Flegyan, Lapithain kuninkaan, tappoi Apollo siitä syystä, kun tuo oli
polttanut Apollon temppelin Delfissä.
V. 595. Tityos, Juppiterin ja Elaran poika, oli Maan, kaikkia holhovan
äidin, kasvatuslapsi.
V. 601. Ixion ja Perithoos hallitsivat kumpikin Lapithain kansaa sekä
saivat, tarun mukaan, surmansa siitä, kun rupesivat rakkauden
seikkoihin jumalattarein kera.
V. 645-46. "Thraakialainen tietäjä" s.o. pappi, runoilija ja laulaja
Orfeus.
V. 651 "Imeht'" nim. Aeneas.
V. 659. "Vuostava" = jyrkkä.
V. 705, Manalan joen Laetheon nimi johtuu kreikkal. sanasta
"lanthanoo", joka merkitsee -- "unhotan."
V. 766-769. Näissä säkeissä mainitut olivat kuninkaita
Alba-Longassa, Rooman emäkaupungissa.
V. 779. Assarakus oli Dardanon poika 5:nnessä polvessa.
V. 790. Caesar (= Julius Caesar), itsevaltiaaksi pääsnyt Rooman
tasavallassa; hän murhattiin v. 44 e.Kr. Rooman senaatissa.
V. 793. Keisari (= Caesari) Augustus, jonka aikana runoilijamme
Vergilio eli, hallitsi Roomassa vuodesta 31 e.Kr. vuoteen 14 jälkeen
Kristuksen syntymän.
V. 795. Garamantia oli erään maakunnan nimi pohjois-Afrikassa (nyk.
Fezzan).
V. 800-801. Meootein maaksi nimitettiin maata Azovan meren rannalla.
V. 802-804. Alcides = Herkules, rauhotti Erymanthon lehdot sillä,
kuin tappoi siellä raivonneen hirveän villisian; Lernasta katso
Aen. VI, v. 287.
V. 805. Liber = viinin jumala Bakkhus, viiniköynnösten kasvatuksen
opettaja.
V. 806. Nysa oli eräs indial. kaupunki Merun vuorella (latinal. sana
"merum" merkitsee viiniä).
V. 809-813. Näissä värsyissä on puhe Rooman toisesta kuninkaasta,
rauhallisesta Numa Pompiliosta, joka oli kotosin Sabiinein
pääkaupungista Kuureesta. Numan ansiotyönä oli varsinkin uskonnollisten
menojen järjestys.
V. 813-815. Rooman kolmas kuningas. Tullus Hostilius, oli taasen
sotainen.
V. 816-817. Ankus Martius'en, Rooman neljännen kuninkaan, sanotaan
etsineen kansan suosiota varsinkin sentähden, että olisi sen avulla
voinut syöstä Numa Pompilion vallasta, johon hän luuli itsellään olevan
enemmän oikeutta kuin Numalla.
V. 819. "Kurikimput" = vitsakimput, niihin pistettyine kirveineen,
olivat kuningasten, diktaatorein, konsulien, praetorien y.m.
korkeimpain roomal. virkamiesten vallan merkkinä.
V. 821. "Tää isä", nim. vapauden jalo puoltaja Brutus, kuninkaan
Tarkvinius "Superbon" (= "Ylimielen", "Ylpeän") vallasta syöksijä ja
Rooman tasavallan perustaja v. 504 e.Kr., mestautti omat poikansakin
yhdessä muiden ylimyspoikien kera, kun havaitsi, että nämät oli
yhtyneet salaliittoon, auttaaksensa maanpakoon paennutta, ent.
kuningasta Tarkvinio Ylimieltä taasen valtaan. -- Yksi Drusoista voitti
mainion Karthagolaisten päällikön Hamilkarin, toinen oli kuuluisa
kansanpuoltaja (tribuuni). -- Deciot, isä ja poika; edellinen
päällikkönä latiinalais-sodassa Vesuvion tappelussa v. 340 e.Kr.,
jälkimäinen kolmannessa samniitilais-sodassa Sentinon tappelussa v. 298
e.Kr., pelastivat Roomalaiset sillä, että roomalaisen sotarinnan
perääntyessä hurjasti syöksyivät vihollisia vastaan, jossa kyllä
molemmat saivat surmansa, mutta sen kautta palauttivat sotarinnan
takasin ja saavuttivat Roomalaisille voiton. -- Manlius Torqvatus, joka
ennen oli tappanut kahdentaistelussa erään gallialaisen jättiläisen
sekä riistänyt tältä kultaisen kaulavitjan, (josta sai lisänimekseen
Torqvatus), oli konsulina latinolaissodan aikana kuoleman uhalla
kieltänyt kenenkään antautumasta kahdentaisteluun vihollisten kera.
Hänen oma poikansa, vaadittuna, ei tätä kieltoa totellut, vaan taisteli
erään latinalaisen päällikön kera, jonka hän voitti: siitä syystä antoi
Manlio mestata poikansa, vaikka kansa hänelle armoa rukoili. --
Kamillus, ehkä oli maanpakoon ajettuna, kokosi Roomasta Gallialaisia
paenneet kansalaisensa ja, tultuaan Roomaan diktaatoriksi määrätyksi,
pakotti entisen gallialaisen Brennon lakkaamaan Kapitoolion linnaa
piirittämästä sekä sitten löi tämän kokonaan ja toi Roomalaisilta
voitetut sotaliput takaisin.
V. 831-832. Tässä tarkoitetaan apen J. Caesarin sotaa vävyänsä
Pompeijoa vastaan. Caesar läksi tähän sotaan Galliasta (nyk.
Ranskanmaasta) Moneekon (nyk. Monakon) linnasta yli Alppien vuorten;
Pompeijus taasen kokosi joukkonsa Itämailta.
V. 837-838. L. Mummius, "Akhaikus" (= "Akaijalainen") kunnianimeltään,
jota t.p. tarkoittaa, voitti Kreikkalaiset Korinthon luona sekä lopetti
Kreikan valloituksen samana vuonna, jona Karthago hävitettiin (v. 146
e.Kr.).
V:ssä 839-840 tarkoitetaan luultavasti Lucius Aemilius Paulusta, joka
kävi v. 218 e.Kr. sotaa Illyriassa ja Kreikassa. -- Aeakus oli
Akhilleen isä.
V. 842. Kato oli siveydestään, opistaan, sukkeluudestaan sekä
isänmaanrakkaudestaan kuuluisa Roomalainen. -- Tämän Katon samaniminen
ja samanmielinen jälkeinen surmasi itsensä Utikassa, Pohjois-Afrikassa,
kun Rooma muuttui tasavallasta yksivallaksi.
V. 843. Grakkhon nimeltä mainitsee Rooman historia 4 kuuluisata miestä;
näistä Tiberius ja Cajus Grakkhus sai surmansa siksi, että he puolsivat
sorretun, köyhän kansan oikeuksia.
V. 844. Scipiot, Varhempi ja Myöhempi, olivat kuuluisia sotapäälliköitä
Puunilais-sodissa, joista Myöhempi hävitti Karthagon. -- Molemmat
olivat jaloja luonteeltaan.
V. 845. Fabricius, kohtuullisesta elämästään etevä Roomalainen, jota
Epiron kuningas Pyrrhus koki turhaan sekä säikyttää että lahjoella;
Pyrrhon sanotaan siksi lausuneen: "Ennen aurinko kääntyy radaltansa,
kuin Fabricius rehellisyydestään!" -- "Serranon" (= "Kylväjän")
lisänimen sai Attilius Regulus sentähden, että hän oli parhaillaan
kylvämässä, kun lähettiläät hänet kutsuivat diktaatorina
(itsevaltiaana) Rooman tasavaltaa hallitsemaan. -- Jouduttuaan
Karthagolaisten vankeuteen, lähettivät nää hänet Roomaan rauhaa
hieromaan, sitten kuin olivat häneltä lupauksen ottaneet, että hän
palaisi takasin. Roomassa Regulus rauhan asemesta päinvastoin kehoitti
sotaa jatkamaan ja palasi lupauksensa mukaan Karthagoon, jossa hän
kiduttamalla tapettiin.
V. 846. Jalosta Fabioin suvusta taisteli kerran 396 henkeä ominpäin
koko Veijin kaupunkia vastaan, vaan tulivat vihdoin vietellyiksi
sulkeuksiin ja surmattiin joka mies.
V. 847. Q. Fabius, lisänimeltään "Maximus Kunktator" (= "Suurin
Kuhnustelia"), pelasti Rooman juuri sillä, ettei hän antautunut
mihinkään suurempaan, ratkaisevaan tappeluun Karthagolaisten mainion
päällikön Hannibalin kera Italiassa, vaan väsytti tätä ja tään väkeä
partioretkillään, pienillä kahakoilla ja muonavarojen tuonnin esteellä.
V. 856. Marcellus samoin kuin v:ssä 842 mainittu Kossus sekä Romulus
olivat siitäkin kuuluisat, että päällikköinä olivat tappelussa
omakätisesti tappaneet vihollisten päällikön ja riistivät näiltä heidän
tamineensa, jotka voittajan tuli uhrata "jalona saaliina" (spolia
optima) Juppiterille tämän temppelissä Kapitooliolla. -- Tämä suuri
kunnia tuli vain näiden kolmen äsken mainitun osaksi.
V. 864. "Urohon" (nim. Marcellon) "jälest'". -- Tästä alkain puhutaan
Auguston nuorena kuolleesta, toivorikkaasta vävystä, Marcellosta.
V:t 894-897 ovat mukaelmia Odysseian XIX, v:istä 562-67, joissa
löytyy tämä sanaleikki: sanalla "norsunluinen", kuten Voss selittää, on
kreikan kielessä äänellistä yhtäläisyyttä erään toisen sanan kera, joka
merkitsee "peijaamista", mutta sana "sarvihikas" on taasen
"täyttämistä" merkitsevän sanan lainen. Paitsi sitä on aineellisessakin
katsannossa näillä se omituisuus, että silloin kuin sarvi-aine on
läpinäkyvää (sitähän on silmäterässäkin), ei norsunluu päästäkkään
lävitseen valkeutta, niin -- valkea kuin onkin.
V. 901. Kajeta = nyk. Gaeta.
SEITSEMÄS LAULU
Aeneaan saapuminen Italiaan ja hänen vastustajansa.
Ainehisto.
Troijalaiset, haudattuaan Aeneaan imettäjänä olleen Kajetan,
lähtevät purjehtimaan ja kulkien ohi loitsijan Circen maan, saapuvat
Tiber-virran suulle (l-36). -- Lation kuningas Latinus ja kolme
ennusmerkkiä tämän tyttärelle Lavinialle tulevasta ulkomaisesta
sulhosta (37-106). -- Harpyijain ennustus Teukroille pöytien kalunnasta
toteutuu, josta Aeneas päättää saapuneensa matkojensa päähän (107-147).
-- Aeneaan lähetit tulevat Latinon luo; tään hovin komeus (148-191). --
Ilioneys pyytää Latinoa Aeneaan liittolaiseksi (192-248). -- Latino,
nähden Aeneaassa Salliman lupaaman vävyn, suostuu mielellään heidän
anomukseensa sekä antaa niin heille samoin kuin Aeneaalle komeat lahjat
(249-285). -- Juno, havaiten harmikseen Troijalaisten jo pääsneen
Italiaan, päättää kylvää, Allekton avulla, sodan syitä Latinolaisten ja
Troijalaisten kesken (286-340). -- Allekto vimmaa ensin Latinon
puolison Amatan raivoon (341-403), sitten, tullen Ardeaan ja tekeytyen
vanhan papittaren Kalybeen näköiseksi, saattaa unessa Turnon
sotaraivoon (404-474) ja vihdoin saattaa Askanion haavoittamaan
Tyrrheon tyttären Silvian kesyn hirven, josta syntyy tappelu
Tyrrhenilaisten ja Troijalaisten välillä (475-539). -- Allekto,
täytettyään Junon tahdon, saa tältä käskyn poistua Manalaan (540-571).
-- Kansa vaatii Latinoa avaamaan Sodan portit, josta tämä kieltäytyy;
Juno itse sen tekee (572-622). -- Sotahan varustaiminen (623-640). --
Runoilija, pyydettyään haltiain apua, rupeaa luettelemaan Aeneaan
vastustajoita, jotka joukkoineen olivat: jumalain ylönkatsoja Mezentius
ja tään hyvä poika Lausus, Herkuleen poika Aventinus, jätinmoiset
Katillus ja Koras, Vulkanon poika Caekulus, Neptunon poika Messapus,
parvensa vertahinen Klausus, Agamemnonin poika Halesus, Eebalus, Ufens,
marruvilainen pappi Umbro, Hippolyton poika Virbius sekä varsinki
Turnus ja amazoni Kamilla (641-817).