ryhtynehet sekä nuo, jotk' pettivät herransa luoton,
rankaistust' odottaa sulettuina. Sä ällöspä urki,
kuinka he rankaistaan, mikä sattuma miehiä syöksi! 615
Toiset vierittävät kivimöhkää; pingotetuina
rattain puoloihin muut riippuvat. Ain' ijät istuu
istumistaan Theseys; Flegyas kova-onnisin huutaa
suurella äänellään varottain, penäten pimennossa:
'Oikeuden rikontaa varokaat, pelätkäät jumaloita!' 620
Kultahan tää isänmaan möi, auttaen mahtavan herran
valtahan, mut tuo lait rahanvoitosta muutti ja kiersi;
vastoin luontoa tuo oli riistänyt tyttären onnen;
hirveän vääryyden rohenneet ovat kaikki ja tehneet.
En vois, vaikka mull' ois sata kieltä ja ois sata suuta, 625
raudast' äänenikin, rikosten koko kertoa sarjaa,
en nimityksiäkään luetella ma vois kuritusten!"
Niin pian kuin nimes nää Febon papitar ikivanha:
"Jouduppa matkahan taas sekä aivottu toimesi täytä!
Kiirehtikäämmepä!" -- äänsi. "Kyklopien ahjossa tehdyt 630
muurit jo näen sekä holviset portit toisella puolla,
jonneka käskymme on nämät lahjat laskea maahan."
Virkki ja vierekkäin vaeltain tiet' varjohikasta
kulkevat matkansa päähän ja saapuvat nyt oven luokse.
Astuvi Aeneas sisähän sekä ruumihins' huuhtoo 645
selvällä veellä ja kiinnittää vesan kynnyksen pieleen.
Vihdoin tehtyä tään, jumalat kuten käskivät täyttäin,
tienoihin tulivat ihaniin sekä Onnelan lehtoin
horhoihin vihannoihin ja autuasten asunnoihin.
Purppura-loistoineen tääll' alhoja verhovi kirkas 640
taivas ja tääll' oma aurinko kuin omat tähdetki paistaa.
Ottelukentällä harjoittaa jäseneltänsä yhdet,
taistellen huvikseen sekä hiekalla painia heittäin;
joukossa karkeli muut sekä laulelivat runojansa.
Pitkässä viitassaan sulokkaasti thraakialainen 645
tietäjä soittaa seitsenkielistä kanteloansa,
koskien sormilla tuot' tahi norsunluu-napulalla.
Täälläpä Teukron olj suku vanha ja kuulusin heimo,
urhokkaat urohot, paremman ajan tuottamat miehet,
Uus, Assarakus sekä tuo, joka laitteli Troijan. 650
Tyhjiä vaunuja ynn' urosten tamineit' imeht kaukaa.
Pystyhyn pantuna maall' ovat peitset ja laidunta pitkin
siellä ja tääll' hevot syö vapahaina. Mi olj eläessään
intonsa vaunuihin, otelmiin ja mi huolensa kaita
pulskeja orheitaan, se on huolenahan Manalassai. 655
Toisten, kas, einehtivän näki ruoholla siellä ja täällä,
-- riemulla laulelevan ilolaulua kuorossa toisten,
keskellä laakerien lemulehtoa, syöksyvi missä
koskena Eridanon läpi metsän vuostava virta.
Tääll' oli joukot, jotk' isänmaan vuoks haavoja saivat, 660
tääll' olivat papit, puhtaina pysyneet ijän kaiken,
hurskaat tietäjätkin, nimenneet ku on Febolle mieleen,
taikka jotk' kaunistivat elon taitein keksinnön kautta,
tai muit' itseähän oli syyst' ikävöimähän saaneet.
Kaikkien kaunistaa ohimoita valkea nauha. 665
Tulleit' ympärilleen puhutellen virkki Sibylla,
varsinki Musaioo, kun keskessä aimosan joukon
näkee tään olevan, yleten muist' hartehiltansa:
"Henget autuahat sanokaat, sano tietäjä parhain,
missähän Ankhises on paikassa? Juur hänen vuoksi 670
läksimme, Tuonenkin isojen kymien yli kulkein."
Verkkaan lausui näin täll' urho nyt vastaukseksi:
"Ei asunnoit' ole kellään tääll': ovat lehtojen kalveet,
rannikkokunnahat, vierutkin purojen vihannoivat
vain majanamme. Mut jos halavoitsee mielenne tuota, 675
nouskaatten yli harjun, kun mukavan polun näytän!"
Virkki ja läks edespäin; osotettuahan ihanoita
alhoja ylhäältä, mäkilöilt' alas johdatti sitten.
Vaan isä Ankhises syvähän viheräisehen laaksoon
henkiä telkeillyit', ylös aihelevaisia ilmaan, 680
tarkkahan katsasti parhaillaan sekä taas omiensa
joukkoa laskemahan osui juur, sukuns' rakkahan kaiken
Luomaa, onneakin urosten, tapojaan, urotöitään.
Tää kun Aeneaan yli nurmen kulkevan luokseen
huomaa, riemuiten molemmat kädet häll' ojentaapi, 685
kyyneltä vuodattaen sekä nää sanat kuuluvat suustaan:
"Saitko sa vihdoinkin? Isäs koettama hurskaus onk' jo
voittanut vaikean tien? Jokos, poikani, suodahan nähdä
kasvosi, kuullakkin tutun äänes, sua puhutella?
Niinpä mä mielessäni otaksuin, niin koituvan luulin, 690
aikoja arvaellen; eik' oo mua pettänyt huolein.
Mitkäpä maat samonneeks, meret milliset purjehtineeksi
näen sinut, poikani, kuink' isot vaaratkin kokeneeksi!
Kuink' araksuin, ett'ei Libyan maa vaurioks sull' ois!"
Tää nimeää: "Isä, oi usehin sinun murhekas haamus, 695
jonka ma näin, minut pyrkimähän tähän tienohon käski.
Siks ovat Tyrrhenilais-merell' laivat. Lyökäme kättä;
suo, isä, -- ällös sie syleystämme väistykö poijes!"
Näin nimetess', näköään nyt kasteli kyynelten tulva.
Kolmasti koetteli tää käsiään hänen kaulahan kiertää; 700
turhaan hairaistu käsistään hävis kolmasti haamu,
köykäsen tuulosen moisna tai unen haihtuvan laisna.
Silloin Aeneas etähäisessä laaksossa huomaa
metsikön syrjäisen sekä myös lehikon huminoivan,
Laetheon joen, jok' tyventen majojen ohi juoksee. 705
Lenteli ympärillään lukemattomat kansat ja heimot,
kuin mehiläisetkin, kesäpoudalla nurmilla kun nuo
kirjavillen kukillen pysähtyy sekä kiertelevät taas
valkois-liljoja, -- näin humajaa huristen koko kenttä.
Äkkiä hämmästyy näkemästä ja tutkivi syitä 710
tiedoton Aeneas, mitk' oisivat nuo joet tuolla,
tai mikä tunkeutuin väki täyttää rannikkomaita.
Virkk' isä Ankhises: "Nuo henget, Sallima joillen
toisia ruumeita suo, Laetheon joen veestä
leutoja nesteitä' iki-aianki uuhetta juovat. 715
Aikoja sitten jo näistä ma tahdon kertoa sullen,
näyttää tarkoilleen omies suvun tään luetellen,
Italiaan osunnastasi ett' enemmin ilotseisit."
"Voisk', isä, luullakkaan kenenkään inehmoist' ylähälle
ilmahan kaipoavan, palataksensa taas hitahaisiin 720
ruumeihin? Elämää miks, koidot, niin kovin kaipais?"
"Sulle sen kertoilen enk' tietoa paits sua heitä,"
alkavi Ankhises sekä kertovi laillehen kaikki:
"Ensinnä taivas ja maat sekä vainiot viljahikkaatkin,
kuun kehä kuumottavainen ja myöski Titanian tähdet 725
hengellä elvytetään, jäseniink' sovitettuna toimi
kaiken ko'on kuni aimoa ruumistaan elähyttää.
Siit' on ihmisten, eläväin suku kuin elo lintuin,
tursaink', jotk' alapuoll' asuvat meren marmori-pinnan.
On tulinen noill' into ja taivahan voimista alku, 730
niinkau'an kuin ei hitahaiks vahingolliset ruumiit,
maahiset eik' jäsenet eik' tylsytä kuolevat raajat.
Siitä ne pelkäävät, himoaa, surevat; ilotseekin
eik' ylennyst' halaja sulettuin' onelmaans' pimitettyyn.
Vaan kuin viimeinkin elost' täytyvi luopua hengen, 735
eipähän onnettomain koko vaiv' eik' tarkkahan kaikki
ruumihin puutukkaan kipu; on ihan välttämätöntä,
että se karttuupi ajan pitkähän ihmehen lailla.
Siksi he rankaistaan: tihotöittensä entisten vuoksi
kärsiä saavat tääll'. Ripustellaan ilmahan yhdet 740
tuulien turjuttaviks; muut äärettömän meren alla
pestähän tarttunehest' törystään, tulellai kulutellaan.
Kärsivi synneistään joka henki ja sitt' ylevään me
harvat saavumme Elysioon, ilokentille päästen:
kunnes täytettyään ajan määrän pitkonen päivä 745
tahran kasvettuneen on poistanut, saattaen sielun
aetheripuhtaaksi, tulen kirkkahimman tapaseksi.
Näitäpä kaikkia, vuostuhat kun on kiertynyt umpeen,
Laetheon joen luo taas joukottain jumal' ohjaa:
ett' ylä-ilmoihin palajaisivat muistamatonna 750
taas sekä ruumeihin palata halu alkasi olla."
Näin nimes Ankhises; pojan niin myös viepi Sibyllan
joukkojen keskellen sekä haastelevan väen seuraan:
kummullen asettuu, osotellakseen koko joukon,
nähdä jost' kaikkia vois, tulevaistenki kasvoja näyttää: 755
"Kertoa aijon nyt mikä Dardanon heimoa vartoo
kunnia, mitk' Italon suvustai viel' nousevat urhot,
henget kuuluisat, jotk' suurentavat nimeämme,
tarkkahan kertoelen sekä kohtalos julkasen sulle.
Näethän valtikkahan nojauntuvan sankarin nuoren: 760
vuorona ensin on valohon hänen nousta ja ilmaan
nousevi hän, Italon jalohon verehen sekauntuin,
albanolais-nimens' Silvius on ja on poikias nuorin:
tään ijäkkäällen sulle Lavinia puolisos myöhään
metsissä kasvattaa kuninkaaks, isäkskin kuningasten; 765
täst' on heimonne Alba-Longassa hallitsevaisna.
Seuraa tuota Prokas, Troijan suvun ylpeydeksi,
myös Numitor, Kapyskin sekä sun nimikkonasi vielä
Silvius Aeneas, asehilta ja hurskaudeltaan
vertahias, saa Alban jos kerran hallittavakseen. 770
Millaiset urohot! Mitä voimia uhkuvat, katsos!
Tammesta kaunistaa ohimoita siks kunniaseppel.
Sulle Nomenton nää, Gabion ja Fidaenanki linnan,
nääpä ne vuorillen Kollatinon nostavat tornit,
-- mainehest' kainouden ikikuulut, -- ja laittavat ylpeen 775
Pometion, Inuon varustukset, Bolan sekä Koran.
Näinpä ne maat nimitellään, jotk' ovat nyt nimetönnä.
Katsos, aijalleen toveriks Marsin Romuluski
yhtyvi; Assarakon verest' tuon kert' Ilion äiti
synnyttää; näetkös, miten seisovi kumpikin töyhtö 780
kiireellään, miten its' jumalain isä hänt' ylistääpi?
Katsos, poikani, johdattaessa sen mainio Rooma
vallassa maill' ylenee, ylevyydessäkin Olympolle;
yhdellä muurillaan tuo seitsemän kumpua kiertää,
urhoja tuotteliast': ihan kuin Berekynthia äiti 785
kaupungein Frygian läpi ajaa kruunuhikkaana,
kun, iloten jumalaissuvustaan, syleääpi lapslaumaans':
kaikk' ovat taivahikkait', asekkait' ylä-ilmojen kaikki.
Luoppas katseesi tähän, katsellen tätä heimoo,
Rooman kansaas! Tää on Caesar ja kaikki Julon 790
heimoa on, avaran joka taivaan kannelle nousee.
Täss' on mies, jota sie usehin luvatuks olet kuullut,
keisari Augustus, jumalain sukulainen, mi saattaa
kultaiset ajat taas Latioon, jotk' maill' on Saturnon
ennen vallinneet; levittää Garamantiahan tää 795
valtans' ja Indiahan sekä maahan, mi ulkona tähtein,
ulkona auringon radan on, joss' taivahan pönkkää,
tähtihin kiilteleviin sovitettua, kantavi Atlas
hartehillaan. Tulostansa jo nytkin Kaspian seutu
peljästyy, jumalainkin vastauksista Meootein 800
maa, vavisten vavahtuu tätä Niilinki seitsemän suuta.
Eip' Alcideskaan sen verran kulkenut maita,
vaikk' ehätt' tuo vaskjalkasen hirven, ehk' Erymanthon
lehdotki rauhottanut on, vaikk' on tappanut Lernan,
eikä Liberkaan vaikka hän köynnös-ohjilla ohjas 805
tiikeri-valjakkoaan, eroten Nysan mäkilöiltä.
Empisitkös enähän teoillas laventaa oma arvos?
Pelkoko estäsi seisahtumast' Ausonian maahan?
-- Ken on kaukana tuo, olivin joka seppeltä kantaa
uhratessaan? Rooman kuninkaan nivukset sekä harmaan 810
parran ma näen. -- Tää kaupungillepa lait nimeääpi
pienestä Kureesta; sepä pienestä maast' lähetettiin
suurehen valtaan. Tuon on jälkehen nouseva sitten
Tullus; tää isänmaan levon poistaa, johtaen miehet
tyyntynehet sotahan sekä tyynehet joukkonsa voittoon. 815
Vieress' on seurana täll' ylen kerskuva Ankus, jo nytki
lii'aksi riemuissaan taputuksista kansallis-joukkoin.
Tahdotko Tarkviniot kuninkaat, isomielenki Bruton,
kostajan, nähdäkses, -- kuninkailt' otetut kurikimput?
Konsuli-vallan tää ens saa sekä kauheat kimput, 820
tää isä rankaisee omat poikansa siitä, kun uutta
sotaa puuhasivat ihanan vapahduksensa vuoksi.
Onneton! Kuinkapa tään teon katsookin sukupolvet,
lemp isänmaan etevämp on ja kunnian ääretön kiihko.
Katsos Drusotkin, Deciot etähäll' on ja kirveelt' 825
tuima Torkvatus, myös takasin liput tuova Kamillus.
Hengetpä, yhdenlais-asehista mitk' kättelemässä
näet, yksmielisnä nyt, kun yö viel' estävi heitä,
voi! metelin mink' keskenähän elon kun valohon vain
pääsevät, millaiset sotarinnat ja tappelut aikaan 830
saavat; Alppien valleilt' appi ja linnast' Moneekon
laskeutuu, -- vävy vastahan käy Itämaan väkinensä.
Älkäätten sotihin, pojat, mieltänne kääntäkö moisiin
älkäätten isänmaatanne vastaan tarmosat voimat!
Sääliös varsinkin sinä, jonk' on Olymposta heimos, 835
heittäös keihäät sie kädestäs, joka vertani oot! --
Voitettuaan Korinthon Kapitoliohon ylevään tuo
voittaja vaununsa vie Akhivein kukistuksesta kuulu.
Tää Argon hävittää, Agamemnonin myöski Mykeenan,
Aeakonkin pojan ynn' Akhilleen väkevän sukulaisen; 840
kostaa Troijan es'-isät, Pallaan temppelin tahrat.
Mainitsematta ken jättäis sun iso Kato ja Kossus,
ken suvun Grakkhoin; tai molemmat sodan ukkosen leimut,
Scipiot, nuo Libyan tuhot, tai vähillänsäkin suuren
Fabricion, tahi kylvävän sun vakoloihin, Serranon? 845
Minnekkä johdatten Fabiot väsynyttä? Sä 'Suurin'
oot; sie aikaillen taas kuntoon seikkamme saatat.
Toiset laittanevat vask'patsahat luonnollisemmin,
luulen ma; saakohon vaikk' elon muodon marmorihinki,
tieteilkööt paremmin syyt taikkapa taivahan matkat 850
piirrelkööt kynällään sekä ennustakoot kulut tähtein:
voimalla, Rooman mies, sinä kansoja hallita muista!
Olkohon taitonas nää: sotilakkojen määrätä ehdot,
säästää lannistetuita, mut kukistaa kopeoita!"
Näin isä Ankhises, johon viel' lisäs ihmehtijöille: 855
"Kas, miten uljaana sotasaaliistansa Marcellus
astuu, -- voittaja kuin kohoaa yli kaikkien miesten!
Rooman vallan tää sekasorrossa suuressa saapi
rauhottumaan, hävittää hevot Puunein, Gallian melskeen;
kolmannet tää asehet ripustaa isällen Qvirinolle." 860
Tässäpä Aeneas, kun yhdessä käyskelevän näk,
miehen muodoltaan etevän sekä kiilt'asehiltaan,
vaan murekas oli otsa ja silmänsä luonut olj maahan.
"Ken, isä, tuo, joka tuoss' urohon jälest' astuen seuraa?
Poikako vai joku tään sukulaisten heimoa suurta? 865
Millainen häly on tovereilla! Se kuin kuva tuon on!
Synkkä mut yö suruharsollaan tään peittävi päätä."
Nyt isä Ankhises nimes kyynelten kohotessa:
"Poikani, oi omies mitatont' älä murhetta tutki!
Sallima näyttää tään vain maill' eik' kauemmin suokkaan 870
viipyä. Lii'aksi teist' on näyttänyt heimonne Rooman
voimakkaalt', jumalat, jos tää olis säilynyt lahja!
Millaiset urosten porut kuulet, sä tantere Marsin,
suuren kaupungin lähistössä ja milliset, oi, näet
hautaiset, Tiberino, kun sie ohi kaivetun haudan 875
kuljet. Eip' ykskään suvust' Ilion laillansa toivoon
saattanut es'isiään latinaisia eikäpä koskaan
Rooman maa jäsenestähän kestähän niin kopeoitse.
Voi mikä hurskaus, voi mikä usko ja urhollisuuskin
taistossa! Eipähän lannistumatt' ois käynynnä kenkään 880
kanssaan ottelemaan, jos ois sotahan jalan urho
saan't tahi kannuksill' olis vaahtoavan hevon kyljet
uurtanut. Oi polonen poik', Onnes jos murtoa voisit!
Sie olet Marcellus. Käsin tuokate liljoja täysin,
purppurakukkia, ett' hajottaisin ja poikani haamun 885
näill' edes lahjoillain hyvittäisin ja täyttäsin toimen
tenhottoman!" -- Nuot näin vaeltaa joka paikassa Tuonen
aavilla tuulekkaill' aholoilla ja katsovat kaikki.
Vaan kun Ankhises pojan kaikkien kautta jo joht ja
koittavan kunnian innostuksesta mielensä syttyi, 890
vielä hän mainitsee sodat miehelle, jotk' hänen täytyy
käydä ja Laurenton tarinoi väest' ynnä Latinon
linnasta, kuinka hän myös joka pulman karttas ja välttäs.
Kaks unen porttia on; yht' sarvihikkaaks hoetaan näist':
tää tosihaamuillen keveäst' ulospääsynsä suopi: 895
toinenpa kiiltää norsunluust' ylehens' valahkasta:
täältäpä Tuonehikkaat unet turhat ilmahan laittaa.
Sitten kuin oli Ankhises pojan ynnä Sibyllan
saattanut, näin puhellen elefantien portista päästi:
tää samoaa alusten luo täältä ja kumppanit etsii. 900
Suorinta tietä Kajetan hän satamaan tuli sitten:
ankkuri keulasta lasketahan, perät kääntyvät rantaan.
Viitteet:
V. 2. Kume oli Eubean saarelta Kalkis-kaupungista tulleiden
siirtolaisten perustama kaupunki Kampaanian maakunnassa etelä
Italiassa.
V. 4. "Keulat" = peräkeulat.
V. 13. "Trivia = kolmiteinen" on Diana eli Hekate (vertaa Aen. IV,
511). -- "Nää" -- nim. Aeneas seuralaisineen.
V. 14. Daedalos oli kuuluisa athenalainen taideniekka, joka oli
rakentanut Kreetan kuninkaalle Minokselle Labyrintin. Hän joutui kohta
kuitenkin Minoksen vihattavaksi, siitä, kun oli autellut tämän puolisoa
ja tytärtä heidän rakkauden seikoissaan; kun D. ei voinut meritietä
päästä Kreetasta pakoon, valmisti hän itselleen ja pojallensa Ikarolle
lentimet vahasta. Pakomatkalla, nuoruuden innossaan nousi Ikarus, tarun
mukaan, liian lähelle aurinkoa, jonka vuoksi hänen vahasiipensä sulivat
ja hän putosi mereen, joka vanhaan aikaan siitä syystä nimitettiin
ikarolaiseksi mereksi. Daedalus pääsi onnellisesti Siciliaan, josta
sitten tuli Kumehen.
V. 20. Androgeos, Minoksen poika, voitti usein Kreikkalaisten
yhteisissä kilpataisteluissa, jonka vuoksi kateelliset Athenalaiset
(= Kekropidat) hänet surmasivat. Tästä syntyneessä sodassa Minos heidät
voitti ja pakoitti heitä lähettämään Kreetaan joka vuosi 7 arvalla
valittua poikaa. Perille saavuttuaan suljettiin nämät Labyrintiin,
jossa joutuivat Minotaurus-hirviön uhriksi. Tään hirviön tappoi vihdoin
uros Theseys, Ariadnen, Minoksen tyttären avulla.
V. 24. Pasifae oli Minoksen puolison nimi.
V. 26. Minotaurus oli hirviö, puoleksi härkä ja puoleksi ihminen.
V. 28. "armahtain kuningattaren", oikeittain kuningattaren tyttären,
Ariadnen, lempeä. -- Daedalos neuvoi kiinnittämään lankakerän pään
oveen; langan ohjauksella Theseys sitten taisi tien löytää Labyrinton
sokkeloissa.
V. 36. "Glaukon Deifobe" = Glaukon tytär Deifobe.
V. 97. "Urkee" = lähtee, avautuu.
V. 119. Orfeon, Kreikkalaisten Väinämöisen, kerrotaan laulunsa ja
soittonsa voimalla herättäneen ylös kuolleista vaimonsa Eurydiken.
V. 121. Polluxilla, joka oli kuolematon, oli kuolevainen veli Kastor;
senpä vuoksi pyysi Pollux Juppiteriltä, että hän saisi vuorotellen joka
toiseksi päiväksi siirtyä Olymposta Manalaan, että hänen veljensä
Kastorkin saisi kuolemattomuutta nauttia. Juppiter suostui pyyntöön.
122. Thesey, kuuluisa athenalainen uros, koetti ystävänsä Perithoon
kera ryöstää Manalan kuningattaren Proserpinan; yritys ei onnistunut.
Perithoos surmattiin ja Thesey pelastui hädin tuskin Herkuleen
(= Herakleen) avulla.
V. 123. Herkules kävi kuninkaan Eurysteyn käskystä Manalan koiraa
Kerberoa noutamassa.
V. 132. Kokytus on eräs Tuonelan virtoja (nimi johtuu kreikkal. sanasta
"kookyoo" = itken).
V. 135. Tarttaros oli, Kreikkalaisten mukaan, pahojen piinapaikan nimi
Manalassa.
V, 192. Kyyhkyset olivat Venukselle pyhitetyt.
V:ssä 212-234 kuvaellaan Roomalaisten hautaamismenoja.
V. 234. Misenon mäki ja niemi on säilyttänyt nimensä nyky-aikaan asti;
sen nimi on nykyjäänki "Capo di Miseno."
V. 242. Aornos merkitsee suomeksi "linnuton" (lat. Avernus).
V. 247. Hekateella oli 3 nimeä: taivaalla Luna (kuu), maan päällä Diana
ja Manalassa Proserpina.
V. 252. Stygilais kuningas = Tuonelan kuningas, Pluto, maassa löytyvien
aarteiden valtias.
V. 265. Khaos oli kaiken luodun alku-aine; Nox (yö) ja Erebus (Manala)
olivat sen lapsia; nekin katsottiin personallisiksi olennoiksi. --
Flegeton, Pyriflegeton oli eräs Tuonelan virtoja (nimet johtuvat
kreikkal. sanasta "flegoo" = palan).
V. 286. Kentaurit olivat epäluomia, joiden yläpuoli oli ihmisen, mutta
alapuoli hevosen muotoinen.
V. 287. Satakäsinen Briareys, Uranon ja Maan poika, autti Juppiteriä
tään taistelussa Titaaneja (jättiläisiä) vastaan, josta hyvästä
Juppiter hänet pani voitettujen Titaanien vartiaksi Manalassa. --
Lernalaiskäärmeellä oli 50 päätä, joista jos yksi hakattiin, kasvoi
pari, kolme sen sijaan. Herkules tään tappoi siten, että hakattuaan
pään poikki heti tulella kärvensi haavan. -- Lerna oli erään suon
nimenä, Argon ja Mykenen välillä (vert. suon polttoa).
V. 288. Khimaira oli tultasuitseva sekasikiö, jonka ylä-osa oli
leijonan, keski-osa vuohen ja ala-osa lohikärmeen näköinen.
V. 289. "Kolm'päinenki (oik. kolmeruumihikas) haamu" tarkoittaa Spanian
ruhtinasta Geryonia; "kolm'ruumihikas" hän oli siitä kolmen miehen
voimasta minkä hänellä sanottiin olleen. Herkules hänet voitti ja
ryösti hänen karjansa.
V. 366. Velia on erään valkaman nimi Lukaanian maakunnassa
Etelä-Itaaliassa.
V. 381. Eräs niemi Etelä-Itaaliassa on vielä nytkin "Capo di Palinuro"
nimeltään.
V. 392. "Alkidan", s.o. Alkeyn pojan, Herkuleen (kreikk. sana alx,
alkis, josta nimi johtuu, merkitsee -- voimaa).
V. 395. Tuonelan vartiana oli 3-päinen koira, Kerberus nimeltään.
V. 398. "Amfrysialais-papitar" s.o. Amfrysian luona olleen Apollonin
elähyttämä papitar. Amfrysia on eräs joki Thessaliassa, jonka luona
Apollo paimensi, tarun mukaan, kuningas Admeton karjaa.
V. 431. Roomalaisten tapana oli valita arvalla lautamiehet (jyrymiehet)
tuomarille.
V. 432. Minos, Kreetan kuningas, ja tään veli Rhadamanthos sekä Aeginan
kuningas Aeakos olivat, tarun mukaan, tuomareina tuonelassa. Tuomarin
lautamiehillä oli kolme pientä liuskaa, joista yhdessä oli kirjain C.
(alkukirjain sanasta condemno = tuomitsen), toisessa A. (absolvo =
päästän, vapautan) ja kolmannessa N. L. (non liquet = asia ei ole
kyllin selvitetty). Mitä laatua näistä liuskoista enin urnaan
kokoontui, sen mukaan tuomari päätti. -- Tää oli Roomalaisten tapana
rikosasioita tuomitessa.
V. 445. Faedra, Theseyn puoliso (katso Aen. VII, 765). -- Prokris oli
Erekhteon, Fokis maan kuninkaan puoliso. Prokris oli kerran
mustasukkaisuudessaan kätkeytynyt pensaasen, vakoellaksensa sieltä
puolisoansa. Kun Erekhteo kuuli, että pensaassa jotain kahahti, ampui
hän sinne ja sattui puolisoonsa. -- Erifyle petti puolisonsa,
Amfiaraon, Kreikkalaisille, kun nämät vaativat Amfiaraoa mukaansa
ensimmäiseen thebalais-sotaan lähtemään ja Amfiarao oli heitä
lymyinnyt, koska hänen siinä oli, oraakkelin ennustuksen mukaan,
kaatuminen. Amfiaraon kuoleman jälkeen tappoi tään poika Alkmaeon, isän
käskystä, äitinsä.
V. 447. Kun Kapaneo, Evadnen puoliso, kaatui thebalais-sodassa, antoi
Evadne itsensä polttaa roviolla puolisonsa ruumiin kera. -- Laodomia,
Protesilaon puoliso, saatuaan kuulla, että puolisonsa oli ensimmäisenä
thebalais-sodassa kaatunut, pyysi jumaloilta, että sais vielä nähdä
edes puolisonsa haamun. Kun anomuksensa myönnettiin, kuoli hän tämän
halaukseen.
V. 448. Nainen Caenis pyysi Neptunolta, että saisi muuttua mieheksi ja
tulisi haavoittamattomaksi. Miehenä oli hänen nimensä Caenus.
V. 479. Tydeus, Oineon poika, otti osaa ensimmäiseen thebalais-sotaan,
jossa kaatui. Kuuluisa urho Diomedes oli hänen poikansa.
V. 480. Parthenopaeus ja Adrastus olivat kuninkaita, jotka myös olivat
taistelleet thebalais-sodassa. Adrastus oli ainoa niistä 7:stä Thebaa
vastaan taistelleesta kuninkaasta, joka, sodan loputtua, jäi eloon.
V. 481. "Ylhäisten" s.o. maan pinnalla asuvaisten.
V. 483. Glaukus, Medon ja Thersilokhos olivat muukalaisia ruhtinoita,
jotka olivat Troijan kera liitossa Kreikkalaisia vastaan.
V. 484. "Kolm' Antenoridaa" = kolme Antenorin poikaa (troijalaisia).
V. 485. Idaeus oli ollut Priamon kuskina ja aseitten kantajana.
V. 500. Deifobos, Priamon poika, nai veljensä Parisen kuoleman jälkeen
Helenan. Kun Troija valloitettiin, tappoi hänet Menelaos.
V. 505. Reeteon niemi on lähellä Troijaa (ks. Aen. III, 108). --
"Tyhjän (hauta-) kummun"; ilman tätä ei luultu kenenkään pääsevän yli
Tuonelan joen, Styxin.
V. 517. "Tämä" s.o. Helena.
V. 529. "Aeolides" s.o. Aeolon sukulainen, Odysseys.
V. 569. "Kuolohon myöhäiseen lykäten" = rikostensa tunnustuksen
siksehen jätttäen.
V. 573. "Urkenivat" = aukenivat.
V. 576. Hydra, louhikäärme, jolla oli 50 päätä.
V. 577. "Tuot kamalampi", s.o. kamalampi kuin se hirviö, joka oli
kynnyksellä vartioimassa.
V. 580. Titaanit olivat jättiläisiä, joiden kerrotaan kerran yrittäneen
vuoria vuorille kasaten, rynnätä taivaasen, anastaaksensa vallan
Juppiteriltä.
V. 591. "Vaskella", s.k. vaskivaunuilla, tahi, toisten mukaan, yli
vaskisen sillan.