tuntien tarkoin ennusteet, ajatkin tulevaiset
piirrellyt tulen haltia; siin' koko Askaniuksen
jälkeen nousevan heimon ja taistellut sodat kaikki.
Laittanut olj virumaan viheräisessä luolassa Marsin 630
hirmuisen suden; tään nisien luo myös pari poikaa
loikovat leikitellen, elatusemoaan imeskellen
pelvotta: tuo taapäin kenokaulansa kääntäen kumpaa
vuorottain hyväjää sekä heidän ruumista nuolee.
Rooman tään lähellen ja Sabinojen naisien ryöstön 635
penkilt' teaatterin ynn' ilonäyttelyst' aimosan Cirkon
liittänyt olj sekä äkkiä oudon, kiihtyvän taiston
Rooman kuin Tatius-ukon närkkähän Kureksen kesken.
Sitten nuo kuninkaat lopetettua keskenäns taiston
Juppiterin älttäreiden luon' asehissa ja kantain 640
maljoja seisoivat, rakentain, sian uhraten, liiton.
Tuostapa ei etähäll' palasiks rajusat hevot Metton
raastivat (-- oisitpa Alban mies pitänyt lupaukses!);
miehenki valhekkaan sisälmyksiä viskovi Tullus
metsähän tuossa ja kosteat orjantappurat verta 645
tiukkuvat. Tarkvinion ajetunkin käski Porsenna
ottamahan sekä julmalla saarrolla ahdisti linnaa;
puolustamaan vapauttaan Aeneaan suku riensi.
Suuttuvan muotoiseks sen ja uhkaavanki sä oisit
nähnynnä, sillan ett' hävittää on rohjennut Kokles, 650
murtaen kahlehens' ett' kymin yl' läks Kleelia uimaan.
Kuppurallaan Tarpeijon linnan vartia seisoi,
Manlius, temppelin eess' ylevää Kapitooliot' puoltain;
viel' Romulon hovin oljet äsken leikatut kattoi.
Täälläpä kaakattain hopeainen ankkakin lensi 655
kultaisess' etisessä ja julkais gallien matkan:
Gallit saapuivat läpi metsän ja ottivat linnan
synkkyyden sekä varjosan yön hyvin peittoa käyttäin
heill' oli kullan keltanen tukka ja keltaset vaatteet;
hohtavat raitaisist' takistaan sekä valkosta kaulaa 660
kiertävät kultaset vitjat ja kullakin kaks alppilaista
keihästä kädess' säihki ja ruumeitaan isot kilvet
peittivät. Tanssivatkin Saliot, alastoinna Luperkot
myssyne viiksineen sekä taivolta puonnehet kilvet
kalkutellut oli; kaupungin läpi uhreja veivät 665
vankkuriss' sorjissa hurskahat äidit. Täält' etähälle
liittääpi Manalan majat, Tuonenki korkeat portit,
myös rikosten kuritukset ja ruhtoa sun, Katuma,
uhkaavan kiven alle ja Raivotart' kauhistuvaisen;
hurskahat taas erilleen: näill' antamahan lait Katon. 670
Näiden keskessä olj avaran meren, myrskysän hahmo
kultanen; vaan meri valkosna vaahtosi myrskyäväisnä,
ringissä myös delfinit hohdokkaat hopeasta
pyörtelivät, meren tyrskyä halkoen purstohinensa.
Keskessään vask'laivaston, sodan Aktialaisen 675
huomaa: järjestetyss' sotarinnass' sä nähnynnä oisit
kiehuvan Leukaten kaiken ja kullasta kiiltävän laineet.
Tappeluhun vei keisari Augusto tääll' Italoita,
kansan, senaatin, Penaattein kanss', yleväin jumalainkin,
korkeall' keulalla seisten; tään ilosill' ohimoilla 680
kiils pari leimua, vaan ylipääns' isän nähtihin tähti.
Toiselta suunnalta tuulin ja muin' jumaloine Agrippa
johtaa korkeena väkeään: sodan ylpeä merkki
kiiltävi päässä nyt täll', alusten anastuksesta, -- kruunu.
Barbarijoukkoin täält' Antonius kirjavin asein, 685
-- jok' Itämaan väen voittanut on sekä poutasan rannan,
Aigypton, Itämaan väen myös mukanaan etäsimmän
Baktran tuopi ja seuraa -- kauhu! -- Egyptistä vaimo.
Yhtehen syöksivät kaikki ja vaahdottivat meren kaiken,
pyörrellen ulappaa etähäis-alusten kokin, airoin. 690
Saapuivat merellen; merell' uiden luulisit irti
kiskottuin Cykladain tahi vuorien syösnehen yhteen:
niin torikeuloist' taistelevat jätinmoisista miehet.
Tappura-soihtuja käellä ja keihästen lentosta rautaa
kylvetähän: punertuu meritaistost' Neptunuksen kentät. 695
Keskessä valtiatar väkeään kotimaisella kutsuu
kalkkaloll' eikäpä hän näe viel' takoaan pari kyytä;
kaikenlais-jumalain imehet sekä haukkuv' Anubis
vasten Neptunusta, Venusta sekä vasten Minervaa
taistelevat. Mars tappelun keskustassapa riehuu 700
rautahan kaivertu sekä ilmassa hirveät Kauhut
viittoineen revityin', iloten myös kulk Erimieli;
tuot' Sodan haltiatar verisin rusikoinensa seuraa.
Näitäpä katsoen joutsen jännitti Aktiolainen
pilvist' Apollo: säikähti tästä Egypti ja Indot, 705
kaikki Arabialaiset, Sabaeotki läksivät karkuun.
Myös kuninkaatarkin mukahaisilla tuulilla nähtiin
purjehtivan, levittää komennettuans kaikki jo purjeet.
Tuon tulevaisesta kuolosta kalvenneen sodan keskeen
tehnynnä olj tulen haltia myrskyn ja Luotehen huostaan 710
suoden, mut vastassaan iso ruumihisen, surevaisen
Niilin, aukasevan syleään, koko viitalla kutsuin
tummahan helmahans lannistetuita ja virtansa mutkiin.
Vaan Caesar kolm'kkertaisess' iloretkessä kulkein
Rooman muureihin, jumalill' Italoin iki-uhrin 715
sääsi ja kolmesataa pyhästöö mitä suurinta laittoi
linnahan. Raikuivat ilost', tanssista, leikistä tiet nyt,
kaikissa templeiss' on emojoukot, kaikissa uhrit;
maall' alttareiden eess' vasikat makas uhria varten.
Muhkean Febuksen tuo kynnyksellä nyt istuin 720
tutkivi kansojen lahjoja, kynnyksille ne ylpeill'
antaen: pitkänä sarjana astuvat voitetut kansat,
kieliltä kuin asehilta ja vaattehiltaan monenlaiset.
Paimenten suvun tässä ja vyöttömät Afrikalaiset,
täss' Lelegat, Karat sekä joutsikkaatki Gelonit 725
Vulkano tek; jopa tyynemmin kulkivat Eufraten aallot,
myös inehmoist' etäsimmät Monnit ja haarova Rheini,
vallattomatki Dahaet sekä juonikas sillall' Araxes.
Näitä hän Vulkanon yhä kilvessä, lahjassa äidin
ihmeht ja, tietämättään asioist', ilotsee kuvioista; 730
heimonsa sitt' olalleen osat, heidänki mainehen nostaa.
Viitteet:
V. 9. Diomedes, kuuluisimpia Troijan sodan urhoja, muutti sodan
jälkeen Etelä-Italiaan (Apuliaan), jonne perusti Argos Hippion nimisen
kaupungin, jonka nimi sitten muuttui Argyripa'ksi sekä vihdoin
nykyiseksi Arpi'ksi.
V. 83. Kolmasti tulee Aeneidissä puhutuksi "valkeasta emäsiasta
valkosine porsahineen virran rannalla" merkkinä, mihin kaupunki
(Alba-Longa) oli perustettava.
V. 103. "Amfitryon pojalle", nim. Herkuleelle.
V. 119. "Nämät". nim. sanat.
V. 130. Evander y.m. johtivat sukuperänsä Elektrasta, Atlaan
tyttärestä: samoin Aeneaskin johti sukunsa Atlaan toisesta tyttärestä
Maijasta. -- Nimi Evander, syntynyt kreikkalaisista sanoista, merkitsee
suomeksi: hyvämies.
V. 146. Daunus oli Turnon isä.
V. 157-158. Herkules vei mukanaan Hesioneen, Laomedon tyttären ja
Priamon sisaren, Kreikkaan sekä antoi hänet Salaminin kuninkaalle
Telamonille puolisoksi.
V. 276. Poppelia sanotaan "kakskarvaseksi" sentähden, koska sen lehdet
ovat toiselta puolelta tummemmat kuin toiselta. Poppeli oli Herkuleelle
pyhitetty.
V. 285. Saliot, joita Noman säännön mukaan piti olla 12, olivat Mars'in
pappeja. Heidän nimensä johtuu lat. sanasta "salire" = hypätä, koska
heidän tuli tanssia Mars'in kunniaksi määrätyissä juhlakuluissa.
V. 291. Herkules valloitti Troijan ja tappoi sen kuninkaan Laomedontin
siitä syystä, koska hän ei täyttänytkään Herkuleelle lupaustansa, antaa
tälle Trosin hevoset, kun Herkules oli pelastanut hänen tyttärensä
Hesionen. -- Eekhalian taas Herkules hävitti siksi, koska sen kuningas
Eurytus kieltäytyi antamasta tyttärensä Iolen Herkuleelle puolisoksi.
V. 293. "Kaksruumihit", s.o. Kentaurit, joiden ruumiin ylä-osa oli
ihmisen, mutta ala-osa hevosen muotoinen.
V. 294. Hylaeus ja Folos oli kahden Kentaurin nimiä. --
Kreetalais-peikko oli hirveä härkä, minkä Herkules ei tappanut, kuten
Vergilius otaksuu, vaan toi elävänä kuningas Eurystheylle.
V. 296. Tuonen vahti = Kerberus, jonka Herkules ryösti Manalasta ja toi
maanpinnalle.
V. 298. "Näky mikään", minkä Herkules näki Manalassa.
V. 322. Nimi "Latium" johtuu lat. sanasta lateo = olla peitossa,
lymyillä.
V. 343. "Luperkalin", nim. luolan. Nimi Luperkal, -- jonka arvellaan
johtuvan lat. sanoista lupus = susi ja arceo = estää ja joka siis
merkitsisi "susien estäjää". -- oli metsän jumalan ja karjan suojelian
Panin lisänimi, samoin kuin hän myös nimitettiin Lykaiolaiseksi erään
Arkadian vuoren Lykaion mukaan (kreikk. sana "lykos" merkitsee sutta).
V. 345. "Argileton" (= Argon kuoleman) lehto sai nimensä erään
argivolaisen Argosen murhasta siellä siitä syystä, kun Evanderin
alamaiset varoivat tään väjyvän Evanderin henkeä.
V. 346. Evander todisti viattomuuttansa Argon kuolemaan.
V. 347. Tarpeijo oli vuoren jyrkänteen nimenä, mistä kuolemaan tuomitut
pahantekijät syöstiin alas.
V. 354. Kilpeä puistellen, tärisyttäen luultiin Juppiterin saavan
ukonilman aikaan.
V. 358. Janikulon mäelle oli Evanderin linna rakennettuna, josta sitten
Rooma levisi muille (6) kummuille.
V. 361. "Karinoiksi" kutsuttiin Rooman komehinta kaupunginosaa.
V. 383. Nereon tytär, merenneito Thetis pyysi ja sai Vulkanolta aseita
pojallensa Akhilleelle.
V. 384. Tithonon puoliso Aurora sai myös Vulkanolta aseet Memnon
pojallensa (Aen. I, 489).
V. 479. Agyllan kaupungin perustajat olivat Pelasgeja, mutta tulivat
siitä karkoitetuksi, kun Lydialaiset siirtolaisina kuninkaansa
Tyrrhenon johdolla sinne saapuivat. Siitä lähtein sai kaupunki
nimekseen Caere.
V. 533. "Mua kutsuvi taivas!" nim. sotaan.
V. 553. "Helokynsistä" s.o. kullatuista kynsistä "kiiltäin."
V. 626. "Siin'" nim. kilvessä olivat Roomalaisten tulevaiset kohtalot
kuvaeltuna.
V. 631. "Pari poikaa", nim. Romulus ja Remus.
V. 635. Kun Roomassa oli naisista puute, panivat he toimeen
kansanjuhlan (cirkusleikit), johon kutsuivat Sabinolaisia vieraiksi.
Juhlan parhaillaan ollessa, karkasivat Roomalaiset silloin pahaa
aavistamattomien, aseettomien Sabinolaisten päälle ja ryöstivät heidän
naisensa. Tästä syntynyt sota päättyi siten, että osa Sabinolaisia
yhdessä kuninkaansa Tltus Tation kera muutti Roomaan asumaan.
V. 642. Alba-Longalainen Mettus Fuffetius, Roomalaisten liittolainen,
oli tehnyt salaliiton Rooman vihollisten kera ja meni tappelun aikana
vihollisten puolelle.
V. 646. Porsenna, Etrurian kuningas, koki sodalla pakottaa Roomaa
ottamaan taasen kuninkaaksensa Tarkvinius Superbon (= "Ylpeän"), jonka
Roomalaiset olivat ajaneet pois hänen väkivaltaisuutensa tähden.
V. 650. Kun kerran, piirityksen aikana, Roomalaiset täytyivät,
hyökkäyksen tehtyänsä, paeta ja Etrurialaiset heitä ahdistivat jo ihan
kintereillään, pelastuivat he vain siten, että Horatius Kokles kääntyi
sillalla yksin taistelemaan vihollisia vastaan ja taisteli niin kauan
kunis Roomalaiset ehtivät purkaa sillan hänen takanansa, jonka jälkeen
hän hyppäsi Tiberin virtaan ja ui omiensa luo. -- Kleelia, joka yhdessä
muiden roomalaisneitojen kera oli Porsennan panttivankina, pakeni ja ui
Tiberin yli Roomaan: Roomalaiset lähettivät hänet Porsennalle takaisin,
mutta Porsenna lahjoitti kunnioituksesta hänelle vapauden.
V. 652. Manlion, kun oli Tarpeijon linnaa vartioimassa, saattoi
ankkojen kaakatus havaitsemaan, että Gallit yrittivät yöllä päästä
linnaan, jolloin hän ajoi heidät takaisin.
V. 663. Saliot oli Marsin ja Luperkot Panin pappeja.
V. 664. "Taivolta puonnehet kilvet", joita oli 12, olivat Salioin
vartioittavina.
V. 668. Katilina, eräs roomal. senaattori, oli v. 63 e.Kr. koettanut
saada Roomassa kapinan aikaan ja siten anastaa itselleen vallan.
V. 670. Kato oli tapainsa puhtaudesta ja yksinkertaisesta elämästään ja
hehkuvasta isänmaanrakkaudestaan kuuluisa Roomalainen.
V. 675. Tästä värssystä alkaen kuvailee Vergilius Aktion tappelua
v. 31 e.Kr., jossa Augustus voitti vallasta hänen kera kilpailevan
Antonion sekä tään liittolaisen ja rakastetun Kleopatran, Egyptin
kuningattaren. Sen tappelun jälkeen, missä Augustus voitti varsinkin
taitavan meripäällikkönsä Agrippan neuvoilla, sai Augustus rajattoman
vallan Rooman tasavallassa. Agrippa sai, ansiojensa palkinnoksi, kantaa
laivankeuloja kuvaavilla koristuksilla kaunistettua kruunua (korona
rostrata'a).
V. 692. Cykladat ovat saaria Egean meressä.
V. 696. "Valtiatar", nim. kuninkaatar Kleopatra.
V. 697. Aktion tappelun jälkeen, välttääkseen vankeutta Roomassa, antoi
Kleopatra pari kyytä purra rintaansa.
V. 698. Anubis oli egyptiläinen epäjumala, jolla luultiin olleen koiran
pään, mutta ihmisen ruumiin.
V. 712. Koko viitalla liehuttaen, ikäänkuin peittääkseen lapsiansa sen
suojaan.
V. 725. Lelegat oli eräs pelasgilainen heimo Kreikassa ja
Vähä-Aasiassa. -- Karat = Kaarialaiset Vähästä-Aasiasta. -- Geloonit
olivat kotoisin Ukrainista Dnieperin rannoilta. --
V. 727. Morinit asuivat Belgiassa.
V. 728. Dahaet olivat eräs skythialainen kansa Kaspian meren rannoilta.
-- "Juonekas sillalle", s.o. ylen tulviva virta Araxes Armeniassa.
YHDEKSÄS LAULU.
Sodan alku.
Ainehisto.
Aeneaan poissa ollessa lähettää Juno Irin yllyttämään Turnoa sotaan
Troijalaisia vastaan, jota kehotusta Turnus oitis noudattaa (1-32). --
Kun Troijalaiset, Aeneaan käskyn mukaan, olivat vetäyneet muurien
suojaan, päättää Turnus polttaa heidän laivastonsa (33-76). --
Berekyntia muuttaa, Juppiterin luvalla, laivat yhtä moneksi meren
immeksi (77-122). -- Turnus rohkaisee tästä ihmeestä hämmästyneitä
Rutuloita, näyttäen, että laivojen poiston kautta on jumalatar tehnyt
Teukrojen paon mahdottomaksi. -- Teukrot saarretaan (123-175). --
Nuorukaiset Nisus ja Euryalus, havaittuaan että eräällä suunnalla
vihollisten leirissä olivat nuotiot kyyntyneet, tarjoutuvat Teukrojen
päälliköille lähtemään airueina Aeneaan luo; tarjous otetaan ilolla
vastaan ja suurien lupausten ja hartaiden toivotusten seuraamina he
lähtevät matkaan (176-313). -- Telotettuaan vihollisleiristä monta
nukkunutta Rutuloa, pääsevät he jo metsään, mutta, kohdattuaan
vihollis-parven ja jouduttuaan ilmi Euryalon saaliiksi saadun kypärän
välähyksen kautta, joutuvat siellä perikatoon (314-449). -- Rutulot,
aamulla vahinkonsa havaittuaan, pistävät Nison ja Euryalon päät
keihästen neniin sekä kuljettavat niitä Teukrojen näkyvissä; Euryalon
äidin murhe (450-502). -- Tappelu alkaa; Rutuloin taistelu kilpien
katos'alla; tornin kaatuminen (503-589). -- Askanius ampuu
tyhmänylpeän, kerskuvan Remusen, mutta saapi Apollolta käskyn,
jättämään sota miesten työksi (590-663). -- Jättiläiset Pandarus ja
Bitias aukasevat portin, surmaavat monta siihen ryntäävätä vihollista,
mutta saavat surmansa Turnuksen kädestä, joka päällepäätteeksi, porttia
suljettaessa, tulee erhetyksestä teljetyksi kaupunkiin (664-759). --
Sitten kuin Turnus oli pannut suuren verisaunan kaupungissa toimeen,
täytyy hänen, ylivoiman ahdistamana, vähitellen perääntyä virralle
päin, johon hän vihdoin hyppää ja uipi väkensä luokse (760-818).
_Turnus; Nisus ja Euryalus; Pandarus ja Bitias_.