kohden suunnittaa, sitt' jännättyään heti joutsen
seisaht, Juppiterii lupauksilla ens anoakseen:
"Juppiter kaiken voipa, o auttaos urheat aikeet! 625
Itsepä templihis tuon sull' lyylimälahjana juhlaks
hiehon valkoisen, kult' otsan sull' alttarill' laitan,
päätä mi kantaapi tasakorkeena emän kanssa,
teikkovi sarvinehen sekä sorkilla hiekkoa potkii!"
Kuuli ja taivahan nyt säkeheiseltä puolelta Taatto 630
leimahuttaa vasemmalta; jo rapsaht surmanki joutsi.
Vinhasti viuhahtain jopa lens ulos kiitävä nuoli:
tää Remusen pään puhkas ja raudan luont' ohimonsa
halkasi. "Mee, kopehin pakinoines nyt kuntoa pilkkaa!
Tään Rutuloill' Frygit kahdesti lyödyt vastaukseks suo!" 635
Askanius vaan tään. Sitä seuraa Teukrojen huuto:
riemusta pauhaavat ylentäin urouttansa tähtiin.
Päätyip' ilman kannelta kaunistukka Apollo
katsomahan alas ausonilais väkehen sekä linnaan,
pilvellä ollen ja näin nimeää ilosell' Julollen: 640
"Onnea uljuutees, pojusein! Näin tähtihin noustaan,
oi jumalain vesa, es'isäkin jumalain! Sodat kaikki
syyst' asettuut, meill' Onni kun Assarakon suvun tuopi;
Troija sull' ei ole kyllin!" Näin nimeten heti lasken
kannelta taivon ja leijuvat liemingat hajottaa ja 645
saapuu Askanion luo, muotonsa muuttaen vanhan
Buten kalttaiseks. Tämä dardanilaisen Ankhisen
knaappina ennen olj sekä perheen luottamusmiesnä;
Askanion toveriks isä sitte sen määräs. Apollo
kaikelta olj ukonlaisena, ääneltään, väriltään ja 650
hiuksilta valkeiltaan, helinält' asehittenki julmain;
kiivasta Juloa näin puhutellen hän nimeääpi:
"Aeneaan poik', kyllin on, ett' Remusen vahingottas
kaasit sä nuolellas: tämän sull' ens suuri Apollo
myöntää kiitoksen eik' taitoas karsahin katso; 655
muutenpa sie sodast' erkane, poika!" Kun virkki Apollo,
muodon lausuessaan inehmon hän jo heitti ja kau'as
ilmahan ohkaiseen näkyvistähän haihtuvi heiltä.
Huomasivat jumalan Teukroin ylimykset ja Febon
peitset ja, väistyess' sen, heti helskehet tunsivat viinen. 660
Tappelun siis halukkaan hepä Febon käskyjen jälkeen
estävät Askanion, vaan itse taistohon jälleen
astuvat, vaaroihin taas henkensä antaen alttiiks.
Kaikkien linnotusten edustalla jo nousevi huuto:
Joutsia jännittävät tulisesti ja keihoja viskoot. 665
Peitsistä peittyypi koko maa; nyt kilvet ja ontot
lyönnistä helskyävät kypärät: raju tappelu syntyy:
aivan kuin samoellen lännestä, Kaurihin vuoksi
ruoskitsee sade maata ja kuin rakehet rajusäällä
rapsahtavat merehen, kun Juppiter hirveän lounais- 670
myrskyn suo satehen, pisartain onspilviä taivaan.
Pandarus kuin Bitias, pojat Alkanorin frygilaisen,
jotk' oli saanunna Juppiterin salon impi Iaera,
-- poikuehet kotimaana petäjäin sekä vuorien moiset --,
portin aukasevat, mink' heill' oli uskonut päämies, 675
ynn' usaltain väkehens, vihollista nyt kutsuvat linnaan.
Tornien mut edustall' its' seisovat kumminki puolin,
rautaisiss' asehiss' sekä päässään häilyvät töyhtöt;
aivankuin kohoaa kymivirtojen kirkasten luona,
sorjalla rannalla Pon tahi luon' Adigen ihanaisen 680
ilmoihin paritammea, taajoja latvoja nostaen
taivaallen sekä huojuvat huippuineen komeoine.
Hyökkäävät Rutulot äkätess' avonaisiksi portit.
Äkkiähän Kvercens ja Akvikulus oiv' asehilta,
mielensä malttamaton Tmarus sekä urhea Haemon 685
kaikkine joukkoineen pakohon joko täytyvät painaa
tai ihan portin kynnyksellen henkensä heittää.
Kiihtyvät tuost' enemmin vihat mielissään sotasissa;
nyt jopa Teukrotkin sinn' yhtehen joukossa saavat,
rohkeevat käsikähmähän käyd', uloten etemmäksi. 690
Turnolle johtajallen, joka muualla päin elamoitsi,
miesten kammollen sanan airut tuo, -- vihollisten
raivoavan erittäin tapossaan sekä aukovan portit.
Aikehens hyljäten tää sekä suuresta harmista kiihtyin
hyökkäsi Teukrojen portin ja veljien luo kopeoitten; 695
ensin Antifaten, kun tää tuli ensiksi vastaan,
kookkahan Sarpedon, emost' thebalaisesta kerson,
peitsensä paiskaten, kaas: italoinen sardelli lentäin
ohvassa ilmassa, vatsahan, näet, poven korkean alle
sattuen kätkeytyy; kolo haavasta synkästä syyti 700
hurmetta vaahtoavaa sekä lämmitti rinnassa rautaa.
Sitt' Erymantin, Afiduon, Meropen kädellään kaas,
kirkassilmäsenkin Bitiaan, urokkaan sydämeltään,
keihoa paits; sill' ei olis keiholla henkensä mennyt;
vaan tuli sylkyttäen jätinmoista nakkauspeistä, 705
minkä hän kuin salaman syöks; ei härän vuotoa kaksi,
eik' kova, kaksinkertanen, kultanen haarniskapaita
kestänyt tuota, mut horjahtuen jäsenet isot sortui.
Huoahti allansa maa, kun kalskuen kilp putos ylleen.
Niinkuin eubealais-Baijaen meren rannalla joskus 710
lasketahan kivi-arkku, min täyttänehet ovat aimo
paasilla, ynn' urantoon sysätään; sepä syöksyen jurmuun
näin katoaa sekä pohjaan töytättyään pysähtyypi:
sakkautuu meri ynn' ylös mustaa työntävi multaa;
jyrskeestään tutajaa iso Procida kuin kova peite 715
Inarimen, mink' Juppiter laski Tyfeonin päälle.
Kaikenpavaltias Mars uromielen ja innon Latinoin
kartuttaa sekä rintoja kiihdyttää sota-intoon;
mut lähettää paon Teukroillen sekä synkeän pelvon.
Ylt'ylitsen käsiks käyvät, kun vain vara taistohon suotiin, 720
haltia vimmainen kun heidän mielensä valtas.
Kun maass' seljällään näki Pandarus veljensä ruumiin,
onnenki muutoksen, kova onni mi valtasi seikat,
suurella voimallaan saranalla hän kiertävi portin,
ponnistaen tukevill' olillansa ja mont' omistansa 725
linnasta sulkien pois tylyhyn siten taistohon jätti;
vaan muut ryntääjät sisähän sulk, ottaen kanssaan,
mieletön, kun Rutuloin ei joukon keskessä nähnyt
hyökkäävää kuningasta ja täänkin linnahan telkes,
aivan kuin rajun tiikerin arkojen lammasten keskeen. 730
Äkkiä välkähti silmist' tään tuli outo ja aseet
julmasti helskyivät; tutajaa kypärällänsä töyhtö
hurmehikas sekä säihkyellen hänen leimuvi kilpi.
Tuntevat muodon tään vihatun, järeät nivuset tään
hämmästyen heti Aeneadat. Iso Pandarus silloin 735
ryntää ynn' äkäyntyen veljensä kuoleman vuoksi
lausuvi: "Eip' ole täällä Amatan huomenpalatsi
eik' isänmaan varustuksilla Ardea Turnoa suojaa!
Leirin näet vihollisten etk' ulos pääse sä täältä!"
Hällepä pilkkaellen ääns kylmällä mielellä Turnus: 740
"Alkaos, jos sull' on uroutta ja taistelemaan käy;
löytänehes Akhilleen Priamolle sa kertoa saat viel'!"
Virkki. Hän oksiltaan oakkaan sekä karkeakuoren
paiskaa, ponnistaen, min voimansa myönsivät, keihään.
Ilmat vain vian saivat; sillä Saturnia Juno 745
tullen sen suunnitti pois, joten peitsensä porttihin tarttuu.
"Vaan tät' et keihoa karta, mink' käsivoimani sulle
laittaa enkä sun laillasi keihäshaavoja anna!"
Näin nimes; korkeallen kavahtain hän miekkansa nostaa,
miekalla kummanki sitt' ohimon välitsenpä kesk' otsan 750
halkais ja tarpais hirveän haavan leukahan asti.
Tuop' oli ryskettä! Suuresta painostaan vavahtui maa.
Hervottomat jäsenet, verisetkin aivosta aseet
vaipuvat, kuollessa tään, alas; vaan tasasin osin hällä
sinne ja tänn' olallaan molemmin päin riippuvi päähyt. 755
Kauhusta kalvistuin pakohon jopa kääntyvät Teukrot.
Nyt jos voittajallen olis äkkiä juontunut mieleen,
teljet murtaen, ystävät portista laskea linnaan,
päivä se viimeinen olis kansalle kuin sodall' ollut!
Raivopa kiivastunutta ja murhan mieletön kiihko 760
vei vihamiehiä vastaan.
Ensin hän Falerin sekä, polven taittaen, Gygen
saavutti, peitsiäkin vedästyit' ulos paiskeli selkään
karkurillen; suo häll' uroutta ja tarmoa Juno.
Tään toveriks Hayn liitti ja kilven murtaen, Fegen; 765
aavistamattoman Alkandron, sotahan kehottaiss' sen
muureilla, Halion, Noemoin kuin Prytaninki;
Lynceon vastustavan, tovereitaan auks hakevaisen,
miekkaa heiluttaen luon' oikeapuolisen muurin
kimppuhun käy, otellen joit' yhdellä iskulla heitti 770
pään kypärän kera kauas. Sittepä myös petojenki
ahdistajan Amykon, jota ei kokeneempoa ollut
keihoja voitelemaan käsin eikäpä myrkyllä rautaa;
aeolilais-Klytion, Runotartenki ystävän Krethen,
Krethen, Lauluttarein toverin, joka lauluja aina, 775
soittoakin kitharan sekä soitellen laulella suosi
ain' uvehist', urosten asehista ja myös kahakoista.
Vihdoin päämiehet tapon kuultuahan omiensa,
yhtyvät Dardanidat Mnestheus ja tuima Serestus;
harhoavan näkevät toverit vihamiehenki linnass'. 780
Mnestheus nyt: "Mihinkäs pakenette ja aijotte?" lausuu.
"Mitkäpä muurit muut, mitä suojaa teillä on vielä?
Yksikö mies, maanmiehet, ja kaikkiakaan varustusten
saartama vois mokomat tapot linnassa kostamattamme
tehdä ja miehistämm' etevimmistä niin monet Tuoneen 785
laittaa? Eik' isänmaat' polost', entisiä jumaloita,
suurtakin Aeneast' eik' oo, köpelöt, häpy, armo?"
Kiihottuen täst' urhostuvat sekä suurissa joukoin
seisahtuvat. Vähitellenpä Turnus taistosta väistyy,
pyrkien virrallen, osahan miss' suo kymi suojaa. 790
Teukrot ankarammin tähän ärjyen kimppuhun käyvät,
joukkoja tihjentäen. Kuni hirmuista jalopeuraa
ahdistaa vasamoinehen suuttunut parvi, mut kouko
säihkyen, tuijottain tulisest peräyntyvi eikä
harminsa, kuntonsa voi pakohon eik' kääntyä vastaan, 795
eik', ehk' tuot' tekis miel, urosten läpi keihojen saata
tunkeuda: näin Turnuski vasten mielt' takauntuu
kiiruhtamatt' takasin sekä mielensä kiukusta kiehuu.
Vieläpä silloinkin pari kertaa vastahan hyökäht,
kahdesti hämmästyneen väen sai pakohon sisälinnaan. 800
Leiristä kiiruhtaen väki saapi nyt yhtenen kaikki.
Vastustuksehen ei kehotella Saturnia Juno
rohkene, ilmojen teitä kun Juppiter taivahalt' Irin
laittoi saattamahan sisarelleen ankaran käskyn,
Turnus jos Teukrojen ei varusteist' ylevistä nyt väistyis. 805
Siks ei sankari tää enähän niin kilvellä kestää
eik' kädellään voi: niin joka suunnalta heitetyt keihäät
sortavat tuot'. Ohut ain' kalajaa ohimoittensa luona
nyt sotalakki ja vaskisen haarniskan murtavat paadet,
töyhtökin töytäistään laelt' eik' enähän tue kilpi 810
lyönnistä, Teukrot kuin käsiks käi vihasemmin ja itse
säihkeleväinen Mnestheus. Jop' hiki kaikesta juoksee
ruumihist' tään pikivirtana, henkiä eik' enähän voi:
ahdistaa väsynyttä jo ahdas henk' kuni ähky.
Silloinp' päistikkäin hypäten lopuks hän asehissaan 815
viskautui kymihin. Tämä keltasehen vetehensä
ottavi syöksähtävän, vedellään sepä vienolla saattain
hilpeän vei toverein luo, huuhdottuaan veret ensin.
Viitteet:
V. 2. Saturnia Juno s.o. Saturnon, ajan jumalan, tytär Juno. --
Iriksestä katso Aen. IV, 694. -- V. 3. Turnus oli Daunon poika ja
Pilumnon pojanpoika.
V. 5. Thaumantias = Thaumas'en tytär.
V. 10. Korytho oli eräs etruskilainen kuningas, joka oli perustanut
Korython kaupungin (nyk. Cortona'n).
V. 58. "Se", nim. Turnus.
V. 82. Berekyntia, vert. Aen. VI, 785.
V. 102-103. Doto ja Galatea olivat meren jumalan Nereon tyttäriä,
Vellamon neitoja.
V. 108. "Äitiä", nim. Berekyntiaa.
V. 264. Arisba oli eräs kaupunki V.-Aasiassa, jonka Troijalaiset ovat
valloittaneet ennen Kreikkalaisten tuloa sotaan heitä vastaan.
V. 307. Aseiden vaihtaminen oli ennen muinoin ystävyyden liiton
merkki.
V. 364. "Anast tää", nim. Euryalus.
V. 370. Volski, oikeittain Volscens, oli tään Rutulein parven päällikön
nimi.
V. 378. "Yön", tässä = pimeyden.
V. 383. "Palasten" = polkujen.
V. 511. "Suuressa taistelussaan j.n.e.", nim. Troijan 10 vuotisen
piirityksen aikana.
V. 519. "Nakkausneuvoin" s.o. vanhan ajan tykinmoisien nakkauskoneiden
(= vipukoneiden, viippaimien, "katapulttien" ja "ballistojen") avulla.
V. 584. Symaethia-virta (nyk. Jaretta) on Sicilian itärannalla.
-- Arcens'in äitinä sanotaan olleen nymfan Thallan.
V. 610. "Laapuri" oli sotakirveellä varustettu keihäs, = hellebardi.
V. 616. Hihoja nutuissa ja poskipeitteitä päähineissä pitivät muinaiset
kansat veltostumisen merkkinä (vertaa Aen. IV, 216).
V. 617. Dindymo oli erään Cybeleelle pyhitetyn vuoren nimi V.-Aasiassa.
V. 619. "Idan emä" = Cybele.
V. 642-643. Tässä paikassa viitataan keisari Auguston aikana
vallinneesen rauhaan Rooman valtakunnassa; Assarakus, josta Augusto
johti sukuansa, oli Dardanon pojanpojan Tros'in poika.
V. 668. Kauriin tähdistön taivaalle ilmaantuessa ovat Italiassa
sateiset ajat.
V. 698. "Italoinen sardelli" s.o. italialaisesta sardellipuusta tehty
peitsi.
V. 710. Baijaen kaupungin, joka oli Kampaanian maakunnassa ja
missä Rooman ylhäisö oleskeli mielellään Vergilion aikana kesäaikoina
maahovissa, olivat Eubean saarelta tulleet Kreikkalaiset siirtolaiset
perustaneet.
V. 716. Procidan saari on Neapelin lahden edustalla.
V. 716. Inarime, nyk. Ischian (l. Iskian) saari, myöskin lähellä
Neapelia, on syntynyt maanalaisen tulen vaikutuksesta; siellä oli
äskettäinkin suuri maanjäristys (v. 1886). -- Vergilio kertoo, että
Juppiter laski tään saaren Tyfeonin, erään jättiläisen päälle, tämän
rangaistukseksi. Vert. Aen. III, 578 ss.
KYMMENES LAULU.
Sota.
Ainehisto.
Kokouksessa Olympolla kehottaa Juppiter jumalia yksimielisyyteen
(1-15), jolloin Venus valittaa Juppiterille Troijalaisten kovaa onnea
ja Junon vainoamista (16-62), mutta Juno sen syytöksen torjuu, sanoen
Troijalaisien ja Venuksen itsensä olevan syypäät onnettomuuksiinsa
(62-95). -- Juppiter päättää kokouksen vakuutuksella, ettei hän tahdo
kumpaakaan heistä puoltaa, vaan on jättävä asian Kohtalon
ratkaistavaksi (96-117). -- Rutulot ahdistavat Troijalaisia, jotka
puolustaivat Askanion ja Mnestheon johdon alla (118-145). -- Sillä
aikaa Aeneas, saatuaan Etruskit liittolaisikseen, läksi Pallaan,
Tarkhon ja 30 laivan kera palausmatkalleen omaisiensa luo, jolla
matkalla kohtaa laivoista syntyneet merenimmet, joista Kymodokea kertoo
hänelle, millä kannalla asiat leirissä ovat (146-255). -- Aeneaan ja
hänen väkensä saapuminen rantaan (256-307), jota Turnus kokee turhaan
estää; tappelu rannalla (308-361). -- Pallas, tehtyään ihmeteltäviä
urotöitä, tulee kahdentaistelussaan Turnon kera tapetuksi (362-509).
-- Aeneas, saatuaan tiedon ystävänsä Pallaan kaatumisesta, kostaa
hirveästi tämän kuoleman, jolloin tappaa paitsi muita myös rikkaan,
aarteitaan turhaan tarjoilevan Magon, kopeilevan Haimonin, kerskuvan
Anxurin, Tarqviton, Ligerin ja Lukagon (510-605). -- Juppiter sallii
Junon pelastaa Turnon Aeneaan käsistä; Juno muuttuen Aeneaan näköiseksi
viekottaa Turnon laivaan ja vie hänet hänen isänsä Daunon linnaan
(606-688). -- Mezentius kaadettuaan paljon Troijalaisia ja
Tyrrhenilaisia, joutuu vihdoin kahdenkamppailuun Aeneaan kanssa, jossa
tulee haavoitetuksi ja pelastuu ainoastaan siten, että hänen poikansa
Lausus astuu hänen ja Aeneaan väliin (689-790). -- Lauson kuolema
(790-832). -- Mezentius murhehtii poikansa kuolemata ja lähtee, sitä
kostaakseen, jatkamaan ratsain tappeluansa Aeneaan kera, mutta saapi
siinä surmansa (833-908).
_Jumalten neuvottelu; Pallas ja Turnus; Aeneas, Mezentius ja Lausus_.
Huonehet aukaistaan jopa kaiken voivan Olympon,
kun jumalain isä ynn' inehmoin kuningas kokoukseen
kutsuu tähtisehen majahans, jost' kaikkia maita,
Teukrojen leiriäkin ylähält' tähystää ja Latinoin
kansoja. Istahtavat avaroiss' saliloissa. Hän alkaa: 5
"Suuret taivahiset, miks teidän tahtonne taasen
muuttunut on, miks niin ylen kiistätte kiivahin mielin?
Italiaa sotimast' olin kieltänyt Teukroja vastaan;
mut tora millinen nous yli kieltonikin! Mikä pelko
taistohon käskee näit' tahi noit' eli tarttua miekkaan 10
vaativi? Saap' ikävöimätäkin sodan oikea aika,
kun tyly Karthago kerran tuo varustuksihin Rooman
surmoa suurta ja aukaisee uran alppien kautta:
silloin sallitahan närin taistella, riistoa ryöstää.
Nyt heretkäät tyvenen sovinnon rakentain iloksenne!" 15
Juppiter näin lyhyesti; mut ei Venus kultanen vastaan
lyhvähän lausuile:
"Oi isä, oi ikinen inehmoin, jumalainki sä herra!
-- sillä mit' oiskaan muuta, jot' auksemme voisimme pyytää?
näetkö sä ilkkuvat kuin Rutulot, miten kulkevi Turnus 20
parvinens, kuin uvehist' isostellen ja onnesta paisuin
hyökkävi? Eip' enähän varusteetkana Teukroja suojaa!
Nuo jopa porttienkin sisäpuolla ja harjalla muurin
taistelevat, ett' tulvilleen verens' saa kanavatkin!
Poissa on Aeneas sekä tiedota. Etkö sä heitä 25
koskahan saarrosta päästä? Taas varustuksia, Troijan
syntyess', uhkailee vihamies; taas uus sotajoukko
ynn' Aetolian Arpista nousee Teukroja vastaan
Tydeon poika! Ma luulen haavoja saavani taasen;
taas varoella ma, tyttäres, saan inehmoin tamineita! 30
-- Jos luvattais sekä vasten tahtoa Dardanolaiset
Italiaan sai: kärsiköhöt viastaan; sä et heitä
tarvitse auttaa! Vaan jos seurasivat osoansa,
ennusti mist' usehin jumalat sekä haamut; ken muuttaa
käskyjäs uskaltaa tahi uusia arpoja säätää? 35
Virkkasin miks Erycinan rannalla poltosta laivain
tai vihurein kuninkaasta ja tuulista raivoavista,
nousnehist' Aeoliast', tai pilvistä lähtöä Irin?
Vieläpä Tuonenkin, -- kun koettamataan tämä keino
jäi hänelt' --, tää manajaa; ylä-ilmahan päästyä kohta 40
Allekto Italian kesk'kaupunkein läpi riehui.
-- Ei mua liikuta valtio, vaikkapa tuotakin toivoin,
kestäess' onnen; voittakohot, kenen voittoa suot vain!
Jos ei seutua oo mitäkään, mink' puolisos julma
sois Teukroill', isä, sorretun Troijan sauhuavaisten 45
jättein kautt' anon: vaarata sallittakoon asehista
selvitä Askanion; -- pojan poikaani edes säästä!
Aeneas samotkoon vain oudoill' aavilla keijuin
tietä, min Onnensa soi hänen kuljettavaksensa; täänpä
suojella vain sekä julmast' taistosta tahtosin poistaa. 50
On Amathus mull', on Pafos korkea ynnä Cythera,
Idalian hovit on: asehist' erotenpa hän hiljaan
tääll' elons viettäköhön. Väkivallalla käskettäköön vain
Karthago sortaa Ausoniaa; sitt' ei vihollista
Tyron linnoill' oo ketäkään. Mitäkäs sitä auttoi 55
taistelun turmasta pääsy, mit' Argoksen tulen väistö,
-- niin useat avaran meren, maan mitä kestetyt vaarat,
jos Latiossakin Teukrot Pergamo-onnensa saavat?
Eik' paremp' ollunna ois, isänmaan tuhon jättehill' ett' ois
jäänehet mannulle, miss' oli Troija? Xanthon, Simoïn taas 60
kurjille jällehen ann', anon; ennemmin entiset suo taas
Teukroill', oi isä, kohtalons!" -- Nyt kuninkaallinen Juno
harmistuin nimes: "Miks mua äänettömyydestä vaadit
luopumahan sekä julkasemaan salatun surun lausein?
Kenp' inehmoista tai jumaloist' on käskenyt käymään 65
Aeneast' otelmaan, -- kuningasta Latinoa vasten
nousemahan? -- Tuli Italiaan pakost' onnensa, olkoon,
Kassandran unen vimmoamaisna; mut tokkohan käskin
leirinsä jättämähän tahi tuulille uskoa hengen?
Tokkohan uskomahan pojalleen sodan johdon ja linnan? 70
Yllytinkös levokkait' asukkaita ma Tyrrheniliiton
rikkoon? Haltia ken petokseen joht? Julmako valtamm'?
Junonko syytä se on tai pilvistä laitetun Irin?
Väärin jos on Italoin kohovaa Troijaa tuliliekin
saarrella, väärin jos Turnon on isänmaall' asuskella, 75
jonk' emo haltiatar olj Venilia, taatto Pilumnus:
saavatkos Lation tulisoihtuineen Frygit polttaa?
-- vierahat maat kukistaa ikehens' ala? -- saalista ottaa?
-- morsiantaan valiskellen sulholta kihlatun viedä?
-- rauhan kätt' ojentaa, varustain selän taa tamineitaan? 80
-- Kreikkaalais-käsist' Aeneaan sinä saat pelastella,
pilvehen peitellä saat sekä tyhjähän usmahan miehen,
laivatkin voit yht' usehiks meren immiksi muuttaa,
-- väärinkö siis jos myös Rutuloill' avun suonehet oomme?
Viestitä Aeneas on poissa; hän viestitä jääköön! 85
On Pafos, Idalion sull', on yleväinen Cythera:
miks käsin kaupunkiin sotasaan käyt, -- tuimihin miehiin?
Vai mekö mullistaa Frygian ylen häilyvän vallan
sult' yritämm'? Mekö? Ken polois-Teukrot Akhivojen valtaan
heitti? Mi syyn' oli, ett' asehiss' oli noustava miesten 90
Europan, Asian ja mi varkaus rauhansa rikkoi?
Mun avittaissako Troijan liekkiö petteli Spartan?
Annoinkos asehet, -- uhitinkos lemmellä sotaan?
Silloin sun omistas sopi peljätä; nyt valitella
väärin ja myöhäänkin alat, turhia artteja nostain!" 95
Näin nimes Juno; silloin taivahiset erimielin
yhtyivät hälisten pakinaan, kuni tuuloset ensin
hiljahan kun humajaa lehikoissa ja viel' epäselvään
tuulahtavat, julistain merimiehille kiihtymyst' tuulten.
Nytp' isä kaikenvoipa, joll' on yli kaikkien valta, 100
alkaa. Täst' tyventyi jumalain ylen korkea linna,
vaikeni maa vavahtuin sekä vaikeni korkea taivas,
vaipui tuulahuskin, tyventyi meri päilyväks pinnaks.
"Kuulkaat siis sekä nää minun lausehet mielehen pankaat!
Kosk' kera Ausonilaisien ei voi yhtyä Teukrot 105
liittohon eikä se teidän arttinne loppua löydä;
millainen hyvähän olis Kohtalo tai mikä toivo
Teukrolla tai Rutuloll', en huol erotella ma yhtään:
Kohtalon suomastakos Italot nyt saartavat Teukroin
leiriä vain kokonaan erehtyinkös tahdosta Onnen. 110
En vapahda Rutuloit'! Yrityksensä kullekin vaivan
tai ilon tuo. Kuningas sama, Juppiter, kaikkia johtaa!
Luoma on löytävä tiens'!" -- Stygilaisen sen veljensä virran
pihkasta hehkuvien, syväkuilusten rantojen kautta
vannoi, vannoessaan vapisuttaen kaiken Olympon. 115
Näin lopettaa. Nous Juppiter kultais-istumeltansa
sitte ja taivahiset välissään ovellen hänet saatti.
Sillävälin Rutulot jokapaikassa porttien luona
miehiä surmaavat sekä muureja saartavat liekin;
vaan väki Aeneadain suletaan varustuksien keskeen 120
eik' mitäkään paon toivoa oo. Ylä-tornissa koidot
turhaan seisovat, muureja puoltaen harvalukuisna.
-- 259 --