipalo, satehet ja myrskykään tääll'
Ei mäkilöitä honkia paina:
Nyt kesäillan lempiän ollessa vaan
Ihailevat järven kuvastimessaan, (surullismaisesti)
Kuin hämäläinen tyttönsä luona.
TOISET: Kiitos, kiitos! Se on oikein suloinen laulu.
MIKKELI: On kyllä, erittäin talonpoikaisten lauluksi, mitäs heiltä on
pyytämistäkään? (Täll'aikaa menee Aatami Kirjaliinin kanssa pois). Ei
heillä ole taitoa saada oikein sopivia sanoja kokoon. Mutta olettekos,
hyvät herrat, kuulleet minun ratulatsioniani, jonka tein isälleni
nimipäivänsä kunniaksi?
RINNUSTELIAIN: Emme, Jumalan kiitos!
MIKKELI: No, kuulkaas sitten, kuinka värssyt sopimaan saadaan (laulaa
naurattavalla sävelellä):
Ab, kulta pappani täällä!
Elä aina hyvällä päällä,
Niinkuin kissa liukkaalla jäällä
Ja kukkainen keväällä,
Joka kasvaa iloisella säällä.
Älä tahri nenääsi -- -- --
En sentään sitä sanaa laulakaan; johan tästäkin näette, että hyvällä
lauluniekalla kestää sopivia jaksoja, vaikka loppumatta.
RINNUSTELIAIN: Kyllä kaiketi, koska kehnollakin kestää sopimattomia eli
kelvottomia (nauretaan).
VARONEN: Ohhoh (heittäiksen istumaan) kuin ollaan väsyksissä
pitkästä matkasta, ja tarvitsisi vieläkin mennä tästä edes piippuja
hakemaan tuolta talosta. Mutta, Kekkuli veljeni! menes sinä
noutamaan piippunysiä mistä löydät, että saataisiin pari savua
sydämmelle. Älä paheksu, jos muistat meitin veljeksiksi tulleen
samppanjakalja-juomingissa Vapunpäivänä.
MIKKELI: Menen kernaastikin.
(Menee).
8:sas Kohtaus.
Pietari von Sorvi. Varonen. Rinnusteliain. Paloviinus.
(Vähän ajan perästä myös) Aatami ja Kirjaliini.
VARONEN: No, viimeinkin meni hän pois, että saamme keskustella, miten
jotain lystiä tehtäisiin hälle isänsä kanssa, jotka kuuluvat molemmat
olevan yhtä pöhköjä kuin äkeellisiäkin. Jos saisimme vielä kureillamme
Aatami parallekin lohdutusta, niin sitä parempi. Mutta jos se mamseli
siellä Pöllölässä on isänsä ja veljensä kaltainen, niin on paras että
aikanansa puhdistamme Aatamin kaikista rakkauden lempeistä murheista.
PIETARI: Ei maar tyttö hullu ole; enkä tiedä siinä mitään vikaa, muuta
kuin sen, joka on kaikilla naimattomilla naisilla -- että tekee miestä
mieli.
RINNUSTELIAIN: Pitää siis saamansa, jos ei peijakas ole merrassa.
(Täll'aikaa tulevat Aatami ja Kirjaliini).
VARONEN: Niin! kuulkaas mitä minä olen miettinyt. Me kaikin mennään
Pöllölään; kyllä minä rupeen Aatamille kosiomieheksi; kun yksi kuri ei
auta, niin auttanee toinen, jos vähänkin ovat siellä pöllömäisiä.
AATAMI: Minä en suinkaan taida teitä seurata, vaikka kuinka
tahtoisinkin.
RINNUSTELIAIN: Älä pelkää, veli! Ei maar ukko sinua sauvallansa karkota
niin kauvan kun minä myötä olen ja nimeni Rinnusteliain on.
PIETARI: Menkää vaan, mutt'ette siellä paljon kostu, jos vaan Kekkuli
entisellänsä on.
PALOVIINUS: Jos emme muuta, niin edes lasin totia juomme.
PIETARI: Taikka maakan -- --! Ei teitä käsketä huoneeseenkaan.
KIRJALIINI: Jos käsketäänkin, niin kiitämme kun saamme piipullisen
kasakkaa.
PALOVIINUS: No, sitten kiusallakin poltamme kaikki hänen kasakkansa.