(Näkyy kallio järven rannalla, kataja- ja kuusipensaita, kahden koivun
välillä ruoho-sutikoita (penkkejä) ja maalaamaton pöytä.)
1:nen Kohtaus.
Varonen. Paloviinus. Rinnusteliain (lonkallansa, nojaten
ruoho-penterään).
VARONEN: Tuo Sorvi on sentään helkkarin kelpo poika; ei hän yhtään
suuresta suvustansakaan isottele, niinkuin muut köyhät aatelismiehet.
Moni hänenä olisi jo aikaa mennyt tarkkampujaksi, joiden joukossa
semmoisten vapaasukuisten ei tarvitse kauvan kivääriä kantaa, vaan
kohta pääsevät upseeriksi "niinkuin pyssystä vaan", sanoi Laukelan
lukkari -- sitten saavat helposti pankeistakin rahaa ja elävät kuin
huhdassa. Mutta Sorvi hän eleskelee vaan täällä omilla vähillä
varoillansa, tekee ehtimiseen työtä talonsa parannukseksi, ja on
tyytyväinen ja iloinen, kuin muutkin peltomiehet.
PALOVIINUS: Kyllä! Mutta isännäksi ei hänestä sentään ole. Kumminkin
kolme hetkeä (katsoo kelloansa) olemme jo luonansa olleet ja tuskin
suutamme avanneet. Olisi minulla nyt jo niin uljas kartano ja paljo
varoja, kuin toivon tästä viiden vuodenkin jälkeen olevan, kas minäkös
polttaisin viinaa ja panisin olutta, että vieraani saisivat vaikka
uida. -- Mitä tämmöisestä kuivasta elämästä?!
RINNUSTELIAIN: Hama hänen kuivuudestansa niin huoli! mutta pahin, kun
hän on niin liian nuhjusmainen ja ujokin. Olisin, piru vie! minä
niinkuin hän omalla kannalla, en suinkaan niin nöyrästi kumartelisi
kaikille vallesmanneille, enkä myöskään eläisi noin itsekseni. Näittekö
kuinka siivo hän oli tuolla Sutelan hyppy-pidossa?! -- Ei! reippiämmän
pitää nuoren herran oleman. -- Hissutella niin hiljaksensa, kuin hän,
ja rakastaa yksinäisyyttä -- -- --